Asioiden toisistaan erottamisen taito

 

Elämme nopean viestinnän aikaa. Some eli sosiaalinen media tarjoaa nykyään jopa iltapäivälehtiä nopeampaa viestintää. Tämä mahdollistaa nopean tiedon liikkumisen, mutta sillä on myös varjopuolensa. Supernopeassa viestinnässä nopeat syövät hitaat jopa riippumatta siitä, mikä on totta ja mikä on tarua. Supernopeassa viestinnässä mielikuvilla vaikuttaminen syrjäyttää myös usein pohdinnat, joissa esitetään järkeviä perusteluja puolesta ja vastaan. Supernopeassa viestinnässä määrä saa usein korvata laadun.

Nämä ovat nykyihmisen haasteita. Mikäli emme oivalla nykyaikaisen viestinnän varjopuolia, olemme vaarassa taantua massaksi, jota manipuloidaan erilaisilla kilpailevilla propagandakampanjoilla.

Nämä ovat vahvoja näkökulmia nykyajan ongelmista, ja siksi perustellen niitä ajankohtaisilla esimerkeillä. Nämä esimerkkeinä eivät ole varsinaista teologian erityisalaa, mutta ne ovat kuitenkin aikamme ilmiöitä, jotka puhuttavat myös monia kristittyjä. Siksi rohkenen käsitellä niitä yleisellä tasolla, ikäänkuin ilmiöinä, mutta varon esiintymästä niihin liittyvien ratkaisujen asiantuntijana.

 

Rokotekeskustelu

Emme tiedä vielä kaikkea korononarokotteeseen liittyvää haitta/hyöty -dataa, mutta jo nyt näemme tähän aiheeseen liittyvän propagandan massiivisen määrän (puolesta ja vastaan). Pystymme jo näkemään, että rokotekeskusteluun liittyi paljon katteettomia lupauksia, syyllistämistä, uhkakuvia, valtaorinteituneita pyrkimyksiä, salailua ja anarkiaa. Tällä listalla tarkoitan siis koko aihepiiriä erottelematta keskustelun osapuolia toisistaan tässä listassa. Fiksu ihminen varmaan näkee jo tässä nopeassa listauksessa ennen kaikkea sen ilmiön, miten paljon tässä aaltoilivat juuri mielikuvat, ja miten vahvasti ne ovat sidoksissa hektiseen mediakulttuuriimme…

 

Ukrainan kriisi ja Nato-keskustelu

Ukrainan kriisissä olemme uudessa tilanteessa, jota ei voi analysoida vielä yhtä pitkällä aikajänteellä kuin korona-asiaa. Jo nyt on kuitenkin muutamia asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota kiivaana alkaneissa keskusteluissamme.

A) isäinmaallisuuden käsite

Aiemmin suomalaista isänmaallisuutta leimasi puolueettomuuden ihanne. Sen taustalla oli pitkä Paasikivi-Kekkosen linja. En väitä, että tämä linja olisi kaikkiin tilanteisiin nähden sopiva, enkä yritä valkopestä Kekkosen aikaan liittynyttä ns. suomettuneisuutta. Totean vain, että aiemmin oli normaalia olla samaan aikaan puolueettomuuden kannattaja ja isäinmaallinen suomalainen. Ajatus puolueettomuudesta ja isänmaan puolustamisesta eivät olleet ristiriidassa, vaan niiden nähtiin jopa tukevan toisiaan.

Nyt olen näkevinäni nopeasti päätään nostaneessa uudessa mediakeskustelussa piirteitä, jossa isäinmaallisuus lunastetaankin pyrkimyksillä liittoutua… Natoon.

Tämä havaintoni ei ole varsinainen kannanotto Natoon liittymisen puolesta tai sitä vastaan. Yritän vain sanoa, että isäinmaallisuuden ymmärtämisessä on käsittääkseni tapahtumassa muutos. Nopea tiedonvälitys tuo tämän muutoksen eteemme kuin ”Manulle illallisen”. Ajattelevan ihmisen on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämä on eräänlainen paradigman muutos suhteessa aiempaan isäinmaallisuuden linjaamme. – Muutoksia voi toki tehdä, mutta ennen niiden tekemistä on hyvä ymmärtää, miten suuria asioita nopea tiedonvälitys tarjoaa eteemme sen kummemmin pureksimatta. Hyväkin ruokapala pitää silti ensin pureksia kunnolla, muuten siihen voi tukehtua.

B) keskinäisen kunnioituksen ja neuvottelun hyve

Kirjoitin viime viikolla blogin, jossa vertasin Suomen tasavallan presidentin ja Suomen ev.lut. kirkon arkkipiispan erilaia reaktioita suhteessa Venäjän politiikkaan.

Päättelin, että tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö toimii nähdäkseni paljon ap. Luomaa rakentavammin. Hän etsii keskusteluyhteyttä juuri silloin, kun on kaikkein vaikeinta ymmärtää toista osapuolta. Nähdäkseni Niinistön pyrkimys sisältää toivon siemenen eteenpäin menemisestä. – Luoma sen sijaan kertoo katkaisevansa yhteydenpidon. Luoman reaktio tuntuu ainakin minusta siltä, että hän varmistelee tällaisella irtisanoutumisellaan omaa suosiotaan lännen mielipidemaastossa. – Niinpä kysynkin: Onko Luoman toiminta sitten lopulta kovin paljon ylevämpää kuin se (vallalla olevien virtausten myötäily), mistä Moskovan patriarkkaa nyt Venäjän kontekstissa syytetään?

Minun periaatteena on keskustella myös sellaisten teologien kanssa, joiden kanssa minulla on hyvinkin jyrkkä erimielisyys. Teen siis eron asioiden hyväksymisen ja niistä keskustelemisen välillä. Se on tältä osin syynä Luoman arvostelemiseen tässä asiassa. Katson hänen ilmentävän sitä nopean tiedonkulun ongelmaa, jossa toteutetaan ennen kaikkea nopeita tunteenomaisia reaktioita. Tässä nopeiden reaktioiden mallissa ei kuitenkaan juuri kysytä niinkään sitä, mikä rakentaa tulevaisuutta, vaan sitä, mikä vastaa oman kuulijakunnan kiihkeisiin odotuksiin, ja miten saan tunteeni ryöpsäytettyä ulos.

Keskusteluyhteyden säilyttäminen ei ole yhtä raflaavaa kuin näyttävä irtisanoutuminen jostakin vastapuolta edustavasta tai symboloivasta. Tosiasiassa keskusteluyhteyden ja tietynlaisen kunnioituksen muodon säilyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei valtaorientoitunutta politiikkaa tai uskonnollisuutta saisi arvostella. Valtaorientoitunutta politiikkaa ja uskonnollisuutta saa ja sitä myös pitää arvostella riippumatta siitä toteutetaanko sitä Suomessa tai Venäjällä.

 

Yhteenveto

Tässä supernopean viestinnän ajassa on hyvä miettiä kahta asiaa:

Miten säilyttää objektiivisuus sen keskellä, kun ympärillä jylläävät kilpailevien ”totuuksien” mielikuvamarkkinat.

Miten säilyttää toinen toistemme kunnioittaminen, kun huomaamme toisissamme vähemmän kunnioitettavia sidonnaisuuksia.

Oma kilvoitteluni orientoituu ensimmäiseen kohtaan kahdeksannen käskyn valossa. Raamattu kieltää antamasta väärää todistusta lähimmäisestämme. Näin se kieltää valhetiedon levittämisen myös silloin, kun valheellisuus on osa kriisin propagandaa meidän omassa leirissämme.

Toisen kohdan äärellä yritän muistaa ja arvioida omia sidonnaisuuksiani. Myös minulla on taustani ja ymmärrykseni rajallisuuden takia sokeat pisteeni. Oma heikkouteni ja taipumukseni subjektiivisuuteen on yksi hyvä syy, miksi en ole vapaa keskinäisen kunnioittamisen hyveestä silloinkaan, kun näen vastapuolessani sokeutta ja itsepetosta..

Mitä vastauksia sinä olet löytänyt tässä blogissa esille nostamiini haasteisiin omalla kohdallasi?

 

Kirjoittaja

Manu Ryösö
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.