Ihmisoikeusliiton Matti Jutila ottaa kantaa Sleyn kustantamaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen (muokattu 8.12. noin klo 21)

Kerroin muutama päivä sitten julkaisemassani Kotimaa24-blogissa, että Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ottanut kantaa Suomen ev.lut.kirkon virallisen palvelujärjestön Sleyn tänä vuonna julkaisemaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen. Opas on tarkoitettu nuorisotyöhön ja rippileireille. Oppaan ovat koonneet yhteistyössä (Sleyn lisäksi) 22 Suomessa toimivaa kristillistä tahoa. Mukana on lukuisia ev.lut.kirkossa aktiivista nuorisotyötä tekeviä järjestöjä.

Linkki edellä mainitsemaani blogikirjoitukseen:

Lapsiasiavaltuutettu ottaa kantaa Sleyn kustantamaan “Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen (muokattu 8.12. klo 20.50)

Tänään 5.12.2018 on myös ihmisoikeuksien asiantuntija,  Dos. VTT  Matti Jutila Ihmisoikeusliitosta ottanut kantaa twitterviestiketjussaan tähän samaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen.

Lämpimät kiitokset Matti Jutilalle hyvästä kannanotosta!

Tässä linkki Jutilan puheenvuoroon, joka siis koostuu yhteensä yhdeksän twitterviestin ketjusta:

Konservatiivikristittyjen nuorille suunnattu seksuaalisuutta ja ihmissuhteita käsittelevä opas on herättänyt huolta monialaisesti ammattilaisten keskuudessa. Opas on #yhdenvertaisuus ja #ihmisoikeudet näkökulmista ristiriitainen ja vahingollinen. Ketju 1/https://t.co/xYsA8zMxxl

— Matti Jutila (@JutilaMatti) December 5, 2018

*Mielestäni kirkossa tarvittaisiin sisällöllisempää keskustelua siitä mitkä asiat vahingoittavat ihmisiä ja mitkä eivät ja mitä asioita ”hyvän tekemiseen” (kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, hyvään kohteluun jne.) sitoutuneen kirkon tulisi tukea omassa toiminnassaan ja mitä ei.  Tässä keskustelussa pitäisi  ottaa huomioon myös tieteellinen tutkimustieto, ja muidenkin kuin teologien asiantuntijuus koskien mm. seksuaalisuuden, sukupuolen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä. Voisi miettiä mm., että vahingoittaako esim. uskonnolla perusteltu patriarkalismi, rasismi, homokielteisyys, itsetyydytyskielteisyys jne. näiden opetusten tai asenteiden kohteeksi joutuvia, ja pitäisikö niihin siten puuttua, vai edustavatko ne pikemminkin harmitonta ”eri mieltä olemista”, joka pitäisi sallia moninaisuuden nimissä?

*Olen muokannut tätä blogia 8.11. noin klo 21.  Blogikirjoituksen loppuosa (Jutilan kirjoituksen linkin jälkeen) on uutta tekstiä.