Demonien ulosajamisen kirkkososiologia

Demonien ulosajaminen ei ole ollut kirkonmiehille mikään uutinen. Sanan ja rukouksen illat ”ennen radikalisoitumistakin” noudattivat samaa opillista pohjaa kuin nyt, eikä siinä ole mitään uutta. Kyseiset kinkerit aiheuttivat kiistoja jo yli 20 vuotta sitten. Mitään ei vain ole milloinkaan tehty. Siis kirkkoherrat eivät ole tehneet. Heillä se valta on (minun käsittääkseni).

Minkä takia ei fundamentalismille tehdään mitään? Sitä vain sanotaan, että ”sitten jos ’herätysliikeväki’ lähtee kirkosta, jäljellä on vain pappi”. Argumentti on sama kuin se, että jos Pori Jazzeihin ei kutsuta jotain popparia, festivaali ei vedä ”tavallista kansaa”. Huoltoasemillakin pitää myydä neonvärisistä lippalakeista lähtien kaiken maailman krääsää, jotta niihin pysähdyttäisiin pitemmäksi aikaa kuin tankkaamaan auto. Niin sanottu totuusyhteisö, jollaisista kirkko ei sitten muute ole ainoa eikä se tosiaankaan omista totuutta, ei voi toimia markkinalogiikalla. Kirkon olisi vastustettava epätasa-arvoakin riippumatta siitä, että sen jotkut jäsenet eivät ehkä suosi tasa-arvoa.

Tässä paljastuu jotain olennaista ajastamme. Tämä aika on vain 1800-luvun replika. Alistettu kansa elää sääty-yhteiskunnassa, jossa eliittiä suorastastaan vihataan. Eliitti onkin tympeää. Tässä sääty-yhteiskunnassamme on menossa vallankumous, sillä tavallinen kansa tuntuu tietävän tautinsakin paremmin kuin lääkärit. Sitä luotetaan Googleen enemmän kuin lääkäriin, joka ei tiedä mitään, koska lääkäri selvästi on herra. Uskonnon piirissä on käynnissä samanlainen omankädenoikeus, ”itsevanhurskaus”. Politiikassa alistetun kansan herraviha ilmenee perussuomalaisuutena.

Pietismissä nimenomaan pappeja inhottiin, kerran haastattelussani vuosia sitten dosentti Esko M. Laine sanoi, että pietistit pyyhkivät Tunnustuskirjoilla takapuolensa, ja ainoa tosi ilmoitus oli Pyhän Hengen ilmoitus eli se, että henkilö on ”uskossa”. Nyt on menossa ihan samanmoinen kapina. Iskusanoina ovat ”Raamattu” ja ”klassinen kristinusko”, vaikka ei se mitään klassista ole vaan ihan 1800-lukulaista pietismiä.

Vallankumousmielialan taustalla oleva alistaminen on helppo osoittaa. Luterilaisuudessa Jumala itse asetti kaksi hallintavaltaa, hengellisen ja maallisen. Ne ovat saman asian kääntöpuolia. Toista ei ole ilman toista. Siten kuningas oli Jumalan sijainen. Kaikki vastalauseet esivaltaa kohtaan olivat kapinointia Jumalaa vastaan.

Tämä linjaus ei valistuksen myötä muuttunut, sillä niin kuin professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta on todennut, Suomessa J.V. Snellmanin vaikutuksesta seurattiin saksalaista ajatuskulkua, jonka pääteasemana oli tietenkin – huomaa, nyt tulkitsen jo itse – Auschwitz-Birkenau. Kun Kantin maksiimi oli, että pitää toimia aina niin, että voisi toivoa teon tulevan yleiseksi laiksi, Hegelin platonisessa valtiohierarkiassa jokaisen piti löytää oma paikkansa, jossa kaikissa toimissa oli ojentauduttava sen mukaan, kuinka se palvelee valtion kautta itseään toteuttavaa Absoluutti-hirviötä. Yksilö on pelkkä koneen mutteri suuressa ylhäältä ohjatussa systeemissä. Tässä mielessä ymmärrän pietistien ja muiden hengellisten persujen kapinalimielialaa hyvin.

Hengellisyyden saralla toisella laidalla ihan siellä ääripäässä ovat teknisrationaaliset uusateistit, joista jotkut ovat ihan ihme nipottajia. On vaikea nähdä, miten näiden väliin mahtuu enää ihan tavallinen heikko usko, missä kohtaa tavallisen ihmisen on mahdollista ilmaista oma perimmäinen kaipuunsa. Itse en peittele sitä henkilökohtaista mielipidettäni, että fundamentalismi on saatananpalvontaa. Selitän sen toisella kertaa. Kirkkoruhtinaitten pitää nyt ruveta hommiin näiden asioiden kanssa.

Seurakuntalainen.fi:ssä Timo Junkkaala otti suoraselkäisesti kantaa. Se oli mahtavata.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Timo Junkkaalan kannaotto oli erinomainen. Minäkään en ymmärrä miksi Johanna Korhoselta pitää pyytää kommentti jokaikiseen kirkkoa sivuavaan asiaan. Ilmeisesti kyseessä on toimittajien ”hyvä veli ja sisar- verkosto.”

    Henkilökohtaisesti en ”pyyhkisi tunnustuskirjoilla takapuolta”. Sen sijaan lukisin niitä pikemminkin Raamatun läpi kuin toisinpäin.

Huttunen Juhani
Huttunen Juhani
Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.