Kirjoittajan Laura Leipakka blogit

Usko ei ole suorittamista

Tämän tekstin otsikko on suurin oivallus, jonka olen koskaan kristittynä tehnyt. Kun aloitin teologian opinnot vuonna...

Kun maailmasta katosi ilo

Turtunut. Se on vallitseva olotilani. Ei väsynyt, vihainen, ahdistunut, pelokas tai huolestunut. Vain turtunut. Voisiko joku...

Rituaalien voima

Ensi tiistaina on laskiainen ja keskiviikkona laskeudutaan paastoon. Suomen ev.lut. kirkko julkaisi tällä viikolla paastokalenterin,...

Kirkko sukupolvikokemuksena

Tässä tekstissä ei ole hengellisiä pohdintoja, vaan asiapohdintoja kirkosta ja sukupolvikokemusten erilaisuudesta. Teema,...

Uusi alku

Hengellinen elämä. Se värittää tätä vuottani ja työarkeani. Aloitin vuoden alussa uuden työn Espoon ev.lut. seurakuntien...

Kengät Tonavan rannalla

Homo homini lupus. Sanat tulevat mieleeni seistessäni Tonavan rannalla Budapestissa siinä kohtaa, missä Unkarin natsit ampuivat talvella...

Pesukoneessa

Muutin viikon alussa kavereiden tyhjään kolmioon kämppävahdiksi. Olen ollut ilman omaa kotia putkiremonttia paossa kolmisen...

Taivaallinen tavara

Tavara. Kuusi kirjainta, jotka tällä hetkellä ahdistavat. Istun kotonani kaaoksen ympäröimänä. Putkiremontti lähenee ja pakkaus...

Tiistain kootut opetukset

Eräänä tiistaiaamuna sain monta hyvää opetusta (elämästä). Kaikki työmatkan varrella. Kootut opetukset olivat: elämä on tässä...

Kirjoittaja

Laura Leipakka
Laura Leipakka

Ajatuksia pyhästä arjessa. Blogissa sanoitan millenniaalisukupolveen kuuluvan kaupunkilaisen naisen pohdintoja uskosta ja kirkosta arkisen elämän myllerryksessä. Olen osa kristillisen tradition ketjua, mutta en aina löydä itseäni kirkon sisältä. Pyhyyden häivähdyksiä sen sijaan löydän kaikkialta. Ehkä eniten juuri silloin, kun en osaa niitä etsiä tai odottaa.