Entä jos kaikki halukkaat vihittäisiin papeiksi?

Luterilainen kirkko vihkii teologian maistereita ensisijaisesti seurakuntien palvelukseen. Vihkimyksiä on annettu myös kouluihin, yliopistoihin, järjestöihin ynnä muihin – ei aina niin papillisilta kuulostaviin tehtäviin. Monet halukkaat ovat kuitenkin jääneet ilman pappisvihkimystä.

Entä jos kaikki halukkaat ja muodollisesti pätevät henkilöt vihittäisiin papeiksi? Jos taksikuski olisi pappi, niin olisiko se joltakin pois? Vai joillekin jotain lisää?

 

  1. Hengellinen virka ja vanhemmuus seurakunnassa on aivan eri asia kuin kirkon virka, johon seurakunta jonkun palkkaa.
    Virka ei asettanut Pietaria henkilönä muiden yläpuolelle. Paavali nuhteli ankarasti Pietaria ja vielä kaikkien kuulleen Pietaria, kun tämä oli langennut ulkokultaisuuteen. Pietarin rooli ei ollut alistaa muita oman valtansa alle sillä perusteella, että oli seurakunnan johtaja. Pietarilla ei ollut mitään vastaväitettä siihen, mistä Paavali tätä nuhteli. Hän alistui sillä tajusi toimineensa väärin. Nyt pappeudella alistetaan muu seurakunta seuraamaan sivusta seurakunnan viranhaltioiden toimintaa.
    Eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Tämä oikeutetaan sillä, että vain kirkon virka edellyttää mahdollisuutta toimia hengellisenä opettajana seurakunnassa. Kyse on pelkästä vallan halusta ja sen väärinkäytöstä.

  2. Pekka Veli Pesonen. Sinulla taitaa olla yksipuolisen negatiivinen ja virheellinen käsitys kirkon/seurakunnan virasta. Puhun nyt yksinkertaisuuden vuoksi pastoreista eli seurakunnan paimenista.

    Ensinnäkin pastorit EIVÄT ole henkilöinä tai virkansa puolesta jotenkin seurakunnan yläpuolella. Tuo ajatus torjutaan nimenomaisesti luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjoissa.

    Toiseksi pastorien kesken voidaan kyllä tarvita työnjako. Aivan samoin kuin missä tahansa tavallisessa työporukassa on työnjohtaja. Tässä on kysymys vain ja ainoastaan hyvästä järjestyksestä.

    Kolmanneksi väität, että pappeudella alistettaisiin muu seurakunta seuraamaan sivusta ja että kyse olisi vain meidän vallan halustamme. Se, että seurakunnassa vallitsee Jumalan asettama järjestys ei tarkoita, että olisi ”kahden kerroksen kristittyjä”. Jaakobin kirjeessä varoitetaan siitä, että monien ei pidä pyrkiä opettajiksi, koska nämä saavat kovemman tuomion kuin muut. Paimenen virka Uuden testamentin aikana oli kaikkea muuta kuin arvostettu. Se oli epämukavaa ja aliarvostettua, lampaille välttämätöntä ja vastuullista hommaa. On totta, että kirkon 2000-vuotinen historia on ollut toisinaan papillisen prameilun ja vallanhalun turmelemaa. Mutta ainakin minun suppeat kokemukseni kertovat siitä, että todellisia vallan tavoittelijoita ovat ns. aktiiviset maallikot, jotka julistautuvat hengellisiksi johtajiksi.

    Jokaisella seurakuntalaisella on lupa ja velvollisuus koetella pastorinsa sanomiset ja opetukset. Sekä puhutella tätä tarvittaessa. Vai onko niin, että on mukavampi syytellä pastoreita milloin mistäkin. Emme me synnittömiä ole. Mutta käsi sydämelle: olisitko Sinä valmis ihan noin vapaaehtoispohjalta toimittamaan esimerkiksi 50 kastetta, 10 hautaan siunaamista ja 10 avoliiton siunaamista noin 20 jumalanpalveluksen lisäksi tai vaihtoehtoisesti organisoimaan kaiken tuon. Rukouspiirit yms ja pari 20 hengen rippikoululeiriä päälle?

  3. Käsi sydämellä, en kaipaa pappien mieletöntä työrumbaa itselleni. Käsittämätöntä miten moni avioliitto hajoaa tuon hirveän työmäärän tähden ja moni uupuu ja jää sairaseläkkeelle. Papin virkaa raskaampaa sarkaa saa hakea.

    En tässä ole syyttämässä ketään pappia mistään. Systeemiä vain tulisi korjata hiukan. Kyllä me teitä papit pidämme kunniassa virkanne tähden. Siinä, olette meidän yläpuolellamme ja päätätte mitä me saamme tehdä. Tiedän aivan hyvin, ettei meidän sovi teitä neuvoa, kun meitä neuvojia on jo muutenkin liikaa.
    Työtaakkaanne vain haluaisin keventää, en lisätä.

Makkonen Esko
Makkonen Esko
Sekatyömies, joka tekee ensin ja ajattelee sitten.