”Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä”, toteaa luterilainen katekismus.
Julkiset jumalanpalvelukset ovat Suomessa tällä hetkellä tilapäisesti lakanneet. Hyvin harva pääsee siksi osallistumaan ehtoollisesta.
Poikkeustilanne tekee monet tietoisiksi ehtollistarpeestaan. Luterilainen katekismus toteaa kauniisti: ”Tarvitsemme tätä ateriaa.”
Syy kirjoituksen alun luterilaisiin viittauksiin on kunnianosoitus yhdelle sen kauniille opetukselle ehtoollisesta. Kristus on sen mukaan läsnä leivässä (in pane), leivän kanssa (cum pane) ja leivän alla (sub pane). Erityisesti ilmaisu ”leivän alla” on puhutteleva.
Ehtoollisen menetys, olkoonkin tilapäinen, opettaa ihmistä arvostamaan sitä. Ihminen voi monesta syystä joutua olemaan ilman ehtoollista.
Tilapäinen ehtoollisen menetys toivottavasti opettaa ymmärtämään heitä, jotka pääsevät harvoin kirkkoon. Heille, joille ehtoollinen on koko ajan ollut harvinaista herkkua. Syy tähän voi olla esimerkiksi vaikeus liikkua, etäisyys tai jokin muu hyvin henkilökohtainen asia.
Ehtoollinen on ehkä osalle muuttunut lähes rutiiniksi. Tai ainakin huonolla tavalla liiankin tutuksi. Jokunen on jopa saattanut ulkoistaa hengellisyytensä yhteiselle jumalanpalvelukselle.
Osalla voi myös olla pieni hengellinen turtumus. Viimeksi mainittu vaivaa joskus erityisesti kirkkojen työntekijöitä.
Odotuksen pituus on aika lailla yhä avoin kysymys. Sekin tuo oman kasvattavan lisänsä. Tilanne on siis aidosti epävarma, eikä kyse ole hurskaasta harjoituksesta.
Aikanaan pääsy ehtoolliselle tulee olemaan suloinen hetki. Esimerkiksi moni ortodoksi tulee ihan uudella tavalla laulamaan: ”Maistakaa ja katsokaa kuinka Herra on hyvä.”
Fasting from Communion in a Pandemic -kirjoitus on erinomainen teologinen pohdiskelu. Katolisen kirkon Hengellinen kommuunio -ohje on myös oiva apu.
Hannu P. pohti, eikö kristitty pärjää muutaman kuukauden ilman ehtoollistakin. Olen samaa mieltä, erityisesti, koska ehtoollisen mysteeri ei ole minulle sillä tavalla kirkastunut kuin toivoisin. Osallistun enimmäkseen tavan vuoksi, ikävä kyllä. Mutta ymmärrän, että jos asia on omakohtaisesti selvempi, se on myös tärkeä.
Marko taisi kommentissaan korostaa, että ehtoollinen autta uskova pysymään Jeesuksen yhteydessä. Varmaan niin, mutta itse koen, että ennenkaikkea sana ja rukous pitävät tätä yhteyttä yllä. En oikein ymmärrä sitä lisävivahdetta, jonka ehtoollinen tähän tuo. Ehkä joku voisi valaista.
Ehtoollinen ei itselleni merkitse muuta kuin muodollista yhteyttä muihin kristittyihinkään. Mitään syvällisempää yhteyttä se ei luo, ainakaan sellaisena kuin sitä toteutetaan.
Ja siitä olen vakuuttunut, että Jeesus ei torju eikä halveksi vapaiden suuntien ehtoollisia. Sen, mitä hän ehtoollisessa tahtoo vaikuttaa, hän pystyy tekemään niin luterilaisten kuin vapaiden suuntienkin pöydissä. Erilainen oppi ei häntä rajoita, kun vastaanottajat eivät ole toistaan kummoisempia.