Jeesuksen maallinen olemus ei jätä ketään evankeliumeista kiinostunutta rauhaan. Periaatteessa Jeesus oli avioton lapsi , jonka äidin maineen pelasti Josef.Miten Maria oli tullut raskaaksi, ei kuulu tähän keskusteluun, vaan ydin on se että Jeesus selvästi tiesi jotakin ja kapinoi Josefin isyyttä vastaan.
Nykyajan silmälaseilla katsottuna tilanne on hyvin tuttu avioerojen ja uudelleen avioitumisien myötä. Lapset eivät ilman muuta hyväksy äidin uutta miestä isän korvikkeeksi ,vaan yrittävät parhaansa mukaan pitää kiinni suhteesta oikeaan isäänsä.
Josef parka ,joka oli todennäköisesti pelastanut Marian ja myös Jeesuksen ennenaikaisesta kivityskuolemasta jutalaisen lain mukaan, mikäli sitä siellä viellä heidän aikanaan sovellettiin ,ajautui taustahahmoksi taivaallisessa draamassa. Meidän aikamme tapahtumat osoittavat että kivityskuolema oli mitä suurimmassa määrin todellinen uhka silloinkin.
Julkisessa toiminassaan Jeesus teki kaksoiskapinan isäteemaa kohti. Julistautumalla Taivaallisen isän pojaksi ,hän mitätöi Josefin isyyden ,ja samalla vallitsevan juutalaisen laintulkinta auktoriteetin. Fariseukset, lain tulkitsijat ja vartijat, olivat oman käsityksensä mukaan saman Taivaallisen Isän, jota Jeesus vaati itselleen, puhemiehiä.Jeesus kapinoi siis myöskin farisuksien jumalatulkintaa ja -kuvaa vastaan.Jeeus katsoi että keskeistä oli lain henki eikä sen kirjain Ei ihme että hän sai heidät vastaansa.Samalla hyvä huomio tämän päivän kirjaimeen uskoville.
Koska Jeesuksen Jumalakuvassa oli hyvin keskeistä armelias ja armahtava Jumala ,niin voisi ajatella että Josefilla oli tämän kanssa jotain tekemistä. Josef, joka otti sosiaalisen riskin ottamalla aviottomasti raskaan tytön vaimokseen, armahtaen hänet ja samalla koko Marian suvun.
Siis, Jeeus etsi totuutta siitä kuka oli hänen isänsä. Josef heijasteli armeliaisuudessaan armahtavan Jumalan henkeä, oli hän sitten persoonana millainen tahansa. Koska kukaan maallinen hahmo ei kelvannut isäksi niin taivaallinen , koko kulttuurin marinoima taivaallinen Jumala oli ainoa mahdollisuus.
Ennen julkista toimintaansa Jeesus oli vetäytynyt erämaahan paastoamaan.Niinkuin monet mystikot ja eremiitit todistavat, valvominen ja paastoaminen ja koko olemuksen huomion kohdistaminen Jumalan löytämiseen luo sisäisen universumin jossa Jumala inkarnoituu.
Evankeliumit kertovat hänen kappailustaan Paholaisen kanssa, mutta se edellytti aikaisempaa Jumala-kokemusta jonka Paholainen pani kyseenalaiseksi. Isän läsnäolo tai poissaolo tuli keskeiseksi jälleen kerran ristiinnaulitsemisessa.
Emme tiedä muuta kun sen , että Isä-kapina isäkorvikkeita vastaan oli sikäli onnistunut, että hän jättäytyi tuon taivaallisen isän käsiin luopuessaan tästä elämästä, kapinoimatta kohtaloaan vastaan, johon uskollisuus Taivaalliseen isään oli hänet johtanut.
Oliko Jeesus kosketuksessa essealaisiin tai ei niin, tuollaisen pidennetyn paaston läpivieminen muotoili hänen psyykettään ja identiteettiään ja todennäköisesti vahvisti hänen vakaamuksensa suorasta Jumalayhteydestä.
Tämän jälkeen kukaan tai mikään maallinen institutio tai henkilö ei kelvannut isän korvikkeeksi.Hän ja Isä olivat yhtä. Maalinen isä poissaolollaan ja Josef kasvatti-isänä ,jonka voi ja täytyi hyljätä isä korvikkeena, teki kaiken tämän mahdolliseksi.
Sen punaisen langan mukaan Salme se oli se henkiin jätetty t syntiuhrikauris, joka kantoi kansan synnit pois. Siis Ut: Jeesus Isän poika eli Jeesus Bar abbas!
Kolmas Mooseksn kirja kertoo seuraavaa.
15. Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle ja tehköön sen verellä, niinkuin hän teki mullikan verellä: pirskoittakoon sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen.
16. Ja näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa; näin hän tehköön myös ilmestysmajalle, joka on heidän tykönänsä, keskellä heidän saastaisuuttansa.
Syntiuhrikaurista ei jätetty henkiin. Raamatun johtoajatus on ”Ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta”. Jeesus oli puhdas, viaton ja synnitön uhri meidän syntiemme sovitukseksi.
Lueppas Salme asiaa hieman eteenpäin:
”5 Sitten hän ottakoon israelilaisten seurakunnalta k a k s i vuohipukkia
s y n t i u h r i k s i ja pässin polttouhriksi.
6 ”Aaron tuokoon esiin oman syntiuhrisonninsa ja toimittakoon sovitusmenot itsensä ja sukunsa puolesta. 7 Sitten hän ottakoon molemmat pukit ja pankoon ne seisomaan Herran eteen pyhäkköteltan oven luo. 8 [i] Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille*. 9 Sen pukin, jonka arpa määrää Herralle, Aaron tuokoon esiin ja uhratkoon syntiuhriksi, 10 mutta se pukki, jonka arpa määrää Asaselille, jätettäköön seisomaan elävänä Herran eteen. S o v i t e t t a v a t synnit pantakoon s e n kannettaviksi. Sitten s e ajettakoon Asaselin luo autiomaahan.”
Eli molemmat vuohipukit olivat syntiunreja ja eläväksi jätetty kantoi kansan synit erämaahan. Tätä vastaa Ut.n typologiasa siis Jeesus Bar abbas eli Jeesus Isän Poika!
Kyse olikin syntiuhrikauriista, josta sinä sanoit, että se jätettiin henkiin ja lähetettiin erämaahan. Näinhän ei ollut.
Älä saivartele, molemmat pukit olivat syntiuhreja, eläväksi jätetty kantoi kansa synit erämaahan:
”…k a k s i vuohipukkia s y n t i u h r i k s i ja pässin polttouhriksi.”
Kauris on eri eläin kuin vuohipukki.
Ei ole, kyseessä on seur. lauseessa saman heprealaisen sanan שָּׂעִיר eri käännös , toistettakoon
Kauris ja vuohipukki tarkoitavat siis samaa eläintä : וְ, יָעֳמַד-חַי לִפְנֵי יְהוָה, לְכַפֵּר עָלָיו–לְשַׁלַּח אֹתוֹ לַעֲזָאזֵל, הַמִּדְבָּרָה.
“kaikkien hakuteosten mukaan kauris-sanan merkitys on ’urosvuohi, pukki’. Se on germaanisista kielistä lainattu sana (muinaisislannin hafr), viroksi kaber, sukua latinan sanalle capra ’vuohi’. Melan kirjassa ”Koulun eläinoppi” (1909) koko suvun nimi on kauris ja siihen kuuluu myös kesy kauris eli vuohi.
Tässä käännetty kauriiksi:
Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä e l ä v ä n kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan.
Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan.
Levítico 16:20,21
Kauris ja vuohipukki tarkoitavat siis samaa eläintä:
”kaikkien hakuteosten mukaan kauris-sanan merkitys on ’urosvuohi, pukki’. Se on germaanisista kielistä lainattu sana (muinaisislannin hafr), viroksi kaber, sukua latinan sanalle capra ’vuohi’. Melan kirjassa ”Koulun eläinoppi” (1909) koko suvun nimi on kauris ja siihen kuuluu myös kesy kauris eli vuohi. Myös tähtikuvion nimessä alkukielinen merkitys on ’pukki’. Vuorikauris (Lönnrotin tuntema termi) on kauris, siis kuuluu sukuun Capra, mutta valkohäntäpeura l. virginianhirvi ei. Metsäkauriin yleistyttyä Suomessa on siitä ruvettu käyttämään lyhennystä kauris. ”