Itkun historiasta ja sen muutoksista
Moni taputti, kun pääministerin ääni sortui, etsi itkua Lahden torilla.
Itku on käyttökelpoinen vallanpitämisen keino. Mutta sillä on myös aatehistoriansa.
Pinnallisella tasolla puhutaan krokotiilinkyyneleistä tilanteissa, joissa muita keinoja on koetettu.
Herätyssaarnaaja Aku Räty itki usein omille puheilleen, kuten moni muukin saarnamies. Akateeminen opettajani totesi näistä, että sai lapsena rukiista leipää, mutta eipä erityisemmin Rädyn märinöistä piitannut.
Mutta on myös toisenlaista kyynelten leipää.
Gregorios Suuri luonnosteli Carole Strawn väitöskirjan mukaan noin tuhat vuotta Euroopassa vallinneen standardiperinteen, jonka keskiössä olivat pyhät kyyneleet.
Gregorios ajatteli, että ihmisen sielu on temppeli. Tässä hän erosi niistä teorioista, joiden mukaan se on teatteri (Ignatios de Loyola) tai sisäinen linna (Avilan Teresa).
Temppelissä on esipiha ja varsinainen temppelialue kaikkein pyhimpineen.
Kun sielu huomaa ulkoisessa maailmassa olevien tavoitteidensa turhuuden, se saapuu temppelin esipihalle. Tähän sen ajaa pelko ja kauhistus.
Uloimmalla esipihalla sielu puhdistautuu ulkoisen maailman ravastaan ja sen kohtaa pelon pisto (conpunctio). Seurauksena on puhdistavia kyyneleitä.
Siellä sielun valtaa rakkauden pistos (compuctio) ja siihen liittyvät liikutuksen kyyneleet.
Mutta nämä yhtyvät heti pelon pistoksiin ja niiden itkuun, sillä Ylkä kätkeytyy.
Carole Straw esittää väitöskirjassaan, että tällainen olisi ollut länsimaisen hengellisyyden perusmalli noin tuhat vuotta. Se perustui rakkauden ja pelon väliseen vuorovaihteluun ja tähän liittyviin kauhun kyyneleisiin.
Se eroaa modernin elämän itkupotkuraivareista siten, että se on pyyteetöntä ja epästrategista sekä julkisuudessa piilossa olevaa itkemistä. Tässä merkityksessä ihmisen julkisessa käyttäytymisessä on tapahtunut aatehistoriallisesti tunnistettava muutos.
Siten, että 60 % niistä, jotka viitsivät kuunnella tylsää itkuakin, kirjoittavat perään: je suis ihminen.
49 kommenttia
Miehet luulevat, että kyyneleillään nainen yrittää manipuloida häntä. Saadakseen jotain etua itselleen tai saadakseen miehen tekemään ”väkisin” jotain. Kun kyynelehdin pienen lapsen kohtaloa, eräs mies sanoi minulle, että älä vain luule saavasi jotain vetistelemällä. Siis hyvä tilannetaju !
Itse olen itkijänainen. En kestä lasten, enkä eläinten kaltoinkohtelua. Pitää mennä piiloon itkemään.
Kun blokissa puhutaan itkun historiasta, niin tuli mieleen kolme kertomusta Raamatusta, joissa mies itkee ja ilmeisesti aidosti. Liikuttavia todentuntuisia kertomuksia:
”Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: »Pois täältä kaikki!» Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: »Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?» Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.”
”Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: ”Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.” Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.”
”Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. ”
Jos joku ihmettelee, miksi Iltalehti yhä jatkaa Sanna Marinin ajojahtia julkaisemalla Mika Koskisen näkökulman ”Sanna Marinille tuli Lahdessa valomerkki” ja Sanna Ukkolan kolumnin ”pääministeri Sanna Marin ja Sabina Särkän rinnat – tätä on uuden ajan politiikka”, niin kerrottakoon, että Iltalehden päätoimittajan vaimo on Kokoomuksen viestintäpäällikkö Kirsi Hölttä ja Sanna Ukkolan aviomies Matias Turkkila on perussuomalaisten julkaiseman verkkolehden Suomen Uutiset päätoimittaja.
Varmasti liikuttuminen oli hyvässä osassa Ministerin purkauksessa. Toki asiaan saattoi vaikuttaa edeltänyt silmien kuivuminen mikä kesällä on yksilöllistä. Ja mitenkään en tiedä Hänen käyttävän piilolaseja.
Muistan Urho Kekkosen toimesta Paavo Nurmen viimeisen haastattelun televisiossa, koska hän ei enää suostunut julkisesti esiintymään kenenkään toimittajien ohjelmiin.
Paavo Nurmi oli jo silloin sairas mies, oliko niin että sairaus oli häntä heikentänyt siinä määrin, että itku tuli herkästi haastattelun yhteydessä esille. Kysymykset olivat vain silloisten juoksijoiden harjoittelusta.
Tunneherkkyys on ihmisen voimavara, jota ei tarvitse hävetä sillä se on ominaista herkillä ihmisillä.
Karjalaisilla oli itkijä eukot, jotka auttoivat surun keskellä olevia lähimmäisiään. Tämä kuului karjalaiseen perinteeseen.
Kyyneleitä—Kyyn-eleitä.
Järveläinen: ”Eläin menee luolaansa kärsimään. Ihminen ulisee julkisesti lajikumppaneitaan tällä valtaansa manipuloiden.”
”Valtaansa manipuloiden ? ”
Naisnäkökulmasta voisin sanoa, että itkua ei voi tehdä. Ei onnistu ainakaan minulta, eikä kukaan toivo itkua julkisen puheensa aikana, sehän vaikeuttaa puhumista. Tuskin edes Renny Harlin toivoo itkua joka käänteessä.
Senkin olen havainnut matkan varrella, että miehet eivät voi sietää kyyneleitä, ne saavat heidät hämmennyksen tilaan ja kyvyttömiksi toimimaan. Se opetetaan jo lapsena, että itku on halveksittavaa heikkoutta.
Miehillä ei ole empatiakykyä, joten heidän on pakko halveksimalla tai voimalla ikäänkuin nousta kiusallisen tilanteen yläpuolelle. On mahdottomuus sanoa mitään lohduttavaa, kaunista ja kannustavaa. ” Kun mies ei tiennyt mitä sanoa, hän löi ” sanoi Mika Waltari
Itse en osaa itkeä ja olen kokenut sen puutteena, ja kerran olen jopa pyytänyt itkua ylemmiltä voimilta. En manipuloidakseni ketään, vaan ihan vain poistaakseni silloisen ahdistuksen, joka ilmeni jo fyysisinä kipuina. En tietenkään uskonut saavani, mutta muutamien päivien kuluttua tapahtui jotakin, joka sai patoni murtumaan, ja ah! mikä helpotus siitä seurasi.
Itku on minulle harvinainen lääke.
Ilmoita asiaton kommentti