Jumala pelastaa ja hukuttaa, Juud. 1:5
Juud.. 1:5
"Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet."
Juudaan kirjeessä muistutetaan ammoisen esimerkin kanssa, että Jumalan lahja on iankaikkinen elämä. Lahja täytyy ottaa vastaan ja säilyttää se sydämessä, sisällisesti.
Jeesuksen lunastustyön ansiosta tämä lahja on jokaista ihmistä varten. Sen vastaanottamisen seuraukset on kaikkien tiedossa. Lahja ei hyödytä, ellei sitä oteta vastaan. Vastaanotettuaankin ihminen voi siitä luopua, vaikkei se ole yhtä “helppoa” kuin sen vastaanottaminen. Ainoa vaikeus vastaanottamisessa on ihmisen oma ylpeys, saada muka synnit anteeksi armosta, luopua kaikesta, jotta saisi enemmän. Tämän takia rikas nuorukainenkaan ei edes alottanut matkaa taivaaseen, tullut uskoon. Ehkä hän viipyili Ahtaan Portin edustalla ja jopa liittyi portin katveeseen perustettuun muotojumalisuuteen.
Tämän blogini ydin on, että koko ihmiskunnan ajan on Jumala tarjonnut pelastusta. Ei hebrealaisen kansan jäsenyys taannut enempää kuin tänäänkään, mitä vanhurskautukseen tulee, eli kelvollisuuteen Jumalan edessä, kelvollisuuteen iankaikkiseen elämään Taivaassa.
Ensimmäisiä hylkäyksiä oli kieltäytyminen pelastuksen arkista, jonka Nooa rakensi ja samalla saarnasi tulevasta maanpiiriä kohtaavasta tuhosta.
Israelin kansan matka Egyptin orjuudesta tuotti vain kahdelle pääsyn perille ynnä alle kaksikymmenvuotiaina lähteneet.
On mielestäni tärkeätä muistuttaa, että kadotukseen joutuu, jos ei ota tarjottua Armoa vastaan tai sen hylkää sen jälkeen. Uskoontulo ei ole tietämättömyydessä tapahtunut asia eikä uskosta luopuminen ole vahinko.
Vaikka olin 10-vuotias, kun otin Armon vastaan, tulin uskoon, niin tein sen sydämen halusta ja tarpeesta. Sitten yli kahdenkymmenn vuoden jälkeen tuli elämässäni vaihe, jolloin näkymät näkymättömyyteen, taivaallisiin alkoivat himmentyä katoavien asioiden nostattaman sumun vaikutuksesta. Sumun tiheneminen oli asteittaista ja omasta tahdostani tapahtuvaa.
Tiedän, etten ole ainoa tapaus, mitä uskoontulemisen ikään tulee ja mitä uskonelämän kylmenemiseen tulee. Sitä mukaa kun, ulkoinen menestys kasvoi, kasvoi myös sisäinen tyhjyys. Aloin haluta takaisiin Alkuperäiseen Menestykseen. Jumalan armosta sain kokea vaimoni kanssa uskossamme uudistumisen.
Ei mihinkään kuulumalla, edes Israelin kansaan, olla Jumalan lapsia, vaan siihen syntymällä Pyhästä Hengestä. Lapsioikeuden voi menettää sitä haluamalla ja sen voi saada uudistettua takaisin, siihen alkuperäiseen haluamalla.
76 kommenttia
Martti Pentti 02.09.2020 12:21 “Jos uskot, että ihminen on ilman uskoontuloa pelkästään lihallinen ja paha, eikö se juuri ole uskoa perisyntiin? En todellakaan pysy mukana ajatuksenjuoksussasi. Miten ymmärrät sen ‘perisynnin’, jota mielestäsi ei ole, Reijo Mänttäri”
Raamattu kertoo, että Jumala loi ihmisen maan tomusta. Jumala puhalsi ihmiseen oman h(H)enkensä, eli sellaisen osan, joka elää ikuisesti, joko Taivaassa tai Helvetissä. Kummassakaan paikassa ei luotu selviä.
Ihminen oli luotuna, Adam ja Eeva, täydellinen. Kävi kuitenkin samoin kuin Lucifer-enkeliruhtinaalle, jolle oli myös luotu vapaa tahto, että halusi tulla niinkuin Jumala. Luotuna Jumalan yhteydessä, taivaassa, olisi Lucifer voinut olla olemassa täydellisenä. Samoin ihminen olisi elänyt luotuna Paratiisissa, täydellisenä. Kummatkin halusivat enemmän, olla, tietää niinkuin Jumala.
Koska Jumala ei tee luomakunnassa mitään minkään elävän tahtoa vastaan, vaan antaa kaikkien ‘kukkien’ kukkia. Syntiinlankeemus oli ihmisen oma päätös sanoutua irti Jumalan yhteydestä, olosuhteista, jolle Jumalalla oli paremmat suunitelmat kuin kaiken elollisen hukuttaminen tai Sodoma-Gomorran tulikivisade, tai suuren osan nimelleen ottaman kansakunnan hukuttaminen.
Ei tätä Jumalan yhteydestä poistumista voida peruuttaa, kuin Kristuksessa ja sekin on vapaaehtoista, ei vauvana kastamista. Lapsen osa on monin tavoin tehty selväksi Raamatussa, mikä ei muutu ihmisen itseymmärryksellä. Totta kait voidaan julistaa sakramentaalinen autuutusoppi ja pitää näin kirkot olemassa. Ilman uskoa ei kukaan ole Jumalalle otollinen, eli se on henkilökohtainen suhde, jonka aluksi Jumala on vuodattanut sitä haluaviin ihmisiin, Jumalan Pojan uskon, mikä on yhtäkuin Jumalan agape-rakkaus, mikä kasvaa ihmisen yhteistyöllä, muttei ihmisen voimasta.
Tämä Hyvä ei periydy eikä liha poistu. Uudestisyntymisen lahja tuo mukanaan Voiman hallita, alistaa jopa kuolettaa ihminen, eläimen-kaltaisuus.
Eli perisyntiä ei siinä mielessä ole kuin esim evlut ja RKK opeissaan opettaa, on vain Saatanan tartuntapinta, liha, mikä voidaan hallita vain Jumalan, Jeesuksessa lahjoittaman uskon, pelastuksen voiman kautta.
“Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä; saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!” Job.25:4-5
Alkusynti, jonka seurauksesta ihmisestä tuli kuolevainen ja sidottu syntiin, sillä tavoin, ettei ihminen voi saavuttaa sitä täydellisyyttä, mikä Jumalalla on, eli Vanhurskautta. Ihminen ei siis ole “puhdas” synnistä syntyessään. Näin Raamattu monipaikoin asian ilmaisee.
Tätä ihmis-suvun lankeemusta kutsutaan teologiassa perisynniksi tai alkusynniksi, tästä synnistä johtuen on Jumala lähettänyt maailmaan Poikansa Evankeliumin, jotta synnin harhassa elävä ihminen saisi Hänen kauttaan lahjaksi, sen Vanhurskauden, joka maksetaan lunastukseksi, kun orja ostetaan vapaaksi.
Orja ei voi ostaa itseään vapaaksi, vaikka kuinka tahtoisi tai tekisi oikeita valintoja. Näin ollen, ihmnen on siis orja ja sidottu, tahtoa on, mutta voima puuttuu.
Millainen on sellainen vapaa tahto, joka ei tee aina mitä tahtoo? Jos ihminen ei tee aina ainoastaan hyvää ja puhdasta, niin silloinhan ihminen osoittaa olevansa kapinassa Jumalaa vastaan, koska tietää mikä on hyvää. On eri asia tietää mikä on hyvää, kun aina tehdä sitä.
On tavallaan hengellistä puoskarointia sanoa orjalle: Olet vapaa, kunhan vain haluat ja tahdot. Jos et tahdo, niin olet kelvoton, sillä vain ne, jotka tahtovat ovat kelvolliset. Armoa taas on se, kun kelvottomat Vapautetaan Evankeliumin Voimasta.
Ainoastaan Evankeliumissa on Voima vapauttaa ihminen. Ihminen ei siis myötä vaikuta omaa vapautumistaan, vaan Vapaus tulee YKSIN Jumalan vapauttavan sanoman tähden. Ihmisen tahto on vain syntiin nähden vapaa, eli orjuuden sisällä, mutta orjuutta ihminen ei voi tahdollaan tehdä tyhjäksi.
Reijo, kaikella kunnioituksella asiani esitin, toivotaan, että oli selkeä.
”Sen kaltaisten on Jumalan valtakunta…” Tuo Jeesuksen kehoitus on meille kaikille Esimerkiksi. Eikö juuri syntisten ole tarkoitus tulla Jeesuksen luo? Lapset ovat alttiita Jeesuksen sanomalle, siksi on turha kieltää heiltä kaikki Jumalan Lahjat. En ymmärrä miksi lapsia ei tulisi viedä alttarille heti syntymänsä jälkeen, kuten Jeesus itsekin vietiin 8 päivän vanhana.
Monet lukevat väärin nuo Jeesuksen sanat ja tekevät mielessään lapsista synnittömiä, kun Jeesus sanoo; ”joka ei ota Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
Lapset tulee viedä kasteelle heti pienenä ja opettaa heille kaikki mitä Jeesus on sanonut.
Reijo, lapsi on mielestäsi puhdas Raamatun lainauksesi mukaan. Milloin synti tulee lapseen? Minkä ikäisenä ja minkä kautta? Tätä kysymystä olen koko 39 vuoden ajan miettinyt. Onko sinulla vastaus kysymykseeni? Kohdussa jo riideltiin eli Jaakob ja Eesau olivat synnin turmelemia jo ennen syntymää?
Martti Pentti
04.09.2020 10:36
Pidän vääränä ja vahingollisena luokitella uskoa tuohon tapaan: ’todella tulleet uskoon’. / On tärkeämpää tukea heikkoa uskoa kuin masentaa sitä määrittelemällä se vajavaiseksi ’tosiuskovaisten’ rinnalla./
Olet usein täysin ulkona. Nyt tässäkin, kun viittaan Raamattuun kontra kirkkojen sakramentaaliset oppiperusteet. Eikä ihme, koska olet ottanut tosissasi sen Trenton kokoontumisessa tehdyn opin, koskien ihmiskäskyjen ja Raamatun samanarvoisuutta. Eli: kirkon perinnäissäännöt, traditiot, ovat yhdenvertaisia Raamatun kanssa. kun ‘itseymmärretty’, eli tunnustuskirjat poikkeavat Raamatusta, traditiot pätevät. Tämän olen mielestäni liiankin usein toistanut, perustellen, eli ei minään kapulana rattaisiin heittona. Sakramentaalinen perustelu ei halua tätä käsitellä. Siis keskustelu jatkuu, vaikka ei olla lähdetty edes Tielle, samalle tielle.
Ei-uskoontullutta ei ole tarvis ‘masentaa’, vaan antaa Todellista Toivoa, eli ottaa todella vastaan pelastus, Armo Jeesuksessa Kristuksessa. Armon, todellisen uskoontulon, kokemisen-Evankeliumi, ei häiritse niitä, joilla on väärä rauha. Koska kirkot ovat väärän rauha pohjalla, ne seisovat herransa edessä ja ne kirkonkirjoissa olevat, jotka ovat uskoon tulleet seisovat Herransa edessä. Eli Jumalan Seurakunnan rajat kulkevat sydämeltä sydämelle, niin helluntaiseurakunnissa kuin sekalaisessa seurakunnassakin.
Martti Pentti,
Jo pelkästään Asian merkittävyyden vuoksi haluan taas mainita, että olisi hyvä, että saisit näihin ilmaisullisiin luihisi jotain ainesta, lihaa ympärille. Eli kun puhut uskosta, niin irroitat sen Jeesuksesta tai kun oletat uskovassa olevan hengen olevan muuta, kuin Jumalan ihmiseen puhaltama (H)henki. Vai tarkoitatko, että Ylhäältä tulevan Voiman vaikutuksesta eloon herännyt henki, jonka Jumala on jokaiseen ihmiseen laittanut (puhaltanut) olisi sellaista, ettei Pyhä Henki, eli Jumalan henki voi olla sen kanssa yhtä. Vai sekoitatko ihmisen hengen, sielullisuuden eli henkisyydeksikin kutsutun katoavan katoamattomaan?
Kari,
“Ajattelen, että Jumala on kommunikoinut ihmiskunnan kanssa antamalla sanansa (Raamattu). ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Muu kommunikointi ohi Raamatun on aina kyseenalaista?”
Vt. Job. 33: 14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata..
Jumalan Henki, Tuuli puhaltaa. Sitä ei ihminen, inhimillinen ymmärrä, mutta Pyhästä Hengestä syntynyt tuntee, tietää Hänen olemassaolonsa, vaikutuksensa. Mikään näkymätömään todellisuuteen liittyvä vaikutus ei ole ristiriidassa Kirjoitusten kanssa, koska ne ovat yhtä. Epäluottamus, väheksyminen Jumalan puheeseen kumpuaa ihmisen lisäyksistä ja edustaa mm. sielullista Pyhän Hengen työn “auttamista”. Tästä uskottavimmaksi on ymmärretty psykologia, mikä ei-uskovalle onkin ainoa näkymätön ‘apu’, minkä oikea määritelmä on, parhaimmillaan, inhimillinen ystävyys ja lähes poikkeuksetta maksullinen. Olen lapsuudestani saakka elänyt Pyhän Hengen voimavaikutusten keskellä, joihin ihminen yrittää sotkea inhimillisen innon, ei-hengellisen hurmoksen. Nämä kaikki tulee koetella Jumalan Sanalla, koska suuri äänekkyys voi olla Ylhäältä ja hiljaisuus voi olla alhaalta, (Taize’ -filosofia).
“Ohi Raamatun”-kommunikointi vahvistuu vääräksi jo lukemalla, mutta vaikuttaa epämukavuutta hengessä, Hengen vaikutuksesta. Nämä kaikki pitää olla samaa, ei toistaan kumoavaa tai väheksyvää.
Kari P.,
Arvostan näitä hyvähenkisiä viestejäsi. Tällä tunnustuksella en halua sitoa sinua olemasta kanssani eri mieltä, vaikka en väittelyitä kannatakkaan. Pyrkikäämme yksimielisyyteen Armosta ja sen vastaanottamisesta, vaikka vain vähän kerrallaan. Se on kaiken pohja.
Niinkutsutussa helluntalaisuudessa on aina esiintynyt moitittavaa, vt. Jeesuksen viestit Aasian seitsemälle seurakunnalle ja Paavalin opetus, ohjaus ja moite, Korinton seurakunnalle.
Kun Paavali antoi ohjeita korintolaisille Korintolaiskirjeen 14 luvussa, niin siinä tulee aivan yksi yhteen tilanteet etenkin rukouskokouksissamme, muunmuassa koskien jaetta 23, “Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?”
Yleisissä kaikille tarkoitetuissa tilaisuuksissa on aina tullut Hengen sanomia. Joskus niitä on edeltänyt kielet ja Hengen sanoma on ollut selitys kielistä. Joskus profeetta on puhunut kielillä ennen varsinaista sanomaa, mutta sanoma ei ole ollut käännös. Jatkuvasti esiintyy profetaallinen sanoma saarnassa, joko niin, että se ikäänkuin eriintyy puheesta. Näitä ei eritellä, eikä niistä ilmoiteta ennen eikä jälkeen profetian. Kohde tietää sen.
Se mikä on sielullista on sellaisena huomioitava, joko asianomaisen kanssa keskustellen tai yleisessä opetuksessa seurakunnalle, jos tapauksia on useita.
Vain muutamia ajatuksia tähän jatkoksi.
Kari,
Vanha ja jo kulunutkin sanonta on, että “kun Henki loppuu, niin konstit alkaa”.
Tämän ajan henki on maailman henki, mikä näyttää inhimilliseti, savisilmien katsoen, paremmalta kuin Jumalan Seurakunnan julistus, oli kysymys evlut uskovista tai helluntalaisista.
Kun Azusa-kadun Hengen vuodatukseksi kutsuttu herätys tapahtui, niin sen kanava ei ollut teologinen tietämys, vaan Pyhän Hengen voima, joka kastoi Pyhällä Hengellä ja tulella niin oppineita kuin oppimattomia. Sama ilmiö on ollut seurakunnassa johon kuuluin USA:ssa vuosituhannen vaihteessa. Meidän ja naapuriseurakunnan pastorit olivat tohtoreita tai eivät olleet. Seurakunnan jäsenet olivat iljettävyyksistä pelastuneita rikollisia, white- ja blue-collar’a, suurten kansallisten liikeyritysten johtajia ja omistajia.
Itse Asia ei tarvinnut ‘pomppulinnoja’ tai muuta houkutinta kuin Pyhän Hengen läsnäolo.
Asuin vakituisesti viime vuosiin asti poissa Suomesta, 90-luvun alusta lähtien. Tunsin ja tunnen hyvin Suomen helluntalaisuuden. Niin Suomen kuin maailmanlaajuinen nk. helluntalaisuus on olemassa, koska on sakramentaalinen pelastusoppi, mikä ei ole missään “toiminut”.
Kun palasimme vaimoni kanssa Suomeen, niin todella tunsin pettymystä, kun kohtasin psykologis-teologis-filosofisen oppineisuuden tulleen “auttamaan” Pyhää Henkeä. Itseasiassa, se pieni alle kymmenen saarnaajamme ja pastoreiksi kouluttautuvien ryhmä otti ohjia käsiinsä, koska helluntaiherätyksen näkyvyys ja vaikutus yhteiskunnassa on saatava nousemaan. Näiden pyrkimysten myötä näkyvyyttä tuli ainoastaan Helluntaikirkon perustamisella ja sen vastustamisella. Ei ollut mitään tarvetta kirkottumiseen. Ei missään suhteessa.
Olen käynyt keskusteluja lähes kaikkien johtavien veljien kanssa. Niiden, jotka ajoivat kirkkoa ja jotka edustivat seurakuntien sisällä n. 15% jäsenistöstä. Myös kaikkien muiden. Kaikki ovat minulle henkilökohtaisesti sanoneet, että kirkoksi järjestäytyminen on ollut vähintään tarpeetonta. Yleensä siitä on vain haittaa, jos asian ottaa esille.
Nyt kuitenkin ollaan jätetty papinpaidoissa esiintymiset (toivottavasti) ja palattu nk. helluntalaisruotuun, mistä meidät tunnistetaan ja huomioidaan erinomaisen helposti.
Tämä kirjoitus on täällä blokini lopuilla, eikä ilmeisesti ole juuri lukijoita. Lähinnä halusin tämän kirjoittaa vain sinulle osoituksena, että olemme samalla Tiellä. Me emme kulje tätä tietä omassa voimassamme, vt 2.Kor. 3:4,5.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Seppo Heinola 31.08.2020 13:30 “Vastaanottaminen perustuu ihmisen vapaaseen tahtoon,”
Vapaata tahtoa ei todellisuudessa ole, ratkaisuvalta on sidottu yksilön deterministisiin vaikuttajin ja takautuu niin pienea lapsen valintoihin, että hän on ollut niihin nähden syyntakeeton.
——————————
Ihminen on täysin oman onnensa ja onnettomuutensa seppä.
Tämä lausumani on lyhyt, mutta perustuu koko Raamatun ilmoitukseen.
Jo ensimmäisessä perheessä oltiin tilanteessa, että viha ja kateus, synti, väijyi Kainin sydämen ovella.
Jumala tuolloin ohjeisti, varoitti Kainia,
1Moos.4:7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Ei ollut mitään etukäteisohjelmointia, koska Jumala loi ihmiseen vapaan tahdon, jotta ihminen palvelisi Jumalaa vapaaehtoisesti, omasta halusta. Eli olemme niinkuin Jumala, mitä tahtomiseen tulee.
On totta, että tässä ajallisessa ajassa on omat ajalliset lait, syyt ja seuraamukset. Jos syöt ja juot epäterveellisesti, voit pahoin, jos rikot lakia, saat rangaistuksen jne.
Ihmiskunta oli niin turmeltunut, että sen synti nousi ‘taivaisiin’. Sodoma-Gomorran synti, vt. Juud. 1:7, tuhoutui synnin seuraamuksena. Synti tuhoaa ajallisesti ja iankaikkisesti.
Kaikki nämä edellämainitut tuhot ovat ihmisen haluamisen tulos, seuraamus. Tänäänkin samat asiat tuhoavat ensin yksilöt, perheet, yhteisöt, kansat ja koko maapallon. Kaikki on tulelle talletettu.
Ihmisen liha on sielunvihollisen tartuntapinta, mutta se ei ole perisynti. Jokainen tekee synnin ensin sisäisesti ja sitten hedelmät kertovat mitä sisällä on.
Ilmoita asiaton kommentti