Evankeliumia ei ole ilman kristillisiä arvoja.

” Arkkipiispa sanoi, ettei meitä ole kutsuttu julistamaan ”kristillisiä arvoja” tai niihin perustuvia mielipiteitä ”….

Kristilliset arvot kuitenkin pitävät yllä evankeliumin toimintamahdollisuuksia ja myös sen julistamisen mahdollisuutta. Joten juuri mielipiteet arvoista ovat varmaankin kirkolliskokousedustajille keskeisen tärkeitä. Evankeliumi ei kykene toimimaan siellä missä kristillisille arvoja ei pidetä arvossa. Siksi arvojen esillä pitäminen on aivan yhtä tärkeää, kuin evankeliumin julistaminen. Monet hyökkäykset evankeliumia vastaan tapahtuvat juuri kristillisten arvojen vastustamisen kautta.
Sitä mukaa kun arvoja mitätöidään, niin sitä mukaa evankeliumi mitätöityy.

Evankeliumi toimii lupaamallaan tavalla vain tietyin edellytyksin. Jos nämä edellytykset kristillisten arvojen mitätöimisellä poistetaan, niin katoaa myös evankeliumilta mahdollisuus tuottaa sitä mitä se lupaa. Raamattu on ainoa lähde, josta voimme kristilliset arvot ammentaa. Muita arvoja ei voi asettaa näiden arvojen edelle.

Arkkipiispan toive kirkolliskokoukselle varmaankin oli se että edustajat pitäisivät kiinni Raamatullisista kristillisistä arvoistaan jotta keskustelut sujuisivat hyvässä hengessä.
Hänen tavoitteenaan ei kai ollut se, että he olisivat julistamassa toisilleen vain evankeliumia.

    • ”Hän halusi osoittaa ettemme täytä ollenkaan Jumalan mittaa.” Ehkä näinkin. Minusta hän puhui enemmän siitä, miten fariseukset ja lain opettajat asettivat ihmisille liian ankarat mitat, joita eivät kuitenkaan itse täyttäneet. Hän myös osoitti hyväksyvänsä seuraansa ne, jotka jäivät eniten jälkeen niin fariseusten kuin Jumalankin mitoista. ”Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!'”

    • Riitta,

      Miksi puhut, niin kuin tietäisit kaiken ehdottoman varmasti: ”Eikä Jeesus mitään ’päivittänyt’.”? Voisit sanoa vaikka, että ”ei mielestäni ollut päivittämisestä kyse” tms. Mitä ehdottomampaa kieltä käytämme, sitä varmemmin saamme ihmisiä ärsytettyä ja kommentit ovat sitten sen mukaisia.
      Tämä ohjeena myös ihan yleisesti täällä ja muuallakin kommentoiville.

      Tässäkin nähdään, että näitä asioita tulkitaan väistämättä ja usein eri tavoin. Monesti kuitenkin puhumme jopa samasta asiasta ja ymmärrämme lähes samalla tavalla, mutta silti väittelemme, kun käytämme hiukan eri sanoja.

  1. Siinä ne kristilliset arvot taas pääsi rapisemaan, kun kaksi hyvää kristittyä poistui asialinjalta.
    Evankeliumi edellyttää sitä, että ajattelemme muista hyvää ja otamme sen mahdollisuuden huomioon, että tiukin vastustaja saattaa pian olla samalla puolella kanssamme.

    Minulla oli tiskin alla verotoimistossa pieni lappu, jossa luki: ” älä hermostu typeryyksiin, he saattavat olla oikeassa.”

    Kristilliset arvot on korkeammalla, kuin yhteiskunnalliset arvot. Meiltä kristittyinä odotetaan paljon enemmän, kuin muilta.

    Palataan aiheeseen ja totean siitä, että koska kristilliset arvot nousee evankeliumista, niin näiden arvojen mitätöinti lopettaa evankeliumilta toimintamahdollisuudet. Jolloin sitä ei enää ole käytettävissä.

    • Pekka V.

      Kiitos sinun asiallisuudestasi.

      Mutta ne kristilliset arvot… Ne on edelleen vähän hakusessa. Kukaan ei oikein pysty näemmä määrittelemään, että mitä ne oikein ovat.

    • ”Kristilliset arvot on korkeammalla, kuin yhteiskunnalliset arvot”

      Mietipä Pekka nyt uudelleen edellä lausumasi, jolla tosiasiassa ei ole juuri mitään todellista sisältöä. Kaikki yhteisössämme vallitsevat arvot kun näet ovat yhteiskunnallisia arvoja. Sillä sinun pääsi on ’maailmassa’/yhteiskunnassa ja ’maailma’/yhteisunta on on sinun päässäsi.

    • Pekka Veli, aivan oikeassa olet. On vain vaikea ymmärtää kun joku pyrkii sanelemaan toiselle miten hänen kuuluu kirjoittaa. Siis aina pitäisi kirjoittaa Minun mielestäni…” Oli miten oli, niin otan kyllä itselleni oikeuden kirjoittaa niin kuin haluan. Varsinkin kun kirjoitan kristikunnassa aivan yleisistä perustavanlaatuisista Raamatatun tulkinnoista ja käsityksistä. Valehtelisin jos sanoisin ” minun mielestäni” sillä ei ole kyse vain mknun käsityksistäni. Esim. oliko tässä tai toisessa blogissa Kari Roos piti outona ikivanhaa perustavanlaatuista opetusta/käsitystä vaimon Siemenestä ja siihen uskomista myös VT:n ihmisten taholta. En voi silloin sanoa että vain minä näin ajattelen sillä olen tämän opetuksen omaksunut ja oikeaksi havainnut. Kyse on myös itseasiassa yhdestä Raamatun Punaisesta langasta.

    • ”Eikä Jeesus mitään ’päivittänyt’.” Tästä oli kyse. Onko tämä ”kristikunnassa aivan yleinen perustavanlaatuinen Raamatun tulkinta ja käsitys”?
      Voi ollakin…

      Enkä tosiaan ole ennen kuullut tai tajunnut, että VT:n aikaiset ihmiset olisivat PELASTUNEET tuohon vaimon siemenvertaukseen uskomalla. Kerro, missä kohtaa Raamatussa niin sanotaan? Jos näin on niin sitten olin väärässä, anteeksi. En tiedä, muista tai ymmärrä kaikkea. Olen tietysti monesti kuullut ja lukenut, että tuota kohtaa verrataan Kristukseen.

  2. Kristityt kyllä kykenevät keskenään keskustelemaan Kristillisistä arvoista ja tunnistavat myös toisensa niistä. Yksikin sana arvoista voi kristitylle paljastaa toisen olevan myös kristitty.
    Vaikka kirjoittaisin kirjan näistä arvoista, niin se ei auttaisi käsittämään mistä on kyse kristillisissä arvoissa. Kristityn arvot ovat kiinteässä yhteydessä siihen yhteyteen, joka hänellä on Jeesukseen. Jollei jollakin ole tätä yhteyttä, niin kristilliset arvot ei voi mitenkään avautua.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.