"Lutku", "hellari", "vapis", "lesta"... Eri kristinuskon "heimoilla" nimityksiä riittää, eikä siinä tavallaan mitään, niin kauan kuin niitä käytetään selkeyttämään, mihin uskonheimoon jonkun ihmisen kerrotaan milloinkin kuuluvan.

Mutta siinä vaiheessa kun mukaan tulee halveksunta ja mitätöinti, asia muuttuu arvelluttavammaksi, jopa vääräksi. Ja tämmöistä tapahtuu, muuallakin kuin vl-piireissä. Olen muutaman kerran kuullut vl-ihmisen kertovan jutun, jossa vl-henkilö keskusteli helluntalaisen kanssa. Tarinan mukaan "hellari" kehuskeli Pyhän Hengen saamisestaan niin, että oli käynyt sellainen voimakas humahdus ja Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeen ja johon "lesta" oli vastannut: "se humahdus, jonka kuulit, taisi olla  hevosenpieru."

Vl-liikkeessä kirkon helmoissa olevaa henkilöä nimitetään "kirkkouskovaiseksi" tai "omavanhurskaaksi", eikä heillä mielletä olevan "elävää uskoa". Syynä tähän sanotaan olevan sen, ettei heillä ole Pyhää Henkeä, jonka he voisivat saada ainoastaan ottamalla synninpäästön "Jeesuksen nimessä ja veressä..." vastaan vl-uskovaiselta henkilöltä. Tämän jälkeen tulisi tietty alkaa käymään seuroissa Rauhanyhdistyksellä ja tekemään nk. Jumalan valtakunnan työtä.

Kirkon piirissä on ollut ja on myös muita heimoja, kuin vl-liike, jossa "kirkkouskovaisia" eli "lutkuja" ei pidetä taivaskelpoisina ja syynä tähän on naispappeus.  Tästä asiasta mulla ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta toivon saavani tämän kirjoituksen myötä.

Se asia, mistä olen nyt huolissani on se, että kun eri heimojen jäsenet tuomitsevat kuka milläkin perusteella toisensa helvetinlieskoihin, niin se homma tarttuu myös heidän nuoriinsa ja lapsiinsa ja he sitten melkolailla ilman hyvän käytöksen oppeja, suoltavat suoraan tulemaan, mitä ajattelevat. Sama on myös tavallaan syyntakeettomien ihmisten kohdalla, he kun eivät usein osaa keskustella taidon kanssa vastavuoroisesti, vaan päästelevät suustansa, mitä heille on heidän arvostamaltaan taholta opetettu ja syötetty. Toisaalta hyvä asia, mutta voi johtaa em. kaltaisen henkilön todella ikävään ja ahdistavaan tilanteeseen, jota he eivät sitten välttämättä kovin hyvin itse kestä.

Siis eri heimojen täyspäiset aikuiset osaavat venkoilun ja kieron keskustelun taidon niin hyvin, että he eivät altistu itse kovinkaan pahaan tulitukseen, mutta ne, joilta tämä taito puuttuu, ovat alttiimpia sitten ottamaan tavallaan koko omaa heimoaan kohtaan tarkoitetut syytökset ja jopa pommituksetkin vastaan.

No, heimot ovat erilaisia, ei kaikissa laiteta lapsia ja sairaita eturintamaan, vaan seisotaan itse oman aatemaailman takana suoraryhtisesti. Eikä homma ole välttämättä sielläkään kovin tietoista, jossa sitä nyt tapahtuu, mutta sillä tavalla siinä tuppaa vain käymään. Tätä kannattaa itse kukasenkin tykönänsä miettiä. Ja puhun nyt muistakin kirkon eri heimoista kuin vl-liikkeestä.

Vaikka tavallaan kirjoitukseni menee hieman sivuun aivan loistavasta kolumnista, jonka linkin laitan loppuun, siinä on minusta oivallettu jotain hyvin oleellista heimolaisuudesta, yhteisöllisyydestä. Se voi olla hyvä asia ja voimaannuttava asia, mutta myös tosi pelottava ja vaarallinen.

http://www.hs.fi/tiede/Ihmisten+heimolaisuus+tappaa+itsen%C3%A4isen+ajattelun/a1305626858571