Ja tapahtui näinä päivinä, että vapaa-ajattelijoilta kävi käsky…

b2ap3_thumbnail_Joulukatu.jpg

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuulin, että Ruotsissa aiotaan viettää joulua ilman Jeesus-lasta. Ihan filosofin suulla sanottiin, että joulu kuuluu kaikille, ei kristinusko voi sitä itselleen omia. Koska joulu kuuluu kaikille, niin Jeesuksesta on päästävä eroon.

Selitetään, että joulunvietto muka loukkaisi vaikkapa muslimeja. Eikä loukkaa! Mitä heillä voisi olla oman profeettansa synttäreitä vastaan?  Tämä on tarkoituksellista harhaanjohtamista. Jäljet pelottavat, sillä ne johtavat suoraan jumalattomien sylttytehtaaseen.  

Mutta kuten hyvin tiedämme, ruotsalaiset eivät ole ensimmäisiä eivätkä suinkaan viimeisiä pikku-Jeesuksen vainoajia. Jeesuksesta haluttiin päästä eroon melko pian ensimmäisten joulujuhlien jälkeen.  Ensiksi Jeesukselle ei löytynyt sijaa majatalosta ja sitten hän joutui kuningas Herodeksen tappolistalle. Pelkäsi, kunkku, että Jeesus vie häneltä kruunun.

Aikuiseksi kasvanutta Jeesusta vainosivat opettajan puheista pillastuneet juutalaisten uskonnolliset  johtomiehet ja moni muukin keräili kiviä niillä Jeesusta heittääkseen. Sielunvihollinen vainosi Jeesusta, oma äiti ei ymmärtänyt aluksi alkuunkaan Jeesuksen saamaa tehtävää ja rautalangasta piti vääntää oppilaillekin monta kertaa mallia siitä, mikä oli homman nimi.  Ei siis mikään ihme, että vapaa-ajattelijat ovat ihan pihalla näistä asioista.

Pelastajana, Vapahtajana, opettajana, parantajana ja kuninkaana oleminen oli rankkaa puuhaa, tosi kenkkumainen duuni. Ei käy yhtään kateeksi. Parannat 10 pitaalista, joista vain yksi palaa kiittämään. Parannat sairaan sapattina, jolloin ihme torjutaan sillä perusteella, että sapatti-ihmeellä ei ole siunausta.  

Nöyryys ja hiljaisuus ovat valtasi salaisuus, voimalla, väkivallalla et tahdo hallita, sanotaan laulussa. Hiljainen ja nöyrä Jeesus perusti kirkon, jotta se jatkaisi hänen työtään maailmassa.  Mutta ei kirkolla ole siihen aikaa, kun pitää niin paljon riidellä ja kiistellä.  Ihmiset pakenevat kirkosta sankoin joukoin, kun kirkko ei hoida perustehtäväänsä eli julista Jeesuksen sovitustyötä.

Toisaalta ihmiset pakenisivat ihan samalla tavalla kirkosta, jos vaikka kuinka kirkko hoitaisi perustehtäväänsä ja julistaisi Jeesuksen sovitustyötä, sillä Jeesus on just se maailman parhain tuote, joka kelpaa aina vain harvemmille. Jeesus on loukkauskivi, oli kyse sitten hänen persoonastaan tahi opetuksistaan. ”Haluatteko tekin mennä pois?” joutui Jeesus eräänkin kerran kysymään oppilailtaan.

Sillä Jeesus on aika ehdoton tyyppi: Ilman minua ette voi mitään tehdä, ilman minua ette pääse taivaaseen. Jos et ole puolellani, olet minua vastaan. Jeesus ei tarvitse ihailijoita vaan seuraajia.  Jeesus ei ole mikään jouluinen koristus, vaan hän on Kristus.

Kun yli kolme vuosikymmentä sitten tulin seurakunnan leipiin, kuulin, miten muuan nainen ihmetteli bussissa ystävättärelleen joulun alla: On se vaan kumma, kun tuota uskontoa yritetään nykyään työntää ihan joka paikkaan, nyt jo jouluunkin!

Samoihin aikoihin halusin ostaa uuteen kotiini eli virka-asuntooni jouluseimen. Löysinkin yhden sellaisen, joka miellytti.  Olisin saanut siitä vielä tuntuvan alennuksenkin, koska sarja ei ollut ihan täydellinen. Talli oli kyllä, Joosef ja Maria, härkä, aasi ja lampaita. Mutta seimi ja Jeesus-lapsi puuttuivat. Olivat kuulemma jonnekin hukkuneet.  Kauppaan jäi se seimi, sillä minähän en Jeesuksettomaan jouluun usko.  Jeesus ei ole mikään koristus, vaan hän on Kristus.

Jos Jumala keksi joulun, niin joulukiireen kyllä keksi hänen vastustajansa. Vastustaja ajatteli, että jos ihmiset hössöttävät vähän sitä ja tätä ja tuota, niin voisi käydä vaikka niin loistavasti, että unohtavat kokonaan joulun todellisen merkityksen. Juoni tuntuu toimivan aina vain paremmin.

Suomen legendaarisimman pilapiirtäjän Kari Suomalaisen piirroksista järjestettiin pari vuotta sitten kansanäänestys.  Kaikkien aikojen Kari-piirrokseksi äänestettiin ”Joulukatu eli kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä”.  Voittajakuva, jossa Jeesus seisoo kerjäämässä Helsingin joulukadulla, on vuodelta 1954.

Joulukatu-kuvan syntyhistoriasta Kari on kertonut, miten hän juuri joulun alla törmäsi näyttelijä Tarmo Manniin ja siinä jouluhyörinää katsellessaan he miettivät, mitä Jeesus mahtaisi tuumia kaupungin joulukiireestä. Kari ideoi piirrosta, jossa Jeesus seisoisi keskellä Helsingin joulukatua kerjäämässä, mutta Manni väitti, ettei Kari uskalla tarjota piirrosta julkaistavaksi. "Katso huomisen lehdestä", uhosi Kari ja lähti toteuttamaan ideaansa.

Suomen lipussa on risti. Jeesus antaa seuraajilleen ristin kannettavaksi.  Ruotsalaiset ottivat lippuunsa itämaan tietäjien kruunut. Ja kruunuista ovat halunneet pitää kynsin hampain kiinni, niin kuin Kaarle Kustaasta ja EU:n rahaliiton ulkopuolelle jääneestä länsinaapuristamme olemme huomanneet.

Mutta sitä Joulua ilman Joulun Herraa emme voi sulattaa niin kuin kinkkua, vaikka muuten Ruotsista kaiken matkimmekin.  Ehkä olikin erinomaisen hyvä asia, että Jeesus ei syntynyt missään kuninkaanlinnassa vaan ihan sivussa kaikesta hulinasta.   Ja että syntymän todistajina oli sellaista väkeä, jota paremmissa piireissä ei arvostettu: Sapattilakia jatkuvasti rikkovia paimenia, joita ei syntisyytensä vuoksi edes todistajiksi kelpuutettu. Ja sitten ne kaukaa tulleet pakanat.

Joulu tulee taas. Ja jälleen Jeesus jää ilman paikkaa majatalossa. Voisitko sinä, lukija tehdä asialle jotakin? Tohtisitko antaa Jeesukselle tilaa elämässäsi? Saisiko hän tänä jouluna tulla sinun sydämeesi asumaan?

 Vai uskotko mieluummin vapaa-ajattelijoitten propagandaa...?

 

66 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Teuvo, en tainnut ihan pysyä perässäsi tuossa ajatustenjuoksussasi. Mitä mahtaa olla uskonnon harjoittaminen maksua vastaan? Jos joskus sattuisit joutumaan tilanteeseen, että miettisit, mitä kristityksi rupeaminen eli Jeesuksen seuraaminen tulisi maksamaan, niin voin vakuuttaa, että kalliiksi käy. Mutta nyt en puhu euroista enkä edes kullasta, kun totean, että Jeesus on kallein joululahjamme…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Matias sanoi:

    Uskonto on yhteiskunnan kannalta perustavan tärkeää

    Kukaan ei opiskele pelkästään koulua vaan elämää varten, taidetaan vieläkin koulumaailmassa hokea. Jos koulusta on karsittu uskonto kokonaan pois, niin mitenkäs sitten suu pannaan, kun astutaan valkolakki silmillä suureen maailmaan, jossa moni vaara, kuten esim. uskonto, vaanii heti untuvikkoa? ”Mikäs ihmeen ilmiö tämä uskonnonharjoitus oikein on, ei minua ole valmistettu kohtaamaan muuta kuin koulun oppiaineita…!”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Esa Ylikoski sanoo:

    Parempi ilmaisu olisi ollut: Ei siis mikään ihme, että vapaa-ajattelijatkin ovat ihan pihalla näistä asioista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Virpi Kauko sanoo:

    Hei, huomasin nyt vasta että tähän ketjuun oli tullut lisää minullekin osoitettuja kommentteja jo pari viikkoa sitten.

    Hannu Kiuru kysyi, mitä uskonnonvapaus merkitsee. Matias Roto vastasi, että se on vapautta uskonnon harjoittamisEEN. Tämä on aivan totta, mutta lisäksi se on myös vapautta uskonnon harjoittamiseLTA.

    Ja tätä vapautta loukataan, kun uskonto tuodaan tilaisuuksiin joihin se ei kuulu ja joihin ihmisten on osallistuttava jostain muusta syystä, kuten kouluun. Uskovaiset saavat vapaasti harjoittaa uskontoaan, mutta eivät kaapata mitä tahansa tilaisuuksia.

    Matias Roto totesi, että ”Kristitty iloitsee siitä että vanhat pakanuuden aikaiset juhlat on vallattu kristilliselle sanomalle.” Iloitkaa ihan vapaasti, mutta älkää pakottako muita iloitsemaan juuri tästä asiasta.

    Hannun kommenttiin lumiluolaan menehtyneestä pikkupojasta Otto Chrons jo vastasi samoin kuin itsekin ajattelen. Tuntematta kyseistä perhettä ei voi tietää, kokevatko he hyvää tarkoittavat puheet taivaasta ja enkeleistä lohduttavina vai kiusallisina.

    Ja vielä Hannulle siitä onko Jeesus todellinen henkilö vai satuolento: Raamatun tarinat saattavat kertoa todellisen henkilön elämästä ja teoista, mutta kuten kaikkia vanhoja tarinoita, niitäkin on väritetty keksityillä aineksilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Virpi: Kuuluuko uskonto vankiloihin, sairaaloihin tai armeijaan? Noissa laitoksissa on pappeja, koska niissä on kirkon jäseniä. Kirkko haluaa olla mukana siellä, missä sen jäsenetkin ovat. Miksi koulussa ei saisi olla koulupastoreita? Minä olen ollut Ressun lukion koulupappina 33 vuoden ajan. Eikö olekin kauheata?

    Kun eräs koulun henkilökuntaan pitkään kuulunut työntekijä joulun alla yllättäen kuoli työpaikallaan, järjestimme koulun kanssa hautajaiset viereiseen Vanhaan kirkkon. Minä tein oman osuuteni, koulu järjesti muistotilaisuuden. Omaisille sopi, että kaikki opettajat ja oppilaat, jotka halusivat tulla mukaan, saivat tulla, sillä se oli ainoa mahdollisuus jättää jäähyväiset hyvälle ystävälle, työtoverille. Ja miten hyvin nuoret osasivatkaan käyttäytyä! Sain olla heistä ihan ylpeä!

    Alkaako tästä nyt vapaa-ajattelijoitten jatkuva nau’unta, että kirkko se vain yrittää kiillotella kilpeään hyödyntämällä ihmisten hätää ja kärsimystä? Eikö mitenkään tule mieleen, että me ihan aikuisten oikeasti kirkkona ja yksityisinä kristittyinä olemme toisia ihmisiä varten, tahdomme kulkea heidän rinnallaan edes kappaleen matkaa? Me myös keskustelemme kaikkien kanssa, jotka tahtovat kanssamme keskustella.

    Mitä taas Ressun lukion uskonnottomiin tulee, niin aamunavauksen aikana he menevät luokasta käytäville, joihin puhettani (ei myöskään puhetta edeltävää biisiä) ei yhdistetä.

    Muuten: Moni uskonnoton haluaisi olla mukana urkuparvella laulamassa Händelin Hallelujaa joulukirkon aloituskappaleena. Se on kaikille OK, mutta sitten heidän kuulemma täytyy kiireesti palata koululle, jossa ET-läisillä on jotakin muuta järjestettyä ohjelmaa. Mitä järkeä tässä on? Kristillinen jouluko on se kaiken pahan alku ja juuri? Millaisia ihmisiä Herodeksen lisäksi ovat ne, jotka Jeesus-lasta pelkäävät ja tahtovat saada hengiltä? (Vrt. Jumala on kuollut-ajattelu)

    Nyt vakava kysymys kuuluu: Menevätkö uskonnottomat ihmiset oikeasti rikki, jos he kuulevat vaikkapa minun pitämän puheen? Tarkoitukseni on kautta linjan ollut se, että haluan puhua yhtä lailla kaikille opiskelijoille ja koulun henkilökunnalle. Esimerkiksi huominen puhe on sellainen. Kyseessä on tarina, jota en aio selittää puhki. Saavat kuulijat jäädä pohtimaan kuulemaansa. Jotkut opettajat käyttävät jonkin aikaa tuntinsa alussa siihen, että käyvät kuulemastaan lyhyen keskustelun. Paha, paha?

    Ja laitanpahan tässä vielä – ihan kiusallanikin – framille yhden jännän asian: Kun olin intissä varusmiespappina Upinniemen laivastoasemalla, niin suurin osa niistä, jotka puheilleni miestenkoulun kauhistuttamina pyrkivät, aloitti keskustelumme näin: ” En kuulu kirkkoon / en ole uskovainen, mutta olen kuitenkin ajatellut, että…”

    Välillä herää kysymys, että ketkähän ne kirkkoa todella tarvitsevat, kirkkoon vain muodon vuoksi kuuluvat vai kirkon ulkopuolella olevat, jotka eivät kuitenkaan ole päässeet rauhaan tai tyystin eroon näistä Jumala-asioista?

    Mielestäni Jumala-asioitten pitäisi jatkuvasti vaivata kaikkien mieltä! Eikä Jumalasta eroon kieltämällä päästä! Tai toivomalla (uskomalla?), että kuoleman jälkeen ei enää ole mitään…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Virpi: Tuo edellä mainitsemani Halleluja-kuoro-osuus on siis Händelin Messias-oratoriosta ja kuuluu kuta kuinkin näin:HALLELUJA!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121