Joka minuutti joku eroaa kirkosta

 

Vuodenvaihde lähenee, ja kelpo telaketjuateistin on taas aika hahmotella vuoden kirkostaeroamislukuja. Kiireisille ensin tiivistelmä: eroamisenemmyys on noin 30 tuhatta, josta 44 tuhatta eroajia ja vajaat 14 tuhatta liittyjiä.

 

 

Mennyt vuosi on kulunut melko yllätyksettömästi. Mitään vuoden 2011 Älä alistu -kampanjan tapaista ei ole sattunut, saati sitten vuoden 2010 Homoillan vyöryä vastaavaa. Tämä vuosi näyttää sen perustason, johon eroaminen vakiintuu isompien eropiikkien puuttuessa.

 

 

Kirkon kannalta tämä tasainen eroaminen on paljon vakavampaa kuin eropiikit. Isoja otsikoita tästä ei revitä, mutta kirkon jäsenmäärän huvetessa katoaa kirkollisverotuloja ja pohja valtionkirkkoasemalta.

 

 

Jos jotain yllätystä hakee, on joulukuun vilkas eroaminen sellainen. Se, että joulukuussa erotaan, on tietysti tuttua. Kuitenkin luvut ovat nousseet enemmän kuin aiemmin. Yleinen taloustilanne ja tuleva YLE-vero ovat eräitä selittäjiä, mutta en uskoisi vain niiden olevan syynä. Toisaalta parempiakaan selityksiä ei minulla ole.

 

 

Kirkkoon liittymisestä on vain vähän ennakkotietoa. Tämän epävarman tiedon perusteella kasvu jatkuu hitaasti mutta tasaisesti.

 

 

Vuodenvaihteesta

 

 

Vuoden ennätyspäiviä ovat perinteisesti olleet aivan viimeiset päivät. Päivittäin eroajia on 500-1500; kirkollisveroa välttävät ryhtyvät viimein tuumasta toimeen.

 

 

Tänään (28.12. noin kello 12) erolukema ei ole vielä saavuttanut otsikon tasoa. Eilen 60 eron tuntivauhtiin päästiin muutamana tuntina. Viikonlopuksi erovirta laantunee hieman, 400-500 eroon päivässä.

 

 

Kovinta laskurin tikitystä odotan uudenvuodenaattona. Veikkaan, että tällöin enimmillään kirkosta erotaan 20 sekunnin välein. Se tarkoittaa, että tämän teksin lukemiseen kuluvana aikana kolme tai neljä jäsentä jättää kirkon.

 

 

21 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Minusta on hienoa, Jori Mäntysalo, että kirjoitat täällä pappien ja muiden ammattiuskovaisten parissa:-) Vakaumuksellinen, asiaan perehtynyt ateisti on usein paljon lähempänä “uskovaista” kuin enemmistö kansankirkon muodollisista jäsenistä.

    Sitä paitsi kannattaa muistaa yksi sosiaalipsykologisista “lainalaisuuksista”: seura tekee kaltaisekseen.

    Kekkonen aikoinaan otti kommunistit hallitukseen ja samalla syleili kuoliaaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Vaikka en itse luterilainen olekaan enkä sen kaikkia oppeja ja käytäntöjä suurin surminkaan allekirjoita, niin silti seuraan kirkon vaikutusvallan vähenemistä lievästi huolestuneena? Miksikö? Siksi, koska tiedän että kirkon ja luterilaisuuden jättämä aukko täyttyy jollakin, ja varsin pian. Enkä millään jaksa uskoa, että se aukko täyttyisi humanismilla, lähimmäisenrakkaudella, onnella, ilolla, kohtuullisuudella ja vastaavilla positiivisilla asioilla. Pahoin pelkään, että sitä aukkoa ovat täyttämässä ihmisluonnon kelvottomimmat piirteet kuten itsekkyys, ahneus, rajattomuus, kohtuuttomuus ja muut meille ihmisille niin tyypilliset piirteet. Kirkko on kuitenkin, kaikkine puutteineenkin, ollut ohjaamassa suomalaisia hyviin ja kestäviin arvoihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Emilia Karhu sanoo:

    Jori: Rohkenen arvella, että tässä tiivistät taitavasti myös sen syyn, miksi sinut pyydettiin jatkamaan blogistina Kotimaa24:ssa: Mutta sanotaan vaikka, että kaikenlainen yhteydenpito yli rajojen on merkittävää. Haluan, että ihmiset ovat kiinnittyneet toisiinsa verkkomaisesti niin, että mikään joukko jää kovin erilliseksi aliverkoksi.

    Asiallinen, fiksu, ystävällinen, rauhallinen ja kaikki rajat ylittävä keskustelu on aina ihmiskunnan etu, ihmisille hyväksi. Koska kirkko koostuu ihmisistä, se on myös kirkon etu. Rehellinen, moniulotteinen – tarvittaessa myös kriittinen – keskustelu on myös kirkon etu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Otto Chrons sanoo:

    Miksi Jari olet tästä kehityssuunnasta niin huolissasi? Eikös päinvastoin vaikuta siltä, että mitä maallistuneempi valtio, sitä paremmat (humanistiset) arvot siellä on. Esimerkiksi vähäinen korruptio, naisten tasa-arvo, lasten oikeudet, luonnon kunnioittaminen jne?

    Voisitko mainita joitain esimerkkejä vaikkapa viimeisten 50 vuoden ajalta, jossa kirkko on ollut selvä arvojohtaja (eikä vain peesannut muita) ja saanut aikaan muutoksen kansan arvoissa.

    Pidän itseasiassa todennäköisempänä, että tämä humanististen arvojen nousu ei ole seurausta maallistumisesta, vaan maallistuminen on vain osa humanismin kasvua. Humanismin nousua taas ruokkii erityisesti laajentunut elämänpiiri ja kansainvälistyminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Otto. Humanismikin on peräisin kristinuskosta. Ensimmäiset humanistit olivat kristittyjä, ja ammensivat kristinuskon perinteestä. Humanismi ei siten ole millään tavalla kristinuskon vastakohta tai vihollinen, vaikka se joskus sellaisenakin halutaan nähdä. Kristinusko on se maaperä, jossa humanismi ja humanistiset arvot ovat pystyneet kasvamaan hedelmällisellä tavalla.

    Se on toki totta, että nykyisin monet valtiot, joissa on hyvät humanistiset arvot, ovat maallistuneita. Humanistiset arvot eivät ole kuitenkaan syntyneet tyhjästä. Sellaistakin on mielestäni myös nähtävissä, että näissä humanistisissa maissa arvot ja olosuhteet ovat kovaa vauhtia kovenemassa. Yhä enemmän toimitaan talouden ehdoilla, mikä tietysti taas toisaalta on luonnollistakin.

    On kirkko ja muut kristilliset yhteisöt olleet arvojohtajia ainakin siinä, että ne ovat puhuneet yhteiskunnassa heikompien puolesta. Lisäksi ne ovat pitäneet esillä tärkeintä arvoa, evankeliumia. Sitähän muut yhteisöt eivät ole tehneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Otto Chrons sanoo:

    Kyllä ne humanismin juuret on aivan muualla kuin kristinuskossa, vaikka varmasti varhaiset eurooppalaiset humanistit olivatkin kristittyjä (siihen aikaan ei paljon vaihtoehtoja ollut).

    Humanismiksi alettiin 1800-luvun lopulla kutsua keskiajan ja uuden ajan taitteessa syntynyttä, antiikin sivistysihanteeseen perustuvaa, inhimillisyyttä korostava suuntausta.

    Myöhemmin humanismi sai myös sekulaarisia piirteitä keskittyessään ihmiskuntaan itseensä, instituutionaalisen uskonnon sijaan.

    Arvojen kovenemisesta vaikkapa Suomessa ei kyllä ole juuri näyttöä, päinvastoin. Miehetkin arvostavat nykyään ihan eri tavalla “pehmeitä arvoja”, kuten perhettä ja ihmissuhteita. Monet miehet jäävät kotiin hoitamaan lapsia vaimon palatessa työelämään. Nuorillekin raha merkitsee yhä vähemmän ja elämältä halutaan paljon muutakin kuin menestystä työelämässä. Samaan aikaan luontoarvot nousevat voimakkaasti ja ihmisten halu suojella luontoa, käyttää luomutuotteita ja säilyttää luontainen elinympäristö kasvaa jatkuvasti.

    Luterilaisuuden suurin anti nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle onkin sosiaalisen vastuun siirtäminen valtiolle ja kunnille. Esimerkiksi katolisissa maissa vastuu on edelleen pitkälti perheillä, suvulla ja pienillä yhteisöillä. Kirkon tulisikin olla “vallan vahtikoirana” ja pitää huolta siitä, että yhteiskunta huolehtii sosiaalisesta vastuustaan. Tosin kirkon ja valtion vahvojen siteiden takia tämä ei ole täysin uskottavaa ja kirkolla olisi enemmän painoarvoa, jos se olisi aidosti irti valtiosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Ajallemme on voimakasta polarisoituminen. Varmasti monet pehmeät arvot voivat hyvin. Toisaalta yhteiskuntamme on, varsinkin lasten ja nuorten näkökulmasta, hyvin usein kova ja kylmä. Osalla lapsilla, ehkä jopa enemmistöllä, menee varmasti paremmin kuin Suomessa koskaan. Todella paljon on kuitenkin niitä lapsia ja nuoria, joiden ongelmat ovat niin suuria, että heissä muhii varsinainen aikapommi. Toisilla menee tosi hyvin ja toisilla taas tosi huonosti. Sellainen yhteiskunta ei ole pidemmän hyvä ja turvallinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Humanismikin on peräisin kristinuskosta. Ensimmäiset humanistit olivat kristittyjä, ja ammensivat kristinuskon perinteestä.”

    Ensimmäisiksi humanisteiksi alettiin kutsua varhais- ja täysrenessanssin aikana Arabiasta länteen vanhoja käsikirjoituksia toimittaneita lähinnä eurooppalaisia oppineita. Kyseiset käsikirjoitukset olivat usein esoteerisia ja ‘harhaoppisia’. Nämä oppineet olivat ‘kristittyjä’ koska kaikkien oli pakko kuolemanrangaistuksen uhalla kristittyjä olla. Mitä he oikeasti ajattelivat ilmeni heidän halustaan kääntää salatieteelisiä hermeettisiä teoksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Erroo sääkin nii oot muodikas.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Kari-Matti Laaksonen.

    Mitä tarkoitat “ammattiuskovaisella”? Pidätkö kirkkomme pappeja “leipäpappeina”. Kokemukseni mukaan he uskovat niin kuin opettavat ja saarnaavat.

    Ilmoita asiaton kommentti