JYVÄT JA AKANAT, "HYVÄT" JA PAKANAT
Jyvät ja Akanat, ”Hyvät” ja Pakanat
Jumala on. Sitä tosin kaikki eivät tunnusta. Raamattu on Totta, sitäkään eivät toiset ymmärrä. Valitettavasti vain ne, joiden silmät ovat uskossa auki. Kiitos siitä Jumalalle yksin.
Kirjoituksieni aiheuttama negatiivisten, vihaisten, aggressiivisten kannanottojen tulisi jo kertoa, kuka on Rakkauden Jumalan puolella. Muutama uskova on kirjoittanut myös, mutta eiväthän hekään saa kuin lokaa silmilleen.
Minusta te panettelijat osoitatte itse itsellenne, että ei ole hyvä olla. Meillä uskovilla on Rauhan Jumala tukenamme. Ja Raamattu neuvonamme.
Ei meille luvattu helppoa elämää, meille uskovillekaan. Ja emme me todellakaan itsekään ole niitä onnistujia, joilla sanat, teot, laiminlyönnit ym. menisi putkeen aina. On vain yritettävä itse kunkin mennä Jeesuksen Ristin juureen pyytämään Apua, Armoa, Anteeksiantamusta-Joka Päivä.
Huvittaa oikeastaan nämä nopeat irvailuvastaukset blogiini, kun nehän juuri osoittavat, että Jumala, Jeesus, usko, kiinnostaa. Ja puhuttaa pahintakin ateistia. Tai muuten Raamatun vastaisesti ajattelevaa. Ei sellaisesta provosoidu, joka ei kosketa mihinkään.
Olen siunannut teitä, minua, ja toisia kirjoittajia solvaavia ihmisiä. Ehkä olette NIIN hilkulla tulla Jumalan lähelle, Jeesus-Tielle, Totuuteen asioista, että oikein liha pistää täysillä vastaan. No, katsellaan ja kuunnellaan. Saulista tuli Paavali-ehkä teistä tulee vielä tulenpalavia evankelistoja!
En ole pappi, en ole kirkon työntekijä-olen tavallinen taaplaaja, maallikko. Minulla on mukavat suhteet moniin eri seurakuntien jäseniin, vaikka oman Ev.Lut Srk:n sisäisen lähetysyhdistyksen lisäksi en oikein muualla käykään. Minusta jokaisella tulisi olla Koti, jossa on hyvä olla. Tykkään vapaitten ylistyksistä, kirkon rauhallisuudesta, toistenkin lähetysjärjestöjen aktiivisesta toiminnasta. Ortodoxit ja katoliset ovat vieraampia, mutta kivaa on, kun joskus jotain yhtenevää käsitystä Raamatusta löytyy heidän kanssaan.
Edelleen sanon, että jos olette kiukussa, olette vihaisia Raamatun Sanalle, siis Jumalalle. Puratte sen vain minuun, ja muihin Raamatun Ystäviin. Sielunhoitoterapiaa olen opiskellut sen verran, että huomaan sen pahan olonne. Kääntykää siis Isälle siitä kertomaan. Nämä kommenttijutut ovat ihan lapsellisia, kun sen oikein ajattelette. Minun kirjoituksenikin ovat tosi vajavaisia, mutta uskon, että selväksi tulee, mitä niiden sisältö on. Kirjoitan, koska meille on annettu KAIKILLE käsky evankelioida. Ja kirjoitan, että edes yksi kääntyisi Jeesus-Tietä käymään.
Että jos tekee mieli taas haukkua, niin Pomon ”osoitteen ja puhelinnumeronkin” löydät Raamatusta. Rukous on silta luokse Jumalan. Sen tiesi sukulaistyttökin jo pienenä. Kun lapsikin nämä jutut taitaa, niin autuas vanhuus, kun tulemme lapsiksi jälleen.
16 kommenttia
Jos kirjoitustasi mielestäsi solvataan niin anna solvata. Se miten kirjoituksiin suhtaudutaan , se ei ole sinun vastuullasi vaan lukijat kysykööt itseltään sitä että miksi he ärsyyntyvät tällaisesta vanhankuuloisesta perinteellisestä tekstistä?
Maailma on maallistunut eikä ole kiinnostunut parannuksenteosta. Tuskin edes ymmärtävät mitä synti voisi olla saatika että etsisivät parannusta. Maailma haluaa voida hyvin ja olla tyytyväinen . Se ei näe sitä miten uskontie voisi sellaisessa auttaa. Mutta uskoa etsiviä tulee aina olemaan ja kun kohtaat heitä niin nauti siitä kohtaamisesta ja vahvistakaa toinen toisianne.
…”pahintakin ateistia” ? En sanoisi ketään pahaksi. Mielipiteisiin voi ottaa kantaa pitämättä ketään pahana.
”Ei meille luvattu helppoa elämää, meille uskovillekaan. Ja emme me todellakaan itsekään ole niitä onnistujia, joilla sanat, teot, laiminlyönnit ym. menisi putkeen aina. On vain yritettävä itse kunkin mennä Jeesuksen Ristin juureen pyytämään Apua, Armoa, Anteeksiantamusta-Joka Päivä.”
Menkää ihan rauhassa vaan armoa anomaan ja apua pyytämään jos kerran sitä tarvitsette. Minulla ei elämän suhteen ole valittamista ollut. Ihan hyvät opiskeluajat, parikymppisenä isäksi, hyvä työura, 55 vuotias onnellinen avioliitto ja 58 vuotiaana ihan mukavalle eläkkeelle. Ei mitään valittamista. Ja voitko kuvitella; kaikki ilman yhtäkään rukousta, pikimustana pakanana.
”Olen siunannut teitä, minua, ja toisia kirjoittajia solvaavia ihmisiä. ”
Ainakin minä kiellän solvanneeni tai herjanneeni ketään tai kenenkään uskoa. Kritiikkiä toki olen esittänyt, mikä lienee oikeuteni vapaassa maassa.
”ehkä teistä tulee vielä tulenpalavia evankelistoja!”
Ei ennen kun lehmät lentää.
”Rukous on silta luokse Jumalan. Sen tiesi sukulaistyttökin jo pienenä. Kun lapsikin nämä jutut taitaa, niin autuas vanhuus, kun tulemme lapsiksi jälleen.”
Entäs jos sovittaisiin, että molemmat tulisivat omalla uskollaan tai uskomattomuudellaan autuaiksi. Te uskovaiset, kuin myös me uskonnottomat pakanat?
Voi hyvällä syyllä sanoa, että elämä on potkinut vilttitossu jalassa. Jumalasta huolimatta.
Elämä saattaa käydä aika raskaaksi, jos korostaa mielessään vastakkainasetteluja ja kietoutuu mielellään marttyyrin viittaan jos joku on eri mieltä.
Toinen vaihtoehto voisi olla arvostaa erilaisia mielipiteitä ja ihmisiä, eikä ainakaan jakaa heitä mielivaltaisesti hyviin ja pakanoihin. Vaikka keskusteluissa ollaan välillä vahvastikin eri mieltä, olisi hyvä antaa asioiden riidellä eikä ottaa niitä henkilökohtaisesti. Tämä olisi kypsää ja rakentavaa ajatustenvaihtoa.
Jos aloittaa blogikirjoittelun homoseksuaaleihin vihamielisesti suhtautuvalla kirjoituksella, on mielestäni ihan turha tulla tänne itkeämään, jos sinun kirjoituksiisi suhtaudutaan vihamielisesti.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ja turha kuvitella, että olisit jotekin meidän muiden yläpuolella hurskasteluinesi.
Kaisu: ”Huvittaa oikeastaan nämä nopeat irvailuvastaukset blogiini, kun nehän juuri osoittavat, että Jumala, Jeesus, usko, kiinnostaa.”
Se, että osoittaa mielenkiintoa jotain asiaa tai ilmiötä kohtaan, ei tarkoita sitä, etteikö voisi suhtautua kielteisesti tai kriittisesti po. asiaan tai ilmiöön. Mielestäni sivistykseen kuuluu olla kiinnostunut kaikenlaisista kulttuurisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä ja asioista, vaikkei niitä omikseen tuntisikaan tai niiden mukaan elää tahtoisikaan.
Lääkäreitäkin kiinnostavat sairaudet, vaikkeivät niitä itselleen hauakaan ja poliiseja rikokset, vaikkeivät niitä itse tekisikään.
Kaisu: ”Jos tahdot!!!, lue Raamatusta JOBin kirja. Job oli myös onnekas, tosin myös uskova. Häneltä vietiin kaikki. ”
Raamatun herra Jobia ei nyt varsinaisesti voi pitää kovin onnekkaana. Pikemminkin masokistisena rassukkana, jota sadistinen jumala hyppyyttää. Uskova hän on toki voinut olla, mutta eipä siitä juuri iloa hänelle ollut.
Kristinusko määrittelee ihmisen perin juurin kelvottomaksi olennoksi vaikka hänet onkin luotu Jumalan kuvaksi. Tulkinnan mukaan ihmisen hyvät ominaisuudet – jos niitä nyt yleensä on – heijastavat vain osallisuutta Jumalan hyvyydestä, Jumalan, jota ihmisen tulee peljätä, palvoa, rukoilla jatkuvasti ja rakastaa yli kaiken.
Tällainen tulkinta on minusta syvästi vastenmielinen. Kaiken vääryyden keskelläkin Jumalan toimet yritetään tulkita sulaksi rakkaudeksi lapsiaan kohtaan – pelkäksi pohjattomaksi laupeudeksi. Ihmisen tehtävä on vain huolestuneena miettiä: ”Oi Herra kuinka sulle, kaikk’ armos maksanen.” Onko tällainen matelva nöyristely ja armon kerjääminen todella perusteltua?
Muistan varhaisesta nuoruudestani – taisin olla noin 5-vuotias – isoisäni hautajaiset, joissa veisattiin jotain vanhaa virttä tunnetta tihkuvalla tavalla, omassa surkeassa itsesäälissä kieriskellen. En muista enää sanoja, mutta virsi huipentuu loppunousussaan lähes masokistiseen hekumaan, jossa syntinen ihmisparka, Jeesuksen tuomittua ja hyljättyä hänet, katsoo vielä hänen helliin silmiinsä samalla kun vaipuu helvetin lieskoihin. Veisuu painui vaikuttavuudessaan lapsenmieleeni, mutta herätti samalla oudon ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita. Muistan kummastelleeni jo silloin ajatusta, että Jeesus hylkäisi kurjan, syntisen ja katsoisi vain hellillä silmillään hänen vaipumistaan helvetin lieskoihin.
Varsinaista tiskirättisyndroomaa.
Jos Jumala on kaikkivaltias, luoduilleen pelkästään hyvää tahtova ja heitä syvästi rakastava Taivaan isäpappa, niin miten on mahdollista, että maailmassa tapahtuu niin paljon hänen sallimaansa pahaa?
Varhaisimman tunnetun, pahan ongelman muotoilun esittivät antiikin epikurolaiset. Lactantius kuvasi argumentin seuraavasti:
”Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa – mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä pahansuopa että heikko, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?”
Kaisu: ”Ole sinä kiitollinen omasta elämästäsi. Se on suuri lahja tänä päivänä.”
Olen, mutta kiitollisuuteni kohteena ovat rakkaat, edesmenneet vanhempani, ei mikään henkiolento. Tosin ilman tätä vanhempeni toimesta saamaani elämänlahjaakin olisin uskoakseni tullut ihan mainiosti toimeen. Heh.
Kirjoittaja
Kaisu Hildén
Kaisu Hildén on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Hän harrastaa taidemaalausta, kirjoittamista, käsitöitä ja liikuntaa. Virsien veisuu ja gospelmusiikki ovat lähellä hänen sydäntään. Raamattu tuli hänelle rakkaaksi jo nuorena-ja hän ei vain voi olla evankelioimatta. Perheeseen kuuluu aviomies ja koira-ja kaikki kolme haukkuvat vain tarvittaessa. :)
Puhut solvaamisesta. Oletko tullut ajatelleeksi ketkä solvaavat koko i väittäessään jonkin ikivanhan tekstin perusteella kaikki maailman ihmiset niin pahoiksi että joutavat ja ansaitsevat lähtökohtaisesti palaa ikuisesti helvetin tulessa?
Ilmoita asiaton kommentti