Elämän ja kuoleman tie, 5.Moos. 30

I Am the Way the Truth and the Life - Common Grace

Tämä artikkeli ei edusta Kotimaa-lehden virallista linjaa.

15 "Minä olen tänään pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, menestyksen ja tuhon.
16 Jos te noudatatte Herran, Jumalanne, lakia, jonka minä teille nyt annan, ja jos rakastatte Herraa, vaellatte hänen teitään ja noudatatte hänen käskyjään, säädöksiään ja määräyksiään, te saatte elää. Teistä tulee suuri kansa, ja Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan omaksenne.
17 Mutta minä ilmoitan teille tänään, että jos sydämenne kääntyy pois Herrasta ettekä tottele häntä, vaan eksytte kumartamaan ja palvomaan vieraita jumalia,
18 teidät perii tuho ettekä saa kauan elää siinä maassa, jota olette nyt menossa ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen.
19 "Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. (5.Moos. 30:15-19)

 

Vanhan testamentin esikuva 5. Moos. 30:15-19 kertoo meille ihmisen tahdonvapaudesta. Herra laittoi israelilaiset valinnan eteen. Kansan oli valittava elämä tai kuolema, siunaus tai kirous. Jännite Jumalan kaikkitietävyyden ja ennaltamääräämisen sekä ihmisen valinnan vapauden välillä on ollut sekä juutalaisuudessa että myös kristillisessä kirkossa vaikea teologinen ongelma. Juutalaisuudessa asia on pyritty ratkaisemaan nk. halakhan avulla.

Neuvo kansalle tarkoin säännökset ja lait, opeta sille tie, jota sen tulee kulkea (halakh), ja kaikki, mitä sen tulee tehdä. (2.Moos. 18:20)

Heprean teonsana halakh merkitsee kulkemista ja vaeltamista. Oikea vaellus tiellä johtaa Israelin kansan pyhittymiseen Jumalan kansaksi. Juutalaisuudessa tästä muodostui oppi oikeasta vaelluksesta, eli halakha. Siksi Israel tarvitsi Jumalan lain tuntevia oppineita miehiä, halakhisteja. Näin syntyi myös evankeliumeissa mainittu "isien perinnäissääntö" (Matt. 15:1-5), jota Jeesus kritisoi.

Vaikka 5. Mooseksen kirja kertoo Herran ja Israelin kansan välisestä liittosopimuksesta, joka solmittiin Jordanvirran itäpuolella sijaitsevassa Moabin autiomaassa ennen luvattuun maahan menoa, siinä on samalla esikuvia uudesta liitosta Jeesuksessa Kristuksessa. Eräs näistä esikuvista liittyy juuri ihmisen tahdonvapauteen uskon asioissa. On kuitenkin huomattava, että 5.Moos. 30 esikuvassa Jumala on aloitteen tekijä, ei ihminen.

5.Moos:ssa odotetaan Mooseksen kaltaisen profeetan ilmestymistä (5.Moos. 18:15-18) ja UT:n mukaan Jeesus on tämä profeetta. Jeesuksen opettama rakkauden kaksoiskäsky perustuu sekin Mooseksen lakeihin (5.Moos. 6:4-6, 3.Moos. 19:18). Ollessaan autiomaassa Saatanan kiusaamana Jeesus vetoaa juuri 5. Mooseksen teksteihin (5.Moos. 6:13,16 ja 8:3).

Jeesus on tie, totuus ja elämä

UT:ssa Jeesus on 2.Moos. 18:20 mainittu tie, jota israelilaisten tulee kulkea. Hän on myös totuus ja elämä, joka israelilaisten tulee 5.Moos. 30:19  mukaan valita.

Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh. 14:6)

Oikea vaellus Jeesustiellä vie elämään armon kautta ja Pyhä Henki opettaa, miten sillä tiellä tulee kulkea. Koska Jeesus täytti meidän edestämme Jumalan koko lain, häneen uskovat pääsevät luvattuun maahan (so. symbolisesti taivaaseen) Jordan virran (so. symbolisesti kuoleman virran) ylitse hänen kauttaan ja perivät iankaikkisen elämän.

Sidottu ja vapautettu ratkaisuvalta

Niin kuin Herra antoi israelilaisille valittavaksi elämän ja kuoleman, Jumala antaa myös uudessa liitossa meidän valittavaksemme elämän tien Jeesuksessa tai kuoleman tien ilman häntä, 5.Moos. 30:15, 19. Ihminen ei itse kykene tähän valintaan ilman Jumalan antamaa etsikkoaikaa, mutta Pyhä Henki voi vapauttaa evankeliumin saarnan kautta ihmisen tahdon siten, että hän pystyy tekemään valinnan Jeesuksen puoleen. Jumala herättää saarnatun sanan kautta ihmisen uskoon. Tosin ihminen on silloin valinnan paikalla 5.Moos. 30 esikuvan mukaisesti ja voi myös kieltäytyä eksyen kumartamaan ja palvomaan vieraita jumalia, kuten ihmiskunniaa, rahaa ja valtaa.

Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. (Joh. 6:44)

Myös Lutherin mukaan ihmisen vapaa tahto uskon asioissa on sidottu, ts. ilman Pyhää Henkeä ihminen  ei pysty tekemään mitään uskon ratkaisua. 5.Moos:n esikuva kuitenkin kertoo meille, että Jumala voi vapauttaa sidotun tahtomme kutsullaan. Ihmisen sidottu ratkaisuvalta muuttuu silloin vapautetuksi ratkaisuvallaksi ja silloin hän voi kääntyä Jumalan puoleen.

Jumala on aina kunnioittanut luomansa ihmisen tahdon vapautta valita haluaako elää Jumalan yhteydessä vai ilman häntä. Siksi pelastuksenkin asiassa ihmiselle annetaan mahdollisuus tähän valintaan evankeliumin kuulemisen kautta. Valinnan mahdollisuus oli jo syntiinlankeemuksessa ja niin on myös Jeesuksen luokse tulemisessa silloin, kun Jumala siihen antaa tilaisuuden, Matt. 19:25-26. Monet kieltäytyvät ja silloin Jumalan viha pysyy heidän yllään, Joh. 3:36.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: -- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. (2.Kor. 6:1-2)

 

Harri Ahdesmäki

 

3 kommenttia

  • Timo Nokelainen sanoo:

    Kiitos Harrille taas hyvästä blogi-tekstistä.

    Ilm. 3:20: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.”

    Tässä viitattaneen vertauskuvallisesti ns. uuden liiton yhteysateriaan.

    ”Suomalaisen Raamatun sana ’liitto’ on käännetty heprean kielen sanasta ’bêrit’, joka voidaan johtaa verbistä ’bara’ eli ”syödä, syödä jonkun kanssa, olla yhteydessä jonkun kanssa”. Tämä merkitys tulee esiin juuri puhuttaessa liitonateriasta, jota tyypillisesti vietettiin liiton solmimisen merkkinä.”

    Täälläkin on usein keskusteltu siitä, mikä on ihmisen osuus ns. uskoontulossa, vai onko siinäkään mitään osuutta. Olisiko em. Ilmestyskirjan jakeessa vastaus näihin pohdiskeluihin? Lapsena kasteen saaneiltakin voi puuttua usko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tuo Mooseksen kirjan kohta, ”Minä olen tänään pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, menestyksen ja tuhon. Jos te noudatatte Herran, Jumalanne, lakia, jonka minä teille nyt annan, ja jos rakastatte Herraa, vaellatte hänen teitään ja noudatatte hänen käskyjään, säädöksiään ja määräyksiään, te saatte elää.”

    Tuo on kuvaa Jumalan lain tiestä, mutta tuossa ei ole Kristusta, sillä Kristuksessa ei ole vaatimusta, vaan sillä on Lahja luonne.

    Kun kuolleelle sanoo; ”valitse kuolema tai elämä”, niin valintaa ei varsinaisesti ole, sillä ihminen ei valitse kuolevansa, vaan se on synnin seurausta, ihminen on jo valmiiksi kuoleman tilassa syntyessään. Me kuolemme koska olemme syntiset.

    Jumala tahtoo siis näin tuossa kansalleen opettaa ja meille myös kuinka syvä meidän langennut tila on, kun hän antaa meille käskyn, jota emme voi oikeasti täyttää. Meitä kehoitetaan ottamaan Kristus vastaan, mutta me vastustamme sitä luonnostamme, kun saamme kuulla Evankeliumin, niin siinä on Jumala koko Voima, ja se muuttaa ihmisen, jos on muuttaakseen. Meille aika on aina sopiva ottaa Kristus vastaan, mutta Jumala yksin antaa uskon silloin kun tahtoo, niin usko ei siis ole sen vallassa joka tahtoo, vaan sen, joka antaa.

    Sanotaanhan meille myös, että rakkaus on lain täyttymys, mutta kuitenkaan emme siihen kykene, vaan jatkuvasti oma etu ajaa meidät toimimaan vastoin sitä hyvää, jonka tiedämme oikeaksi. Vääryys on meille mieluisampaa, kuin lähimmäisen hyvä ja monesti me kompastumme.

    Onkin hyvä nähdä tuo Raamatun kohta (5.Moos:30) siinä valossa, mistä Paavali opettaa, kun kirjoittaa: ”Kun käskysana tuli, niin synti virkosi ja minä kuolin!”

    Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”. Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.” Room. 7:7-13

    On siis niin, että meille on annettu laki, jotta näkisimme mitä oikea elämä on, mutta laki ei kuitenkaan anna oikeaa elämää. Joku kuitenkin saattaa kuvitella, että oikea elämä löytyy kirjoituksista ja lain kuuliaisuudesta, vaikka ne vain kertovat elämästä ja Jumalan Rakkaudesta.

    Elämä on kuitenkin yksin Kristus, mutta Kristusta ei saa ehtoja täyttämällä, vaan se on Jumalan Lahja, joka annetaan ylhäältä, yksin Armosta ilman lakia.

    Etsikkoajasta löytyy muuten hyvä kirjoitus, joka kannattaa lukea: https://www.luterilainen.net/etsikkoaika/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    5. Mooses on latinaksi Deuteronomium, eli toinen laki. Mooses ohjeistaa siinä israelilaisia ennenkuin he menevät Jordanvirran ylitse ottamaan Kanaanin maan haltuunsa Joosuan, eli symbolisesti Jeesuksen johdolla (Joosua kirjoitetaan hepreaksi samoin kuin Jeesus). Symbolisesti Israel on menossa kuolemanvirran ylitse iankaikkiseen elämään taivaaseen. Siinain vuorella annettu laki on tuonut heidät tähän pisteeseen asti.

    Kansa on nyt valinnan paikalla. Vain Jeesus pystyi täyttämään koko lain. Siksi vain kääntymällä hänen puoleensa ja hänen johdollaan kansa voi päästä luvattuun maahan. Siksi heidän tulee valita elämä Jeesuksessa tai kuolema ilman häntä. Jordan voidaan ylittää vain hänen johdollaan.

    Ilmoita asiaton kommentti