Antin ahaa-elämys

Tänään kynttilänvalon päivänä ilmestyi Hesarissa Antti Kylliäisen uusin väläys. Se tuntuu tarkoituksellisen provosoivalta: papeista tulisi tehdä puolipäiväisiä kirkon työntekijöitä. Saadakseen koko päivän työtunnit kasaan he voisivat jalkautua kaikkin muihin mahdollisiin töihin ihmisten parissa, nämä kun ovat suunnanneet enenevästi askeleensa muualle kuin seurakunnan toimintoihin.

Epäilen suuresti, että tavallinen matematiikka tulisi pettämään. 1/2 + 1/2 ei olisikaan 1, vaan sen sijaan lähinnä 2, jopa 3. Perustelen sitä kokemuksellani papin työstä papinlapsen näkökulmasta. En usko, että tilanne on nykyään niin toinen, että väitteeni ei pitäisi. Papin työ jakautuu päivässä epäsäännöllisesti melko repaleiseksi. Siihen on paneuduttava henkisesti ja hengellisesti muuttaen vaihdetta milloin suuremmaksi tai pienemmäksi. Tämä on varsin kuluttavaa. Illat ovat jokseenkin varatut, sunnuntai työpäivä. Jos kyseessä on perheenisä tai äiti, on harvinaista, mikäli lapset näkevät vanhempaansa kuin lyhyen tuokion koulupäivänsä jälkeen. Kesälomapäivät olivatkin aikoinaan tosi toivottuja: ensin isän 4 viikkoa, sitten 6 viikkoa kanssamme maalla kesämökillä!

Jos kaikki raot tilkitään jollain toisella työllä, miten sitten käy papin perheenisän tai -äidin tehtävän, kotityön. Siihen on joka papilla perheen perustettuaan oikeus ja velvollisuus. Entä mitä sellainen muu työ olisi, jota voisi ripotella pitkin päiviä seurakuntatyön rakoihin? Vai olisiko niin, että puoliaikainen pappi toimisi kakkosvirassa aamut ja illat pappina. Ilmeisesti Kylliäinen tarkoittaa, että virastossa päivystävällä papilla on turhaa luppoaikaa, kun "asiakkaitakaan" ei tule.

Luulen, että Antin lyhyt matematiikka lähtee osin siitä seurakuntakohtaisesta kokemuksesta, joka hänellä Helsingin Pakilasta on. Itse olen ollut luottamusmiehenä samassa seurakunnassa ja tunnistan kyllä sieltä tietyn epäsuhdan. Helsinkiläisseurakunnassa on niin paljon jäseniä numeerisen tarkastelun varassa, että sinne on saatu todella vankka papillinen miehitys. Ja muistelen kyllä itsekin ajatelleeni siellä työtätekevien pappien  suhteellisen vapaata työajan käyttöä omiin menoihin ja harrastuksiin.

Ehkä ratkaisu olisi 1/2-toimisten pappien sijaan siinä, että pappeja vähennettäisiin suuren väkiluvun seurakunnista ja mitoitettaisiin se todellisen aktiivin työtarpeen mukaisesti. Tiedän nimittäin kierrettyäni ympäri Suomea retriittejä pitämässä, ettei Antin tuntema löysäily ole monessakaan maaseutuseurakunnassa mahdollista. Siellä mennään väkiluvun suhteen todella joskus alikapasiteetilla. Yksi pappi hoitaakaiken,kun nippa nappa ollaan maaltapaon vuoksi jääty vaille toisen papin viran vaatimaa väkilukua. Pappi on remmissä aamut, illat, viikonloput - ja hoitaa joskus jopa tuuraajana seurakunnan suntion/talonmiehen jne. tehtävät. Muistan elävästi jokin vuosi sitten nähneeni kuvasta Jäppilän kirkon (kastekirkkoni) ainoan kynnellekykenevän papin luutivan kirkon ulkoportaita siisteiksi seurakuntalaisten tulla.

Isot kaupungit voivat olla maalistuneen väestön vuoksi liikamiehitetyjä papeilla. Suhdelukuja kannattaa tarkistaa. Mutta papin virka on mielestäni holistinen asia. Pappi on pappi ympäri vuorokauden. Myös toisessa ammatissaan kuten perheen isänä/äitinä. Ajatellaan luterilaisen pappeuden ikivahvaa esimerkkiä: Lutheria pöytäpuheineen.

Jaksaakseen hengellistä työtä pappi tarvitsee myös hengelleen hengähdystaukoja, joissa hän toivottavasti myös toteutaa omia hengellisiä harjoituksiaan. Niitä, joita seurakuntalaisille mm. retriiteissä opetetaan. Ja työelämän ymmärtämiseen on olemassa myös pappien erityskoulutusta. Isäni kouluttautui Ylioppilasliiton opiskelijatyön jälkeen teollisuuspapiksi ja oli Pasilan konepajalla suosittu kävijä. Se näkyi myös siinä, miten meille kotiin asti rantautui keskusteluapua hakevia työläisiä. Myös työttömiä.

Antti, pitäisikö papin olla oikeasti työtön uudesta oppimastaan ammatista voidakseen "ymmärtää, mistä ihmisten arjessa kiikastaa", kuten sanot. Jos papinvirkoja vähennetään, työttömiä kokopäiväpappeja löytyy melko varmasti - uudelleenkoulutettaviksikin! Ja edelleen siitä sitten kortistoon työttöminä, ymmärrystä saaneina?! Eikä kaikista ole yrittäjiksi ja kirjailijoiksi sinun tapaasi. Näkökulmasi on aika harvinainen. Ei lähelläkään parturointia, kioskimyyjää, teollisussiivojaa - niitä tavallisten ihmisten ammatteja, joihin suosittelusi viittaavat.

11 kommenttia

  • Timo Seppälä sanoo:

    Raimo Turuselle: Kiitos sinulle, kun teit tuon selvennyksen. Olen sanonut asian liian epäselvästi. Teen papin keikkoja vapaaehtoisesti, koska koen sen Jeesukselle tehdyksi työksi….(Eihän se Paavalikaan laskuttanut, vaikka hänestä se periaatteena olisikin ollut oikein:)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.