Avoin kirje presidentti Putinille

Lähipiirinne pelkää teitä niin paljon, että ei kerro teille totuutta. Mutta Kremlin tiedottajan puheenvuoroista käy ilmi, että totuus on teidänkin tiedossanne.

Vastaatte jokaiseen totuuteen valheella. Todennäköisesti tiedätte itsekin, että kuulijat tietävät teidän valehtelevan.

Parinkymmenen vuoden aikana kehittämänne armeija on osoittautunut ensimmäiseksi valheeksi. Lähipiirinne ei ole uskaltanut kertoa teille sitä, että armeijan kehittämiseen osoittamanne varat on kavallettu ja ne on käytetty huviloiden ja luksusjahtien ostamiseen.

Armeijanne on epäonnistunut. Sen miehistöllä ei ole syytä taistella ja se antautuu ja tappaa omat johtajansa. Kalusto on vanhanaikaista, ja kuuluisista panssaroiduista ajoneuvoistanne menee pistoolinkuula läpi. Laitteenne kuluttavat polttoainetta sata litraa tunnissa. Niitä käyttävät sotilaat kuluttavat polttoainetta tyhjäkäynnillä ja valuttavat sitä ojiin. Huolto ei toimi eikä lisäpolttoainetta tähän tuhlaukseen toimiteta.

Olette todistanut maailmalle, että suureksi ja vahvaksi kuvaamanne Venäjän armeija on mitätön huligaanijoukko, jolla ei ole nykyaikaista kalustoa, sodanjohtoa, huoltoa, suunnitelmaa eikä taistelumoraalia.

Onko teillä edes ydinaseita? Väitetään, että niitä olisi paljon. Mutta jos kaikki muukin armeijastanne on valhetta, pitääkö fantasianne ydinaseista paikkansa? Ei kai niitä mikään riippumaton tutkimuslaitos ole tutkinut. Usko niiden olemassaoloon perustuu teidän omaan kertomukseenne armeijanne voimasta.

Tietenkin armeijanne on maailman mahtavin puolustuskyvyttömiä ihmisiä vastaan käytävässä sodassa. Te olette mestari tappamaan vanhuksia, lapsia ja naisia.

Ensimmäisenä Venäjän johtajana te olette onnistunut yhdistämään lännen ja saamaan Suomenkin Natoon. Tämäkö todella oli tarkoituksenne?

Teistä kerrotaan, että olette eristäytynyt ja harrastatte Venäjän historian tutkimista. Käytössänne oleva kirjallisuus on kuitenkin objektiivisen tieteellisen historiankirjoituksen tuolla puolen kirjoitettua potaskaa.

Ylipäänsä ihmettelen teidät Staliniin yhdistävää kysymystä: mikä on paikkani historiassa? Tällaisen kysymyksen voi tuottaa vain psykologisesti heikolle asteelle jääneen henkilön mieli.

Kaikki perinnäinen moraali lähtee siitä, että hyvyys on ajatonta. Immanuel Kant kirjoitti tästä, että moraaliset ratkaisut tulee tehdä sub species aeternitatis, ikuisuuden kasvojen edessä.

Te tulette saamaan historian tuomion. Historian tuomio  ei katso paikkaanne historiassa vaan ajattomammassa tilassa.

Kaikki jotka kysyvät paikkaansa historiassa, katkeroituvat tai jähmettyvät patsaiksi, mutta heillä ei ole tulevaisuudessa elävää sanottavaa. He jäävät historiaan, josta, Luojan kiitos, päästiin ohi

Olette liittoutunut myös Venäjän ortodoksisen kirkon johdon kanssa. Sen edustama kristillisyys ei ole sitä, mitä kristikunta edustaa. Sen sijaan kyseessä on kristillisessä uskosta ja kirkosta omaan periferiaansa eriytynyt lahko.

En toivo, että teidät murhataan omien toimesta. Sen sijaan toivon, että välittömästi sen jälkeen, kun olette kirjoittanut rauhansopimuksen jollakin vieraalla maalla, teidät vangitaan, laitetaan rautoihin ja toimitetaan Haagin tuomioistuimeen tuomittavaksi niistä rikoksista, jotka olette tehnyt sekä ihmiskuntaa vastaan että oman maanne ja kansanne tuhoamiseksi.

Te olette varsin pienikokoinen ja lyhytkasvuinen  mies. Valtion budjettinne on Ruotsin kokoluokkaa. Teillä ei ole edes taistelukykyistä armeijaa käytössänne.

En usko, että teissä olisi pienuudessanne edes sellaista suuruutta, että kykenisitte katumaan ja pyytämään anteeksi. En muista maailmanhistoriasta niin suurta luuseria kuin te olette. Edes suomalaisen kansanopiston käytössä ei olisi sellaisia menetelmiä, joilla teille voitaisiin luoda niin sanottu toinen mahdollisuus.

En ole elämässäni ajatellut, että Jumala hylkäisi ketään, mutta teidän kohdallanne on kiusaus ajatella, että näin on tapahtunut.

30 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Petri, Kantin eettinen järjestelmä perustuu vapaudelle. Vain vapaita olentoja voidaan velvoittaa eettisesti. Olen hieman eri mieltä Kantin järjen vapaudesta valita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Petri Järveläinen sanoo:

    Kosti, Kantille vapaus tarkoittaa nähdäkseni sitä, että persoona ei ole toisen väline. Juuri väineenä kohteleminen on hänelle moraalinvastaisuutta Tähän liittyy myös omasta identifikaatiosta johtuva velvoite kohdella toista vapaana. Mutta tämähän on toinen asia kuin kategorisen imperatiivin universalisointivelvoite.

    Kantin teoria on mielestäni seuraava:

    Jos hyvä ja paha sekä oikea ja väärä määrittyvät siitä käsin, mitä joku toinen niistä sanoo, olipa hän sitten äiti, pappi tai poppamies, moraali perustuu moraalisen toimijan näkökulmasta ulkoiseen auktoriteettiin. Tällainen moraali on toislakista eli heteronomista. Kant ei hyväksynyt heteronomista moraalia vaan kannatti autonomista.

    Autonominen moraali perustuu moraaliagentin sisäiseen tietoisuuteen moraalista. Toimija toimii oikein, koska kokee sen velvollisuudekseen.

    Kant sanoo moraaliagentin sisäistä moraalitietoisuutta kategoriseksi imperatiiviksi. Hänen mielestään inhimillinen tietoisuus on muodostunut siten, että sen rakenne käskee toimimaan oikein. Oikein toimimisen sisäinen käsky velvoittaa ensinnäkin toimimaan siten kuin kuka tahansa toimisi eli yleisenä lakina.

    Toiseksi se velvoittaa kohtelemaan muita vapaina persoonina.

    Joskus sanotaan, että kyseessä on Kultaisen Säännön muunnos, mutta Kant itse kielsi tämän tulkinnan. Hän ajatteli, että vapaan sisäisen moraalilain tulkinta on toimintaa ikuisuuden kasvojen edessä sikäli, että moraalivalinta ei ole historialliseen pisteeseen kohdistuva vaan ajan rajat ylittävät pätevä valinta.

    Olemmeko tästä eri mieltä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Putin on pieni mies, vielä kokoaankin pienempi. Pienillä miehillä on tapana pullistella. Putinilla se on aggressiivisuutta ja vallanhimoa, jolla hän yrittää kompensoida sekä henkistä, että fyysistä pienuuttaan. Takaisin äidin tissille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Lapsellista kyökkipsykologiaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Pienikokoinen ihminen voi olla ihmisenä suuri, itsestään numeroa tekemätön, mutta rohkea ja humaani toimija (arkkipiispa Desmond Tutu).

      Isokokoinen ihminen voi olla ihmisenä pieni, itseään esiin tyrkyttävä pullistelija, aggressiivinen ja vallanhimoinen (ent. presidentti Donald Trump).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Petri Järveläinen sanoo:

      Hep, Jorma. Kyökkipsykologian vasta-argumenteilla on toki oma paikkansa, mutta kirjoittelin Sinulle tuossa yllä etiikkaan liittyvän kommentin, jota voi olla vaikeata huomata ketjun digitaalisesta virrasta johtuen. Toistan sen tässä: Jorma, itse asiassa kirjoitin juttuuni ensin, että ”olette pieni ihminen”, mutta koska tuumasin, että taitaa olla liian totalisoiva luonnehdinta, kirjoitin noin kuin tein. Mutta huomautuksesi herättää aiheellisiakin kysymyksiä. Mikä tahansa on tietysti eettinen ongelma. Tämä luonnehdinta on luonnollisesti eri asia kuin eettinen väärinkäytös. Eettinen ongelma on esimerkiksi tyrannin murhaa koskeva keskustelu, jonka eräänlaisena pintailmiönä voidaan pitää hirmuhallitsijan ulkoisten piirteiden pilkkaavaa kuvaamista. Oliko esimerkiksi Chaplinin Diktaattori eettisesti ongelmallinen? Sehän perustui osittain Hitlerin ulkoisten piirteiden nälvimiseen? Tai mitä pitäisi ajatella yleensä länsimaisessa eettisessä perinteessä esiintyneeseen tyrannin murhan oikeutukseen Cicerosta lähtien Schaumanniin asti? Oma kantani, jonka ilmaisen kirjoituksessa, ei ole sille taipuvainen vaan pikemminkin riippumattoman oikeuslaitoksen tutkintaan ja tuomioon perustuva. Uskoisin, että maailma olisi parempi, jos siinä toimittaisiin tällä tavoin. Mitä mieltä olet itse satiirista tai vaikkapa Chaplinin tavasta käsitellä aihetta sekä tyrannin murhan oikeutusta koskevasta keskustelusta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Petri, myönnän etten ole paneutunut erityisesti Kantin ajatteluun. Itse arvioin kuitenkin peruskysymyksen sisältyvän tahtoon, joko vapaaseen tai sidottuun. Itselleni lähtökohta on aina vapaus tai sidonnaisuus. Kantin mukaan järjen ulkopuolinen asia on se ongelma, joka ei voi määrittää sitä milloin ihminen toimii oikein. Etiikalle on siten löydettävä perusta ja näinollen se on ymmärrettävä pelkästään järjen avulla välittömästi ja kiistattomasti. Mutta miten voidaan todistaa se, että järki toimii luotettavasti ja aina oikein? Mikäli ihmisen tahto on sidottu, niin silloin se herättää ajatuksen myös järjen kyvystä. Mihin se oikeastaan kykenee? Sidottu tahto ei ole käsittääkseni järjen ulkopuolinen asia. Koraalin sanoin. ”Soaistu on järkemme synnin sumu sielun peittää.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Petri Järveläinen sanoo:

      Kosti, vapaus on luovuttamaton asia. Itse olen hieman hämmentynyt tahdon vapautta koskevan keskustelun osalta. Antiikissa kristillisessä ajattelussa vapaalla tahdolla tarkoitettiin sen sitoutumista Jumalan tahtoon, joka tulkittiin suurimmaksi vapaudeksi. En osaa kuvitella sellaista tahdon tai järjen vapauden tilannetta, jossa jompaa kumpaa näistä ei edeltäisi jokin. Sen sijaan tietysti ymmärrän, että henkilö voi vapaasti tahtoa, tekeekö jotakin tai jättääkö tekemättä. Mutta tämäkin on suhteellista niiden ennakkoehtojen varassa, joissa tahto ja järki toimii.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Joukossa julmuus tiivistyy. Tämä pätee sotarikoksiin, mutta myös muihinkin väkivaltarikoksiin. Näin puhuu psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri Hannu Lauerma 05.04.22 Satakunnan Kansassa. Hän käyttää ilmiöstä nimeä joukkoregressio.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Petri, palaan vielä hieman Kantin käsitykseen hyvän alkuperästä. Hänen mielestään, kuten toteat ”moraalin lähde ei ole inhimillisyyden tietoisuuden ulkopuolinen toimija”. Kant ei hyväksy täten heteronomista moraalia, vaan hänen mielestään moraali on autonomista. Tässä herää kuitenkin kysymys, mihin tuo moraalisen toimijan sisäinen tietoisuus hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä perustuu, jos hyvän alkuperä on Jumalasta erillinen. Kant kyllä arvostaa uskonnossa ilmenevää moraalista toimintaa, mutta toisaalta suhtautuu kielteisesti jumalanpalvelusmenoihin pitäen niitä taikauskona. Toisaalta hän sanoo, ettei moraali tarvitse uskontoa mutta toisaalta väittää, että ilman uskoa Jumalaan ei ole mieltä korkeimman hyvän toteutumiselle. Kantin suhde uskontoon on näinollen lähinnä ambivalenttinen.

    Kant ilmeisesti ajattelee oikean ja hyvän toiminnan luonteeseen kuuluvan myös suvaitsevaisuuden. Jos et varma, miten toimia oikein, katso, mitä muut tekevät. Mikäli hän näin ajattelee, silloinhan toimittiin oikein, kun kaikki huusivat koskien Jeesusta. Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Kantin mukaan ”ihminen ei ole luonnostaan moraalisesti hyvä eikä paha.” Tässä on ilmeinen ongelma, joka koskee nimenomaan ihmisen tahtoa. Paavalihan toteaa itsestään, että minä joka tahdon tehdä hyvää, näen itsessäni sen lain, että paha riippuu minussa kiinni. (Näin myös Sidottu ratkaisuvalta, Luther) Edellinen liittyy oikeastaan Paavo Ruotsalaisen käsitykseen synnin olemuksesta, jonka hän tulkitsee vallan hyvin. Ihminen piileskelee ja lymyää eikä tahdo uskaltaa tulla alastomana ja jumalattomana Jumalan kasvojen eteen. (Pentti Simojoki, Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Petri Järveläinen sanoo:

      Kyllä vain, Kant oli hernhutilaisesta perheestä ja hengellisesti jossain määrin samaa perinnettä kuin Ukko-Paavo. Kant tietysti kielsi kaiken sen, mitä hän sanoi fysikoteologiaksi, Jumalan olemassaolon luonnosta todistamisen mahdollisuuden. Mutta teoksessaan Arvostelman kritiikki hän toi esille uskonnollisen tunteen keskeisyyden jonkinlaisena ihmisen syvyytenä. Hänen suhteensa uskonnolliseen selittämiseen elämässä oli oman lukemiseni perusteella ambivalenttinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Kerron ilmeisesti tositapauksen erään kenraalikuvernöörin ja piispan kohtaamisesta. Kenraali alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja halusi näyttää olevansa kova mies. Hän taputti miekkansa tuppea ja kysyi piispalta: ”Tiedättekö kenen palveluksessa minä olen?” Piispa tarttui kaulassaan roikkuvaan ristiin ja kysyi kenraalikuvernööriltä: ”Tiedättekö te kenen palveluksessa minä olen?”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sakarja 4:6

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Urheilua on usein käytetty suhteiden liennyttämiseen, hoitamiseen ja parantamiseen. Ehkä Putinkin suhtautuu tapaukseen enemmän huumorilla kuin vakavasti.

      Ilmoita asiaton kommentti