Häiriökäytös kirkon työntekijää kohtaan

Jokainen rippikoulua pitänyt on kohdannut tämän ilmiön. Häirikkö se polskuttaa ja mikään mahti maailmassa ei pysty häntä ohjailemaan. Eräässä seurakunnassa ripikouluun tuli poikajoukko, joka häiriköin jokaisen opettajantunnilla niin, ettei opetuksesta tullut mitään. Soitellessani heidän koteihinsa kuulin :"Ei me mitään niille mahdeta.Se porukka on ollut ongelmana koulussakin, eikä kenelläkään ole keinoa heidän hillitsemisekseen."

Pitääkö meidän rippikoulussa suostua häiriköintiin? Minä en ole suostunut ollenkaan häiriköidemn pelinappulaksi, vaan olen ilmoittanut heille "tänne tuleminen on vapaaehtoista, mutta asiallinen käytös ja opetukseen osallistuminen on ehddoton vaatimukseni." Muutaman kerran olen kävellyt luokasta pois jailmoittanut että minun ei ole pakko opettaa joukkoa jossa ei ole työrauhaa.

Ihmettelen työkavereita, jotka sietävät häiriköintiä ja toisten oppilaiden altistumista sille. Olen aikuinen kirkontyöntekijä ja minua ei saa kohdella miten tahansa. Onneksi häiriköinti on saanut huomiota jo useiden alojen työntekijöiden keskuudessa.

Kirkontyöntekijän perään huudellan hävyttömyyksiä, hänen kotirauhaansa häiritään. Jos hän on vieraillut koulussa opettamassa virsiä, ne tulevat pilkkalauluina vastaan kaduilla, etc IOletko kokenut tällaista? Minä olen!

8 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Eikö Jeesuskin ollut häirikkö omissa piireissään, mutta hänestä tuli kristinuskon jumala.

    ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.’ Jos joku topppuutteli, hän sai kuulla kirosanoja, panetteluja ja helvettiin toivotuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Hän oli ja on Jumalan Poika, jolla on tietysti valta, toisin kuin meillä. Hän antoi kuitenkin itsensä uhriksi sinun ja minun edestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Nuoret kapinoi ja sille on olemassa hyvät syyt. Jos pojilla on kokemus siitä, että heillä on valta, niin miksi eivät käyttäisi sitä? Minä laittaisin pojat kotiin kasvamaan vuodeksi. Turha siitä on itse karkuun lähteä. Sehän vain merkitsee pojille sitä, että heille ei kukaan voi mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Minustakin on outoa, että rippikouluopetus on usein juuri Ilpon kuvauksen mukaista. Miksi tähän suostutaan on se kysymys, johon pitäisi saada selkeä vastaus. Tämä tilanne kun mitätöi koko rippikoulun merkityksen. Jos oppitunnit menevät pelkästään Ilpon kuvaamaan kaksintaisteluun, niin eihän siinä tilanteessa opettamisesta tule yhtään mitään.

    Monissa seurakunnissa on se käytäntö, että kukin työala pitää omat tuntinsa. Tällöin ei ryhmään synny mitään henkilökohtaista suhdetta, eikä aitoa vuorovaikutusta. Kukin opettaja joutuu lähtemään täysin alusta ryhmään tutustumisen. Siihen kun vielä lisätään se että nuorten ja opettajan tavoitteet tunnin suhteen ovat erilaiset, niin onhan selvää, että opettaja voi joutua pahaan pulaan. Jotkut joutuvat itkien lähtemään kotiin.

    Uskoisin, että asian voisi korjata helposti sillä, että joku kulkisi ryhmän mukana kaikilla oppitunneilla ja hänen tehtävänsä olisi vain luoda ne puuttuvat henkilökohtaiset avoimet ja rakentavat aikuisen suhteet näihin lapsiin. Nuo rippilapset kun eniten elämässään kaipaavat hyväksyntää ja nyt saavat sitä toisiltaan, kun häiritsevät opetusta. Jos tuo joku aikuinen onnistuisi antamaan se kaivatun hyväksynnän näille nuorille, niin uskoisin, että he olisivat paljon rauhallisempia. Eivät he kuitenkaan halua menettää kenenkään heitä arvostavan aikuisen luottamusta ja kunnioitusta, joka jo ovat saaneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Rippikoulussa häiriköinti loppuu, kun järjestykseen sopeutumaton porukka lähetetään ”maitojunalla kotiin”. Tosin häiriköinnin syyt voivat olla hyvin erilaisia ja niihin kannattaa reagoida aina sen mukaisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Eräs tuttu jo edesmennyt pappi sanoi kerran, että rippileirin vetäjällä pitäisi olla myös poliisin valtuudet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Minä oikeastaan nautin juuri niistä häiriköistä, jotka yritti hyvillä kysymyksillä sekoittaa ajatukseni. Näiden kapinoitsijoiden hyvä ja asiallinen huomioiminen sai aikaan hyviä keskusteluja. Nuorten kapina on usein heidän mielestään täysin oikeutettua ja katsoin sitä sormien läpi usein. Niinpä kerran luki taululla hyvällä käsialalla. ”Peku, etkö huomaa et me kapinoidaan.” Olivatkohan raukat jo huolissaan siitä että hyvät kapinat meni hukkaan? Vai tajusivatkohan sen, että olivat jokainen mulle rakkaita?

    Kannattaisi suhtautua arvostavasti näihin kavereihin. Muutamassa vuodessa ovat aikuisia ja pahimmat kapinoitsijat saattavat olla pian korkeissa asemissa. Samalla toisaalta muistaen, että ovat vasta lapsia, aikuisen kehossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Eiköhän tjo ongelma ole jäänyt jo entisaikaan. Minä olen toiminut 32 vuotta pappina ja muistan koko ajalta vain yhden ongelmallisen porukan. Häiriköimiseen on monia syitä, usein hormonaalisia. Murrosikä ja sosiaalis-emotionaaliset häiriöt esimerkiksi. Näiden pulmien kanssa pärjääminen vaatii työntekijältä aikuista asennetta ja pientä tietoa lääkketieteestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Nurmenniemi

    Eläkeukkona päivästä toiseen, siinä on paras hetki tässä ja nyt.