Erään unelman loppu
Tunnelma oli jotenkin outo. Ikään kuin minulta olisi jäänyt huomaamatta jotain. Kuten olikin. Jos olisin lukenut ikkunassa olleen lapun, en olisi ollut niin iloinen sisään astuessani. En olisi sanonut ”Hauska nähdä”, kun tuttavani luopui unelmastaan.
Tilanne oli seuraava. Olin menossa teatteriin. Esityksen alkuun oli aikaa ja kävelin näyteikkunoita katsellen Kalliossa. Muistin, että tässä on lähellä entisen työtoverini pitämä divari, antikvaarinen kirjakauppa. Muistin myös, että hänellä oli tapana pitää ovia auki myös ilta-aikaan.
Ja kas, ovi olikin auki. Vilkaisin ikkunasta sisään ja tuttuni oli paikalla. Pöllähdin iloisena sisään. Kävi ilmi, että oikeastaan liike oli lopetettu edellisenä päivänä. Divarin pitäminen ei ollut kannattanut.
Tuttavani – koulutukseltaan muuten teologi – kertoi, että viiden toimintavuoden aikana hän oli maksanut itselleen palkkaa alle tonnin. Onneksi hänellä oli varsinainen päivätyö muualla. Unelmien kirjakauppa tuli maksamaan paljon ja velkaakin jäi.
Divareilla ei ole helppoa. Kirjat eivät liiku. Kuka enää ostaa vanhoja kirjoja? Paljonko sinä olisit valmis maksamaan niistä? Tuttavani mukaan päivittäin olisi pitänyt myydä noin 300 euron edestä. Mutta yleensä myynti jäi alle sataseen.
Kerroin tuttavalleni lukeneeni juuri kirjan, jossa ylistettiin divareita ja divariromantiikkaa (Mikkel Birkekaad Libri di Lucan arvoitus, josta erillispostaus täällä). Tuttavani tunsi kirjan, hymähti ja sanoi, että hänellä on niitä kaksi kappaletta hyllyssä.
Onko kirjoja liikaa? Ovatko kirjat lakanneet kiinnostamasta? Koska itse ostit viimeksi kirjan divarista?
Tunnen suurta ja syvää sympatiaa jokaista kirjadivaria kohtaan, jonka ohitse kuljen. Minussakin asuu piilossa pieni divarinpitäjä, tai ainakin kirjahyllyjen ääressä notkuja, kirjojen läsnäolosta voimaa saava sieluparka.
(Teksti julkaistu myös Vielä palaa lukulamppu -blogissani)
15 kommenttia
Kirjoja on paljon, mitä kyllä pidän hyvänä asiana. Ja paljon hyviä kirjoja on vielä kirjoittamattakin. Meidän kotona valllitsee samantyyppinen tilanne kuin Joukon olohuoneessa. Lisäksi entisten lastenhuoneiden seinät ovat täynnä hyllyjä, ja niissä kirjoja kahdessa kerroksessa. Makuuhuoneessa kirjoja on sentään vain yöpöydällä, ja kylppäri ja vessa ovat pääosin kirjavapaata vyöhykettä. Keittiön pöydälle tuppaa kertymään kirjakasoja.
Divarit ovat ihanimpia paikkoja, mitä tiedän, mutta jo vuosien ajan olen joutunut kiertämään ne kaukaa. Tosin voisinhan niihin mennä kirjoja katselemaan, mutta ilman kukkaroa… Divarin pitämistä se ei sitten auttaisi yhtään.
Voin vain lähettää lämpimät ajatukset ystävällesi, Olli. Hengellistä kirjallisuutta on vaikea löytää kirjakaupoista, joten jos olisi divari, jossa olisi aivan erityislaaja varasto hartaus- ym. kirjoja, varaisin aikaa usempaankin käyntiin.
Helsingin Kalliossa on lähellä Kallion kirkkoa mainio divari, mikä on erikoistunut hengellisiin kirjoihin.
Kannattaa ehdottomasti mennä penkomaan! Laajat valikoimat ja ystävällinen palvelu. Suosittelen!
En pysty kulkemaan kirjakauppojen enkä antikvariaattien ohi. Se näkyy sitten kotona, missä hyllyt ovat ylitäynnä.
Istahdan työtuolilleni ja kirjaudun amerikkaisen megakorporaation, Amazonin, internetsivuille. Sivulle ilmaantuu lista kirjoja, jotka on tarkkaan valikoitu juuri minun mieltymysteni mukaan. Tämä on helppoa, koska kauppias muistaa täsmälleen, mitkä 73 kirjaa olen kaupasta ostanut.
Käynnistän sähköisen lukulaitteen, Kindlen, ja se hurahtaa äänettömästi internettiin tiedon valtatielle. Selaan minulle tarjottuja kirjoja ja tulen muutamassa minuutissa ostaneeksi kymmenkunta kirjaa. Romantiikkaa.
Muutaman sekunnin päästä Kindle piippaa. Tuorein lukupaketti on koneessani. Laitan muutaman millin paksuisen, 100 grammaa painavan sähkömustenäytöllä varustetun ihmeen laukkuuni ja suuntaan lentokentälle.
Milloin olisi lomalukemisen hankkiminen ollut yhtä helppoa? Saan koko lähes sadan kirjan kirjahyllyn matkaan kerralla. Uuden unelman alku?
Olen fossiili, olen bibliofiili. En voi sille mitään, kun avaan kirjoja, avaan paljon mielummin Santeri Ivalon, Artturi Leinosen, Toivo Pelkkasen, Mika Waltarin jne. puhumattakaan vanhoista ulkomaisesta kirjallisuudesta. En tiedä saako niitä e-kirjoina. Vanhaa kirjallisuutta on oltava hyllyssä, myös lukemattomia, jotta on aina mihin tarttua. Harvat nykyromaanit yltävät vanhojen mestarien tasolle, niin olenkin jo piloille mennyt fossiili.
Tee itse oma e-kirjasi: Mene Project Gutenbergin sivuille, valitse kirja, kopioi se tekstitiedostoon, muotoile halusi mukaan ja ala lukea. Saatavissa on lähinnä vanhaa kirjallisuutta, joka ei enää ole tekijänoikeuslakien piirissä. Akselin mainitsemista kirjailijoista listalla on Santeri Ivalo. Kaikkea ei siellä ole – jonkun on täytynyt pitää kirjaa vaivan arvoisena.
Tässä osoite suomenkielisten kirjojen hakusivulle:
http://www.gutenberg.org/browse/languages/fi
Kiitos vinkeistä! Harmi kyllä Helsinki on perin syrjässä minun kannaltani. Tulee aika harvoin käytyä siellä päin, mutta tuota Kallion divaria täytynee käydä tutkimassa. E-kirjat ovat omalla tavallaan loistava juttu, ja parhaillaan harkitsen Jusun kuvailemaan Kindle-maailmaan tutustumista. Silti oikea, ”elävä” kirja on edelleen jotain muuta kuin pelkkä teksti.
Vanhojen kirjojen saavutettavuus netin avulla on hyvä tietää. Vanhojen mestarien kirjoissa on tosiaan jotain, mitä uudemmista ”hiteistä” löytää vain satunnaisesti.
Olen surullinen siitä, mikä näyttää väistämättömältä: divarit katoavat, äänettömät, vähän nuhjuiset kirjoja täynnä olevat kirjastot katoavat, kirjoja lukevat, hiljaisuutta rakastavat ihmiset katoavat. Lopulta katoaa myös kirja.
Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua. Kirjojen suhteen on oltava jyrkkä. Koskaan kotona ei ole tarpeeksi hyllytilaa eikä koskaan tule lukeneeksi kaikkea mitä on hankkinut. Onneksi on jälkeläisiä, joille niitä voi lahjoittaa. Kirjastossakin on hylly, jonne voi viedä pois annettavaksi. Kirjastokin myy jatkuvasti sellaista, mikä ei mahdu hyllyyn eikä varastoon.
Tässä on sivusto, jonka äärellä saatat seota. http://www.antikvaari.fi
Tiesittekö, muuten, missä on Suomen suurin kirjasto? Täältä löytyvät kaikki Suomessa julkaistut niteet. Tätä bibliofiili ei nyrjähtämättä kestä.
Kuten Raimo Turunen toteaa, paljolla kirjojen tekemisellä tuskin on loppua, mutta kirja muuttaa muotoaan. Veikkaukseni on, että viidessäkymmenessä vuodessa paperinen, nykymuotoinen kirja katoaa. Printtilehdet paljon jo sitä aiemmin.
Kirjoittaja
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.
Minultakin täyttyi kirjahylly jo vuosia sitten, pinosin kirjoja sitten eri paikkoihin kun hyllyyn ei mahtuneet. Kirjahyllyn valmistus oli jo lopetetu enkä halunut olohuoneeseen kahta erilaista hyllyä. Sitten keksin että veljenpoikani on opiskellut taidepuusepäksi joten teetin hänellä yhdelle seinälle samanlaiset kirjahyllyt kuin entinen. Ongelma on että kun siirsin pinoista kirjat uuteen hyllyyn niin see tuli täyteen ja nyt pinoaminen alkaa uudestaa. Miksihän tuntuu yhtä pahalta kirjan heittäminen roskikseen kuin leivän.? Ehkä siksi että kirjan tuntee hengenravinnoksi kuin leivän ruumin ravinnoksi.
Ilmoita asiaton kommentti