Ollakseen kaikkivoipa ja -tietävä, Jumala on Raamatun mukaan tehnyt roppakaupalla virheitä Maata ja ihmistä koskevassa projektissaan. Jos tavoitteena oli luoda ihminen ja tälle ihanteellinen paikka, jossa elää rauhassa, projektissa tehtiin anteeksiantamattomia virheitä vasta ensimetreiltä lähtien. Listataan niistä muutamia.
1 Hyvän ja pahan tiedon puun istuttaminen ihmisen ulottuville oli ensimmäinen ja pahin virhe. Siis heti sen jälkeen, kun Jumala oli päättänyt luoda ihmisestä uteliaan ja tiedonhaluisen, ja samaan aikaan keksinyt luoda puun, josta syöminen oli kiellettyä. Jumalan ajatus oli veren kaivamista nenästä – Jumala kyllä tiesi, että ihminen kajoaisi puuhun ennen pitkää. Jumala siis pilasi projektinsa tietoisesti ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa.
2. Opettamalla ihmisen viljelemään heti paratiisista karkottamisen jälkeen, Jumala varmisti, että ihminen tulisi sotimaan ja tappamaan toisiaan alueiden ja resurssien takia. Jumala tiesi, että kun ihminen alkaa viljelemään maata, he lisääntyvät ja täyttävät maan. Jos olisimme jääneet metsästäjä-keräilijöiksi (kuten paratiisissa on tarinan mukaan eletty), emme olisi lisääntyneet lähellekään niin nopeasti, eikä meillä olisi ollut syytä alkaa sotimaan alueiden ja resurssien takia. Ainakaan huomattavan pitkään aikaan.
3. Antamalla ihmiselle vapaan tahdon, Jumala tiesi, ettei ihminen käytä sitä juuri kuten Jumala haluaisi. Jumala tiesi, että vapaa tahto johtaisi monenlaisiin seurauksiin. Jumala siis ensin aiheutti ongelman ja ratkaisi sen hukuttamalla melkein kaikki ihmiset. Tämä maailmankaikkeuden suurin massamurhakaan ei kuitenkaan ratkaissut yhtään mitään.
4. Sekoittamalla ihmisten kielet Baabelin tornin juurella, Jumala aiheutti ihmiselle taas lisää syitä sotimiseen. Syntyi eriäviä kansoja, jotka näkivät muut kansat vihollismielisinä ja muukalaisina. Yhteinen kieli olisi antanut luonnollisesti paljon paremmat edellytykset rauhaisaan yhteistyöhön. Jota siis todistettiin myös Baabelin tornin rakennusprojektissa, mutta joka projekti hiersi Jumalan kengässä juuri siitä syystä, että ihmiset olivat niin yhtenäisiä. Tämä ei Jumalalle jostain syystä maistunut. Raamatun mainitsema sodan Jumalan titteli ei ole ihan tuulesta temmattu.
5. Jos Jumalan tarkoitus oli, että kaikilla on mahdollisuus pelastua hänen itse aiheuttamaltaan ikuiselta kuolemalta, Jumala mitätöi tarkoituksensa sillä hetkellä, kun laati pelastuksen edellytykseksi uskon yliluonnolliseen entiteettiin, jota ei voida todistaa olevan olemassa. Tällainen usko vaatii tietynlaista ihmistyyppiä, eikä lähellekään kaikilla ihmisillä ole tarvetta uskoa minkäänlaisiin jumaluuksiin. Näin toimimalla Jumala varmisti, että kaikilla ei ole mahdollisuutta pelastua Jumalan itse aiheuttamalta tuholta.
6. Kirjoituttamalla Raamatun, joka koostuu epätieteellisistä tarinoista ja jonka profetiat ovat itsestäänselvyyksiä, jotka kuvasivat Raamatun oman aikansa ilmiöitä, Jumala varmisti, ettei Raamattu ole uskottava kertomus eikä siinä ole profeetallista ulottuvuutta. Tämä taas estää sellaisten ihmisten uskon, joille esitettyjen asioiden oikeellisuus on tärkeää. Itselleen rehellinen ihminen ei voi uskoa esimerkiksi Raamatun esittämään vedenpaisumukseen. Sellaisesta ei ole ensimmäistäkään todistetta.
7. Jumalan laatima pelastussuunnitelma oli sekä täysin turha että sisälsi sisäisiä virheitä. Jumala on laatinut tarinan mukaan maailmankaikkeuden säännöt ja keksinyt, että ihminen on syntinen. Jumala ei kaikkeuden sääntöjen laatijana tarvitse mitään pelastussuunnitelmaa tai poikansa kuolemaa ristillä kuitatakseen ihmisten synnit. Jumala voi kuitata ne sääntöjen laatijana myös ilman uhria. Lisäksi uhri oli pelkkää näytelmää, sillä siinä ei uhrattu mitään. Ikuinen entiteetti, Jeesus, kävi kääntymässä maan päällä ja palasi sinne mistä tulikin. Mitään ei uhrattu missään vaiheessa. Kuvio on sama kuin laittaisi kahdenkymmenen euron setelin tunniksi yöpöydän laatikkoon ja sen jälkeen takaisin lompakkoon. Jos joku väittäisi, että rahan omistaja uhrasi jotain, väitteen esittäjää saatettaisiin katsoa säälivästi ja kääntää keskustelun aihe toisaalle.
8. Pelastussuunnitelmassa oli myös moraalinen valuvirhe. Se, että ihminen on hyvä, ei riitä pelastukseen. Tämä aiheuttaa paradoksin, jossa massamurhaaja voi saada pelastuksen tullessaan uskoon, mutta kaikin mittarein mitattuna hyvää elämää elänyt ihminen taas joutaa kadotukseen vain koska on rehellinen itselleen, eikä väitä uskovansa johonkin sellaiseen, johon ei voi uskoa.
9. Kirjoituttamalla paksun ja monitulkintaisen Raamatun, Jumala varmisti, ettei Raamatun sisällöstä tule koskaan olemaan yksimielisyyttä. Sen sijaan Jumala varmisti, että kristityt tulevat vääntämään loputtomiin Raamatun tulkinnoista eivätkä itsekään tiedä, mikä on oikea tapa tulkita Raamattua. Oikeassa olijoiden armeija tulisi olemaan laaja mutta hajanainen ja he syyttäisivät toisiaan väärässä olemisesta.
10. Jumalan suurin virhe oli suhtautua itseensä uhmaikäisen lapsen tavalla. Asettamalla itsensä narsistisesti kaiken tarkoituksen keskiöön ja vaatimalla ihmisiltä palvontaa, Jumala osoitti pienuutensa.
Kiitos Markolle kommentista. 🙂
Marko Sjöblom: ”Antero, meidän yliopistokoulutettujen ei-fundamentalististen teologien näkökulmasta virhelistassasi on hyvin isoja virhepäätelmiä eivätkä ne vastaa kristittyjen näkemyksiä (keskinäisistä näkemyseroistamme riippumatta).”
Kuten jo edellä kerrottua, nämä asiat on luettavissa suoraan Raamatusta. Sillä, mitä kukin uskonsuunta tai porukka Raamatussa esitetyistä asioista on mieltä tai miten ne tulkitsevat Raamatun kertomuksia, ei ole mitään merkitystä.
Jos Raamatussa esimerkiksi kerrotaan hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka Jumala päätti istuttaa paratiisiin ja kielsi syömästä siitä, tätä ja siihen liittyviä näkökulmia voidaan analysoida sellaisenaan. Jumalan luomassa maailmankaikkeudessa Jumala voi tehdä mitä tahansa. Jostain syystä hän päätti pettää ensimmäisen ihmisparin asettamalla heidät testiin, jossa Jumala tiesi heidän epäonnistuvan.
Marko: ”Lähdet siitä, että Raamattu olisi jokin pahansuovan Jumalan sanelema universaaliensyklopedia vailla sidonnaisuuksia tekstien kirjoitus- ja kokoamisajankohtaan.”
Tietenkin sillä on ihmisen kirjoittamana tarinakokoelmana sidonnaisuuksia tekstien kirjoitus- ja kokoamisajankohtaan. Siihenhän koko laitos perustuu. Virhelistaa ei ole laadittu sen pohjalta. Virhelista on laadittu siltä pohjalta, että Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa, kuten osa uskovista ajattelee.
Marko: ”Esimerkiksi: Raamatun mukaan Jumala nimenomaan ei luonut ihmistä – Aadamia ja Eevaa – metsästäjä-keräilijäksi vaan nimenomaan maanviljelijäksi. Aadamin ja Eevan lapsista Kain oli metsästäjä (keräilyä ei mainita) ja Aabel maanviljelijä – (epäsuorasti käy ilmi kotieläinten hoito).”
Kuten Seppokin jo huomautti, Aadam ja Eeva saivat lapsia vasta paratiisista karkottamisen jälkeen. Raamatussa ei ole mitään viitettä siihen, että viljely olisi ollut tarpeellista paratiisissa. Se tuli ajankohtaiseksi vasta, kun paratiisin antimia ei enää ollut.
Marko: ”Pahansuovia jumaluuksia löytyy Kaksoisvirranmaan myyteistä, mutta sotien syy on Raamatun mukaan ihmisten pahuus ja kielten sekoituskin Jumalan vastaveto sille…”
Tämä on taas puolueellista tulkintaa. Jos uskomme Raamattua, Raamatun Jumalan toimesta on tapettu enemmän ihmisiä kuin minkään muun Jumalan toimesta. Eikä ainoastaan vedenpaisumuksessa vaan myös lukemattomissa sodissa, joihin Raamatun Jumala kansansa käski. Nämä eivät olleet puolustussotia vaan hyökkäyssotia, joissa tapettiin Jumalan käskystä siviilit lapsia ja vanhuksia myöten.
Oma kysymyksensä on, miten uskovat eivät näe jumalansa raakalaismaista pahuutta, vaikka he lukevat siitä suoraan pyhästä kirjastaan.
Antero, teologia on Raamatun ja kristillisen uskon tieteellistä tutkimusta ja kaikkien humanististen tieteiden luonteeseen kuuluu tekstien tulkinta. Pointtini on se, että olet luonut Raamatun teksteistä narratiivin, josta sen enempää akateemiset teologit kuin me uskovat, jotka sovellamme teologiaa työssämme, emme kerta kaikkiaan tunnista itseämme emmekä Raamattua eikä kristinuskon Jumalaa. Minulle argumentaatiosi näyttäytyy massiivisena ns. olkiukkona. Sen eri elementit nojaavat valtavaan määrään näkemyksiä ja tulkintoja, jotka eivät saa tukea sen enempää kirkollisesta ja konservatiivisesta raamatuntulkinnasta kuin uskontotieteellisestä (=”liberaalista” tai ”ateistisesta”) Raamatun tutkimuksesta.
Täällä me emme pysty laaja-alaiseen keskusteluun ja suuri osa kommentoijista arvostelee Sinua lähinnä kestämättömästä fundamentalismista käsin. Näin kierretään kehässä… Oma viitekehykseni on siis konservatiivinen tunnustuksellinen luterilaisuus ja evankelikaalinen, ei-fundamentalistinen raamatuntulkinta. Kumpikin nojaa akateemiseen Raamatun ja kristinuskon tutkimukseen. Raamattua tulkitaan AINA, mutta mikä tahansa tulkinta ei ole mielekäs tai oikeutettu.
Lähdet siis siitä, että Raamatun Jumala on raakalaismainen moraalihirviö, jota me kristityt emme halua nähdä vaan tulkitsemme asiat parhain päin. Tätä kaunistelua esiintyy. Mutta: mikään teologia ja sen soveltaminen ei ole arvovapaata (esitetään asiat ”vain niin kuin ne ovat”). Tätäkin väitettä toki esiintyy. Minä myönnän käsityksen Jumalan raakalaismaisuudesta oikeutetuksi tai ainakin ymmärrän näkemystä. Samalla se on kuitenkin vain selkeä puolitotuus: sama Jumala kun tekee hyvää, armahtaa, antaa anteeksi jne. Eihän koulun historianopetuksessakaan puhuta vain holokaustista ja sen mahdollistaneista myötäjuoksijoista vaan kerrotaan myös vastarinnasta, toisinajattelijoista jne. Vaikka tuo porukka oli tavallaan hyvin marginaalinen Hitlerin Saksassa. Ja näin opastetaan toimimaan vastuullisesti. Tämä on myös tulkintaa menneisyyden tapahtumista, joista on olemassa toisistaan jossakin määrin poikkeavia versioita jotka pitävät kuitenkin yhtä useimmissa asioissa. Me ajattelemme niin, että Jumala tekee hyvää ja estää pahaa. Hän sallii pahan tiettyyn rajaan asti JA pystyy tekemään myös hirvittävistä asioista jotakin hyvää. Se, että me emme pysty käsittämään Jumalan rajanvetoja on sitten tietysti vaikeaa.
Ja mitä maanviljelyyn tulee: Jumala asetti ihmisen paratiisiin viljelemään maata. Raamattu kun nimenomaan esittää kaksi erilaista näkökulmaa ihmisen luomiseen 1 Moos 1-2 luvuissa. Jakeet 1 Moos. 1:29-31 vastaavat jakeita 1 Moos. 2:8 ja 15. Tämä tulkinta perustuu sikäli kuin tiedän huolelliseen tekstianalyysiin. 1 Mooseksen kirjan alkuluvut kun eivät ole jumalallinen ensyklopedia ja aikajana maailman varhaishistoriasta muuten kuin silloin, jos pienimmätkin erot tekstissä selitetään toisistaan erillisiksi tapahtumiksi ja ajatellaan Raamatun kuvaavan tapahtumia aina aikajärjestyksessä. Amerikkalaisen literalistisen fundamentalismin ja Vartotorniseuran selitykset eivät ole raamattu-uskollisia vaan täyttävät aukot valituilla paloilla tieteellisiä tutkimustuloksia ja näppäriä selittelyjä.
”…Jumala tiesi, että ihminen tulee lankeamaan…” Vai tiesikö sittenkään?
Kun käärme petti ihmisen, niin antoi ihmisen ymmärtää, ettei ihminen kuole vaan tulee, niinkuin Jumala tietämään hyvin ja pahan… Kunhan vain rikkoo tuon Jumalan käskyn ja syö siitä yhdestä ainoasta, joka oli kielletty. (Siis petoksella ja valheella petti ihmisen)
Kokonaisvaltaisesti ajatellen ihminen siis oppi tuolloin tuntemaan hyvän ja pahan, koska juuri tämän ”laki” osoittaa ihmiselle. Siis: ”Älä syö”
Ihminen siis tuntee ja tietää mikä on hyvää ja mikä pahaa, mutta kukaan ei tule hyväksi tai pahaksi sen tähden, että tietää mitä hyvä ja paha ovat, mutta, jos et toimi hyvän mukaan, kuten laki vaatii; eli ”rakasta pyyteettömästi kaikkia” niin todistat itsestäsi, että vääryys vaikuttaa sinussa, koska toimit vastoin sitä hyvää, minkä oikeaksi tiedät. Tämä on perisynnin vaikutusta ihmisessä, josta todisteena on myös, että kuolemme.
Näin on siis jokaisen ihmisen tunnustettava, että hän on lain rikkoja Jumalan edessä, olipa ihminen uskovainen tai ei. Sillä Jumala on luonut jokaisen ihmisen, eikä kukaan ole siis itsensä oma, vai onko joku itsensä synnyttämä?
Kaikki ihmiset ovat saaneet alkunsa niistä päivistä, jolloin Jumalan teki ihmisen maan tomusta:
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:7-8
Synti on siis uskottava ja tunnustettava Jumalan edessä, jotta ihminen pääsee totuuden tuntoon ja siten valkeuteen, sillä kaikki ihmiset ovat vailla Jumalan kirkkautta ja elävät luonnostaan pimeydessä. Paavali kirjoittaa:
”Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”.
Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
C O Rosenius taas kirjoittaa: ”Kaikki mitä teemme on synnin saastuttamaa. Sen takia on meidän kokonaan kadotettuina vastaan otettava kaikki Jumalan armosta hänen kauttansa, joka on meidän tähtemme työtä tehnyt, antanut henkensä ja verensä meidän edestämme ja joka sanoo: ”Teidän pitää elämän minun kauttani.”
Lohduksena vielä niille, jotka tuntevat itsensä sanoo Herra: ”Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi enkä muistele sinun syntejäsi.” Jes. 43: 25.
Ismo: ”Kun käärme petti ihmisen, niin antoi ihmisen ymmärtää, ettei ihminen kuole vaan tulee, niinkuin Jumala tietämään hyvin ja pahan… ”
Itse asiassa käärmehän puhui totta siinä missä Jumala oli valehdellut. Jumala sanoi, että sinä päivänä kun syötte puusta, kuolette. Käärme tiesi, ettei näin olisi. Eivätkä he kuolleetkaan sinä päivänä, kun söivät puusta. Jumala uhkaili valehtelemalla.
Ismo: ”Näin on siis jokaisen ihmisen tunnustettava, että hän on lain rikkoja Jumalan edessä, olipa ihminen uskovainen tai ei. Sillä Jumala on luonut jokaisen ihmisen, eikä kukaan ole siis itsensä oma, vai onko joku itsensä synnyttämä?”
Aivan samalla tavalla sinun on tunnustettava kaikkien muiden uskontojen jumalat todelliseksi ja olevasi niiden syntikäsityksen ja näkemyksien alaisia.
Kuten tiedät, et suinkaan hyväksy tällaista väitettä, koska luulet palvelevasi sitä yhtä ja ainoaa jumalaa. Aivan samalla tavalla kuin muiden uskontojen kannattajat luulevat omastaan. Te kaikki olette yhtä perusteettoman ylimielisiä ja väärässä. Kenenkään ei tarvitse tunnustaa mitään jumalaa tai tähän liittyvää lain rikkomisen käsitettä. Sellaiset kuvitelmat elävät ainoastaan uskovien pään sisällä.
Synti itsessään on uskonnollinen käsite ja sitä voi soveltaa vain niihin, jotka sellaiseen uskovat.
Mitä Jumala on mieltä ”kristinuskon Jumalasta” ? Onhan niitä muitakin ….uskon jumalia. Onko Jumala laitettu omaan lokeroonsa, josta sitten tulkitaan kristinuskon silmälasit päässä ? Mitä jos Jumala ei hyväksy näitä tulkintoja ? Toisilla on
erväriset silmälasit, vaikka jumalia pitäisi olla vain yksi ja ainoa oikea (kuten uskovaisten uskokin on omasta mielestä ainoa oikea). Mikä Jumala oli ennen kristinuskoa, jonka ihmiset loivat ? Ihminenhän itse ”synnyttää” oman jumalakuvansa. Koska kukaan ei tunne Jumalaa, jumalakuvat riitelevät ja sitä myöten ihmisetkin. Ja sitten soditaan ja rukoillaan.
Charlotta,
Juutalaiset ja kristityt uskovat yhteen Jumalaan, siihen ainoaan todelliseen, joka on ilmoittanut itsestään ihmisille ja joka on tehnyt meidät sekä koko universumin. Ne kaikki muut ”jumalat” ovat ihmisten keksimiä eli epäjumalia. Uskomme siis on Jumalasta lähtöisin, ei ihmisistä.
Onko Jumala luonut universumiin ,jossa on triljoonia triljoonia tähtiä ja planeettoja miljardien valovuosien etäisyydellä ,muita älykkäitä olentoja kuin ihmisiä? Vai onko koko valtavan valtavaakin valtavampi maailmankaikkeus tehty vain ihmisen näyttämöksi ja jos on, niin miksi Jumala tarvitsee näin valtavat raamit piskuisen pienen maapallon ympärille?
Kysypä Häneltä, Seppo. Minä en tiedä eikä varmaan kukaan muukaan meistä pienistä ihmisistä. Ehkä se on osoitus Hänen suuruudestaan.
Kuinka niin et tiedä? Eikö Raamatussa pitäisi olla ,kuten täällä monet sanovat, ”Koko Totuus”? Vai loiko Jumala triljoonia triljoonia tarpeettomia taivaankappaleita siis vain pröystäilläkseen?
Mutta voiko niillä olla sittenkin älykästä elämää?
En koe olevani kovin ”fundamentalistinen”, kuten ehkä jotkut täällä. Raamatussa toki puhutaan tähdistä, mutta eipä sieltä taida kovin täsmällistä universumin kuvausta löytyä. Runollista kylläkin jonkin verran. Liekö huvikseen luonut kaiken meidän iloksemme ja ihmeteltäväksemme.
Älyllisestä elämästäkään en tiedä, lieneekö sitä täällä maan päälläkään kovin paljoa, mutta muualtakaan sitä ei olla löydetty. Aika yksin olemme täällä oman hiekanjyvämme pinnalla toisiamme hutkien.
Vaan jos ei Jumalaa ole, niin aika fiksu sattuma kuitenkin on tämä maailma kaikkine ihmeineen…
Antero luulee olevansa Jumalaa paljon viisaampi. Eikö tämä ole täyttä hybristä eli itsensä ylentämistä.
Siihen, että on Jumalaa viisaampi, ei paljoa tarvita. Itse en olisi tehnyt ensimmäistäkään luettelemistani Jumalan virheistä. Tämä olisi ollut hyvin yksinkertaista, sillä en olisi pettänyt ensimmäistä ihmisparia asettamalla heitä testiin, jota he eivät voi läpäistä.
Antero, tuskin kykysi, taitosi ja älykkyytesi riittäisivät maailmankaikkeuden luomiseen.
Ja varsinkaan voimasi.
Marko Sjöblom: ”Minä myönnän käsityksen Jumalan raakalaismaisuudesta oikeutetuksi tai ainakin ymmärrän näkemystä. Samalla se on kuitenkin vain selkeä puolitotuus: sama Jumala kun tekee hyvää, armahtaa, antaa anteeksi jne. Eihän koulun historianopetuksessakaan puhuta vain holokaustista ja sen mahdollistaneista myötäjuoksijoista vaan kerrotaan myös vastarinnasta, toisinajattelijoista jne. Vaikka tuo porukka oli tavallaan hyvin marginaalinen Hitlerin Saksassa.”
Tämä oli mielestäni hieman epäonnistunut vertaus. Jumala on yksi kokonaisuus, Hitlerin Saksa taas koostui yksilöistä, jossa itse pahuus kumpusi yhdestä henkilöstä. Jumalaa ja Hitleriä voidaan verrata, mutta ei kokonaista maata tai sen kansalaisia.
Marko: ”Tämä on myös tulkintaa menneisyyden tapahtumista, joista on olemassa toisistaan jossakin määrin poikkeavia versioita jotka pitävät kuitenkin yhtä useimmissa asioissa. Me ajattelemme niin, että Jumala tekee hyvää ja estää pahaa. Hän sallii pahan tiettyyn rajaan asti JA pystyy tekemään myös hirvittävistä asioista jotakin hyvää.”
Olen toki törmännyt tällaiseen perusteluun aikaisemminkin. Perustelu on ongelmallinen, sillä se, että massamurhaaja tekee joskus jotain hyvää, ei mitätöi murhaajan pahuutta ja tekoja. Jos sarjamurhaaja taluttaa mummon kadun yli, niin ajattelemmeko me että siinäpä mukava kaveri?
Niin kyllä hirviö on minusta hirviö jos murhaa miljoona ihmistä vaikka jättää miljoonia henkiinkin. Mutta ei tämmöinen yksikertainen logiikka tietenkään kaikkien ohimoita harmaannuta…
Antero, jatkan vielä vähän. Kolme näkökulmaa. Ensiksikin kristilliseen käsitykseen Jumalasta sisältyy, että Hän on luomakunnasta riippumaton ja Häntä ei voida asettaa inhimillisiin kategorioihin. Vaikka Hänestä puhutaankin inhimilistä kieltä käyttäen ja Hän itse kommunikoi kanssamme ihmisten kirjoittaman Raamatun kautta. Minun mielestäni sinä puhut Hänestä niin kuin hän sittenkin olisi ”suurin ihminen” ja Yksi (eikä yksi ja kolme) eli Vartiotorniseuran opillisten lähtöasetusten mukaisesti.
Toiseksi. Tuo kiteytys oli ulkomuistista suoraan Svebiliuksen katekismuksesta ja alun perin kirkkoisä Augustinuksen muotoilema. Aikana, jolloin Länsi-Rooma oli luhistumassa ja koko läntisen Välimeren alue kohtasi onnettomuuksia, joita ei oltu kohdattu vuosisatoihin.
Kolmanneksi. Lähden reilusti siitä, että kristillistä uskoa ja kaikkia sen opetuksia ei voida eikä tule yrittää todistaa loppuun saakka. Vaikka paljon voidaankin perustella. (Tässäkin näen Sinun toistavan jotenkin tiedostamattomasti Vartiotorniseuran opetuksia: Se, minkä torjut tietoisesti, tuleekin takaovesta sisään muuttuneessa muodossa ja ajattelet meidän kristittyjen uskovan pohjimmiltaan kuin JW.org) Muistutan vielä siitä, että perinteisen kristillisen uskon mukaan Raamattu on Jumalan sanaa, ja siinä on paitsi keskeistä ja kehällisempää sisältöä myös sisäinen kehitys Vanhasta Uuteen testamenttiin. Ja Raamatun alkulukujen tulkinta on ihan oikeasti moniulotteisempaa kuin 1800-luvulla syntynyt fundamentalistinen ja rationalistinen selitys. Ilman että kaikista tulkintaeroista on tehty oppiriitoja.
Marko: ”Minun mielestäni sinä puhut Hänestä niin kuin hän sittenkin olisi ”suurin ihminen” ja Yksi (eikä yksi ja kolme) eli Vartiotorniseuran opillisten lähtöasetusten mukaisesti.”
Kyllä minä hänestä Jumalana puhun, kuten tarinassa oletetaan. Jehovan todistajathan eivät pidä Jumalaa ”suurimpana ihmisenä”, vaan Jeesusta ja häntäkin ainoastaan sinä aikana, kun tarinan mukaan maan päällä tallusteli. En tarkastele Raamatun Jumalaa miltään opilliselta kannalta, vaan sellaisena kuin se luettaessa näyttäytyy.
Marko: ”Tässäkin näen Sinun toistavan jotenkin tiedostamattomasti Vartiotorniseuran opetuksia: Se, minkä torjut tietoisesti, tuleekin takaovesta sisään muuttuneessa muodossa ja ajattelet meidän kristittyjen uskovan pohjimmiltaan kuin JW.org”
Projisointi ja hatusta vedettyjen henkilöanalyysien tehtailu ei mielestäni ole kovin toivottavaa. En ole koskaan ajatellut teidän muiden uskovan kuin Jehovan todistajat, eikä minua esimerkiksi tämän blogitekstin yhteydessä kiinnosta, miten kukakin Raamattua tulkitsee. Se ei ole millään tavalla oleellista. Oleellista on, mitä Raamatussa lukee.
Luemme Raamattua eri tavalla, koska se ei edusta minulle mitään ylempää auktoriteettia eikä minun ole siksi mitään syytä silotella sen tarinoita.
Olen havainnut saman asian , kuin Marko. Anteron ajattelussa vaikuttaa voimakkaasti yhä se tausta, josta hän itse uskoon irrottautuneen. Aivan samat asenne Anteron ajattelussa tulee esiin, kuin todistajien kanssa keskustellesssa. Pantteri ei helposti pilkuistaan pääse eroon.
Tapani lukea Raamattua, eli kuten siellä lukee, ei suinkaan liity menneisyyteeni todistajuudessa. Hyvin monet uskonnottomat lukevat Raamattua samalla tavalla ilman että heillä on mitään taustaa todistajuudessa. Jehovan todistajat eivät lue Raamattua tällä tavalla. He, kuten muutkin uskonsuuntaukset, tulkitsevat sitä oman korvasyyhynsä mukaisesti.
Taustaan vetoaminen on tietenkin helppoa, jos itse asia ei maistu. Eräänlainen olkinukke.
Odottaisin täällä olevilta keskustelijoilta kuitenkin hieman enemmän.
Koen Todistajien hyökkäävän asenteen kirkkoa kohtaan olevan aivan samaa juurta, kuin Anteron hyökkäys tässä Raamattua vastaan. Omia asenteita on vaikea tunnistaa. Ne on niin syvällä meissä kaikissa. Monet asenteet kun imetään jo lapsuudessa ja tapahtuu tiedostamatta.
Jumala sanoi: Älä tapa ja sitten käski tappamaan. Jonkinmoinen ristiriita siinä on. Mitähän me ihmiset olemme ymmärtäneet väärin?
Ehkäpä emme mitään. Ohjeet olivat jo alkujaan heikot?
Ei kai ohjeissa (joita myös käskyiksi sanotaan) mitään vikaa ollut. Niiden pohjalta on pitkälti länsimaiset lait ja elämä muodostuneet ja se on hyvä pohja. Ihminen vain tahtoo olla hyvin väärin ymmärtäväinen, joko tahallaan tai tahtomattaan. Oli silloin ja on edelleenkin asioita, joita kuviteltiin Jumalan tahdoksi, mutta jotka taisivatkin olla vallanhaluisen ihmisen tahto.
”Niiden pohjalta on pitkälti länsimaiset lait ja elämä muodostuneet ja se on hyvä pohja.”
Tämä on vanhentunut käsitys, sillä tämän päivän lainsäädäntömme luotiin1700-luvun lopulla ja sen pohjana on Mooseksen lain yli hypättynä Rooman Corpus Juris.
Ja muut käskyt ovat universaaleja, varastaminen on esim. ollut kielletty kaikissa kulttuureissa aina, se mikään kristinuskon moraalinen aikaansaannos ole.
Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte. Ef. 5:15
Kukaan ei voi olla vaikuttamatta maailmaan. Me vaikutamme omalla paikallamme ja teemme maailmasta joko paremman tai huonomman.
T. DeWitt Talmage, D. L. Moody, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.