Juha Watt ja Juhana VATT - tavisten elämän sanoittajat!

Nykyään on muodikasta, että jollekin asialle pyritään antamaan kasvot ja että ajan ilmiöitä pitää saada voida osata sanoittaa. Kiistaa käydään siitä, kuka voi antaa esim. kirkolle kasvot. Eikä sillä tämän pakinan kannalta suurtakaan merkitystä ole. Tarkkaan naama-asioita harkittuani tulin tulokseen, että sanoittajat eivät kasvoja tarvitse laisinkaan...

Juha Vainio ja  Juhana Vartiainen, suomalaisen elämänmuodon sanoittajat, lähestyvät Suomen katajaista kansaa varsin eri tavalla, vaikka kummankin missio on täysin sama: kuvata tavallisen ihmisen arkista elämää. Ensiksi mainittu laittoi lyriikkansa laulun muotoon, moneen hauskaan, haastavaan, rehvakkaaseen, eroottiseen, usein surumieliseen viisuun. Ja kansa kuunteli häntä mielellään.

 

Juha Watt Vainion mainion laajasta tuotannosta jokainen tuntee jotakin.  Tuosta linkistä voi vähän verestää muistojaan:

 

http://meteli.net/levy/Legendan-laulut-Kaikki-levytykset-1963-199zero/13092

 

Kokonaan toista maata on tämä Vartiainen, Herra Suorasuu, Lopunaikojen Visiönääri. Hän laulaa meidät suohon niin tehokkaasti, että Timo  - Populisti  Numero Yksi- Soini jää hänen rinnallaan  aivan altavastaajaksi, lehdellä soittelemaan, oppipojan asemaan.

 

Ylijohtaja Juhana VAltion Taloudellisessa Tutkimuskeskuksessa Vartiainen on elämän sanoittajien riveissä uusi tulokas, mutta kaikista hänen tähänastisista puhelaulukappaleistaan (räppäyksistä) on tullut hittejä. Ensin ihmeteltiin ylijohtajan nokkaunia työpaikalla työaikana, sitten hämmästyttivät ilmoitukset siitä, miten mies osaa vapaalla rentoutua alkoholin avulla. Se miehen taustatiedoista. Mutta sitten itse asiaan:

 

-       Kotihoidontukea lyhennettävä tuntuvasti: Äidit ne vain kotona velttoilevat.

 

-       Työttömyysputki pois. Ilman putkea työntekijä ei voisi kranttuilla ja alkaisi näyttää työnantajan silmissä houkuttelevammalta ottaessaan vastaan työn kuin työn.

 

-       Ikääntyneitten työntekijöitten palkkaa pitää alentaa, koska eivät kuitenkaan ole niin tuottavia kuin nuoremmat. Eivät ole Työn Dinosaurukset enää työnantajien kannalta kiinnostavaa väkeä.

 

Työttömyysturva ja perusturva on VATT-Vartiaisen mukaan pidettävä heikkoina, ja siksi on rajoitettava eläkkeelle pääsyä.

 

Ruttopuiston rovasti ihmettelee: Lienee siis tarkoitus, että ainakin vanhempi väki kaatuisi komiasti työn sankareina saappaat jalassa. Jatkossa esim. vanhainkodissa vieraileva ei pysty erottamaan talon asukasta työntekijästä. Kun tajuat kuolla ennen eläkeikää, ei ole enää niitä ”hyödyttömiä” eläkeläisiä, joille pitäisi maksaa eläkettä, jolle ei yksinkertaisesti löydy maksajaa.

Ja kuitenkin: Vasta eilenhän viiskymppiset olivat tässä yhteiskunnassa työnantajien silmissä pelkkää arkkukamaa, joista piti päästä eroon, etteivät nyt ainakaan työmaallaan veiviään heittäisi.

 

Kun vanhat ja sairaat roikkuvat alennetulla palkalla työelämässä vain kuolema ainoana toivonaan ja armahtajanaan, niin samaan aikaan nuorille riittää vain pätkätöitä, usein ei niitäkään.  Moni siirtyy miltei lapsilisien päätyttyä mielenterveydellisten ongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Ihanko totta tämä meikäläisen sukupolvi, ensimmäinen suurten ikäluokkien jälkeinen, on niin paljon parempaa ainesta kuin nuo vasta nupuillaan olevat Suomen toivot, että nämä rauhoittavien lääkkeitten turvin kiltisti seuraavat sivusta, kun jotkut muuttuvat fossiileiksi liian syvän työuran itselleen kaivaneina.

 

Vartiaisen laulut ovat synkkiä, niistä puuttuu huumori kokonaan. Siksi niille ei ei kaiketi pitäisi nauraa, vaan pikemminkin niiden takia tulisi itkeä. Rahako se on, joka tätä maata ja maailmaa pyörittää? Uskallan epäillä…

 

Syntiinlankeemuksen myötä työstä tuli kirous. Otsasi hiellä sinun tulee leipäsi tienata.  Jeesus toki muutti työnteon painopistettä pelkästä elannon hankkimisesta palvelutehtäväksi.  Jumalaa palvellaan uskossa ja lähimmäistä rakkaudessa. Työ tehdään Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi.

 

Mutta mitäs me tässä yhteiskunnassa noista Jeesuksen sanoista välittäisimme! Miehen, joka lupasi köyhille ja kipeillekin yltäkylläisen elämän. Vartiaisen uusin oivallus on, että kaikkien on alettava pitää toisiaan potentiaalisina vapaamatkustajina. Meistä tulisi näin ikään kuin veljiemme vartiaisia...

 

Mihin suuntaan tässä siis ollaan menossa? Onko johtavassa asemassa olevien kroisosten lupailemissa henk.koht. palkanalennuksissa kyse pelkästä muoti-ilmiöstä, vai ovatko hyväpalkkaiset ihan aikuisten oikeasti heränneet tajuamaan, että kaikki se ylimääräinen hyvä, mikä heille on tavalla tai toisella kasaantunut, on sittenkin toisilta pois…?


Säveltämässään ja sanoittamassaan kappaleessa Apteekin ovikello Junnu W. pohtii mm. näin:

Apteekin ovikello
usein yöllä niin turhaan soi,
eihän sielun lääkitykseen
sieltä apua saada voi.

Miksi kirkko on kiinni yöllä
ja on apteekki auki vaan?
Eikö papitkin vuorotyöllä
voisi hoidella hommiaan?

 

 

 

 

12 kommenttia

  • Markku Stenholm sanoo:

    Toiselle toteamme vain, että

    http://www.youtube.com/watch?v=4rVXsVNiYNo

    Hän ja muut kommunistit, jotka valtion palkalla elävät, tarkkailkoon äänestäjiään

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Markku: Tuo valitsemasi kappale on siinä mielessä kummallinen, että se on sanoitustyyliltään ihan junnuvainiomainen. Mitä taas esitystapaan tulee, niin ihan hyvin tuon rallin olisi voinut esittää vaikka Irwin Goodman, vai mitä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121