Avioliitto

Kirkkohallituksen päätös, jonka mukaan koko kirkko tukee Helsinki Priden #avoinkaikille teemaa, tuntuu hieman hassulta. Tarkoittaako tämä sitä, että jos jokin muu instanssi päättää, että heidän toimintansa on avoin kaikille, jotka asettuvat heidän agendaan, niin kirkko on tässä mukana? Mielestäni kirkkohallitus sahaa kirkon oksaa päätöksellään. Kirkko tukee kaikkia, tietysti. Sen saa sanoa ääneen. Mutta lähteekö kirkko jakamaan logoaan yhtä auliisti kaikille ihmisten edustamille järjestöille? Ihmisiähän tuetaan, kaikkia ihmisiä?

Kirkkomme opetus avioliitosta on ristiriidassa Setan opetusten kanssa. Sitä ei käy kieltäminen. Vaikka oikeus päätti (tällä hetkellä) että varoituksen antamine ei teknisistä sysitä ole mahdollista, niin oikeuskaan ei pysty muuttamaan kirkon opetusta eikä se ollut  oikeuden tarkoituskaan. Hallinnollisen rangaistuksen antaminen ei vain ole mahdollista. Eikä niihin olisi pitänyt ikinä lähteäkään. Kirkkomme on sanan kirkko. Jos jokin asia on kirkossa pielessä, kuten esimerkiksi vastoin opetusta vihkivät papit, niin tilanne tulisi hoitaa opetuksella, sanalla, ei väkisin eikä pakolla. Jos joku ajattelee että papistolel on nyt annettu vapaat kädet vihkiä kaikkiparit, niin se ei pidä paikkaansa. Samaa sukupuolta olevia pareja ei voi vihkiä kirkollisesti. Kyseessä ei ole kirkollinen vihkiminen. Kyseessä on kirkollinen näytelmä jossa pyydetään jotain jota Jumala ei ole luvannut siunata.

Kristillinen avioliittokäsitys ei ole koskaan suunnattu ketään eikä kenenkään seksuaalisuutta vastaan. Se kertoo Jumalan tahdosta joka on ilmaistu useasti Raamatussa, esim. Mark 10:6 – 8. Ja jos joku fraseeraa, että Jeesus puhuu avioerosta, niin kohta löytyy myös VT:sta ja Paavalin kirjeistä, joissa ei puhuta avioerosta. Raamtun mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Sitä ei voi kiertää. Se ei ole Jumalan tahto kenenkään kiusaksi, vaikka se voi olla vaikea kohta monella. Se voi myös tuntua pahalle, niistäkin jotka kannattavat miehen ja naisen välistä liittoa. Aina samaa sukupuolta olevine välisen liiton vastustamisen takana ei ole muu kuin uskollisuus Jumalan sanalle. Ei mikään homofobinen asenne.

Tästä sain itse opetuksen tänään kun twitterissä puolustin kristillistä avioliittokäsitystä (mies ja nainen). Kirkko ja kaupunki lehden nimeltä mainitsematon kolumnisti sanoi että väheksyn tiettyä ihmisryhmää, koska pidän kristillistä avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona. Se tuntui pahalle. Olen koko työurani auttanut huono osaisia suhteellisen pyyteettömästi ja erottelematta ihmisiä. Mutta jos olen sitä mieltä että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, niin vähättelen ihmisiä.

Pelkään että tämä käsitys yleistyy. Ei ole ensimmäinen kerta kun sen kuulen. Vaikka miten rakastaisin lähimmäistä, niin mittariksi sille vähättelenkö jotain ryhmää, vääntyykin lopulta se mitä ajattelen avioliitosta.

Pelkään ajatuspoliiseja. Niitä on jo liikaa.  Ja lisää tulee.

Avioliitto on kritillsiesti ajateltuna miehen ja naisen välinen liitto. Tunnustuskirjojemme Ison Katekismuksen 6. käskyn selityksessä sanotaan että mies ja nainen luotiin erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Raamatun ja Tunnustuskirjojen pohjalta ei voi päätyä mihinkään muuhun avioliittokäsitykseen kuin miehen ja naisen väliseen. Se ei tarkoita mitään muuta. Se ei tarkoita edes että miehen ja naisen pitää edustaa jotain tiettyä seksuaalisuutta. Itse en vihkisi kahta heteromiestä, jotka haluaisivat naimisiin taloudellisista syistä.

Ei kieltäytymisen takana tarvitse olla mikään fobia. Mutta jos haluaa toteuttaa Jumalan tahdon, niin silloin ottaa puolisokseen vastakkaista sukupuolta olevan. Toki tämäkin raja on hämärtymässä. Sekin heijastaa jotenkin Tunnustuskirjojen määritelmää miehen ja naisen erilaisuudesta ja avioliitosta. Kun avioliitto ei enää ole miehen ja naisen välinen, niin ei sukupuolillakaan ole väliä.

    • Siis homoliittoja tietysti parhaiten puolustetaan humanistisin argumentein:vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Maistraateissa vihitään homoja tältä pohjalta.
      Sitten, kirkko ei ole mikään Maistraatti. Tämä ero on minulle päivänselvä, enkä ole kiinnostunut kirkosta, jossa näin ei ole. Minusta se ei enää olemukseltaan ole kirkko, vaan sekin on ”maailma”, Babylon.

    • Antti: Kovin kapea kuva kirkosta, pelkkä naimakauppainstituutio. Minä toki kartan teitä ’uudestisyntyneitä’, koska minulle kirkko edustaa jotakin paljon suurempaa.

    • Rantanen. ”Kovin kapea kuva kirkosta, pelkkä naimakauppainstituutio”.

      Niin, silloin kun keskustellaan avioliitosta. Sitten, minä toki mielummin keskutelisin sielunhoidosta, lähetystyöstä, kristityn sosiaaalisesta vastuusta, suhteesta luomakuntaan jne. Kaikkein mieluiten keskustelisin itse sovituksesta, suhteesta itseemme, Jumalaan ja toisiimme. Yli 90 % ihmisten ongelmista on nähdäkseni näissä suhteissa, ja siksikin niistä kannattaisi puhua pitkäänkin. Mutta se on toinen asia.

      Pelkkänä naimakauppainstituutiona kirkkoa minusta pitää esim. herra Wallantin ja herra Korhonen ja nyt uutena kirkon kriitikkona herra Halme. Nämä herrathan selvästi vihaavat kirkkoa, jota minä rakastan.

    • Hämäläinen: ”Pelkkänä naimakauppainstituutiona kirkkoa minusta pitää esim. herra Wallantin ja herra Korhonen ja nyt uutena kirkon kriitikkona herra Halme. Nämä herrathan selvästi vihaavat kirkkoa, jota minä rakastan.”

      Hämäläinen: ”Tällaisissa keskusteluissa on kertakaikkiaan osattava ottaa etäisyyttä henkilöihin ja keskittyä asioihin.”

      Herra Hämäläisellä näyttää olevan näillä palstoilla toistuvasti vaikeuksia noudattaa omia periaatteitaan olla puuttumatta kenenkään henkilöön ja keskittyä pelkkiin asioihin.

    • Wallentin.”Herra Hämäläisellä näyttää olevan näillä palstoilla toistuvasti vaikeuksia noudattaa omia periaatteitaan olla puuttumatta kenenkään henkilöön ja keskittyä pelkkiin asioihin”.
      Eihän tässä ollut mitään henkilöön puuttumista. Ei teidän herrojen kommenteissa ole koskaan mitään myönteistä sanaa kirkosta. Voin sen hyvin tässä yhteydessä rouva Rantaselle todeta.

Markku Virta
Markku Virta
Evl pappi