Esirukous Natossa ”Sota oli Bysantin normaali tila”, toteaa Paavo Hohti. Tuhannen vuoden perspektiivillä arvio on ymmärrettävä. Ortodoksinen... 17
Tolkienin teologinen syvä basso Taru Sormusten Herrasta on tietysti pohjimmiltaan uskonnollinen ja katolinen teos. Näin kirjoitti J. R. R. Tolkien kirjeessä... 4
Ongelmia rekrytoinnissa Pappien ja kanttoreiden rekrytointi on kriisissä Suomen ortodoksisessa kirkossa. Ongelmia on monella tasolla, läpi koko... 4
Kirkko ei voi vain tuomita Jos kirkko haluaa aidosti tunnustaa jokaisen elämän hyvyyden, on sen oltava aina valmiina tulemaan naisten avuksi epätoivottujen... 14
Muutos ei ole kirosana Traditio ymmärretään usein yhtenäisenä jatkumona. Katse on turhan tiukasti menneessä. Yhden ortodoksin mukaan kirkko vastaa... 4
Aamun Koitto sai moitteet Otsikko on aiheellinen, vaikka Aamun Koitto saikin vapauttavan ratkaisun Julkisen sanan neuvostolta (JSN) Kantelin yhdessä... 7
Eristäkää Venäjän kirkko Itse näen jäsenyysintressien olevan vähempiarvoisia kuin sen, että selväsanaisesti tuomitaan sota ja kirkon rooli osana sotapolitiikkaa. Kaisamari... 2
Rohkea Moskovan patriarkaatin piispa Tuomitsemme jyrkästi Venäjän sodan Ukrainaa vastaan ja rukoilemme Jumalalta sille pikaista päättymistä. Kuten olette jo... 56
Jos Kirill tykkää jostakin, teet sen todennäköisesti väärin Kirill on sanonut arvostavansa Pyhän istuimen maltillista äänensävyä. Venäjän ortodoksisen kirkon johtajalle Kirillille... 6
Etnofyletismin harhaoppi Harvinaisen nimekäs ja laaja joukko ortodoksi-vaikuttajia ovat allekirjoittaneet julistuksen. Se toteaa Venäjän ortodoksisen... 3
Oxfordissa opiskellut nuori pappismunkki Venäjän ortodoksisen kirkon "kakkosmies" on vuonna 1966 syntynyt Ilarion Alfejev. Ilarion johtaa vaikutusvaltaista kirkon... 2
Elämme nyt uudessa todellisuudessa - jota sanotaan sodaksi Elämme nyt uudessa todellisuudessa - jota sanotaan sodaksi. Aloittamalla puheensa näin Sumyn metropoliitta Jevlogi oli rohkeampi... 8
Moskovan patriarkalla oli vain yksi tehtävä Venäjän ortodoksinen kirkko on maailman suurin ortodoksinen kirkko. Sitä johtaa Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill. Kirkko... 0
Venäjän ortodoksinen kirkko on paljastanut todelliset kasvonsa Ukrainan ortodoksinen kirkko on johdonmukaisesti tukenut ja tukee edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta... Metropoliitta... 20
Aamun Koitto levittää tietoisesti epämääräistä tietoa Aamun Koitto on Suomen ortodoksisen kirkon ikioma lehti. Ihan sen virallinen julkaisu. Lehti julkaisi taannoin misinformaatiota... 0
Minä tyydytän vihani sinussa Yksi Vanhan testamentin kuvottavimmista kohdista löytyy Hesekielin kirjasta. 100-luvulla sen lukeminen synagogissa syystä... 47
Jumalan ruumiinavaus Kirjassaan God: An Anatomy Francesca Stavrakopoulou toteaa Jumalan kuolemisen alkaneen jo 700-luvulla eaa. "Raamatun oikea... 2
Passiivis-aggressiivista haistattelua Maailma muuttuu – ja emojit sen mukana. Kieli elää. Sen voi vaikkapa huomata siitä, että "moni haistattelee pitkät tietämättään",... 10
Misinformaatiota patriarkasta Aamun Koitto on Suomen ortodoksisen kirkon virallinen lehti. Lehden julkaisijana on itse kirkko ja sen kolmihenkiseen... 13
Pelkkä muodollisuus Itsekin toivoin ensin, että ehdokkaita olisi ollut enemmän. Nythän äänestys oli pelkkä muodollisuus, sillä yksikin ääni olisi... 0
Kokoontuminen kirkkona Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksesta välittyi nettilähetyksistä kiireinen ja myös kireä tunnelma. Kirkolliskokoukset... 4
Yhden ehdokkaan vaalit Yleinen ilmiö Suomen ortodoksisessa kirkossa ovat yhden ehdokkaan vaalit. Jo vuosia kirkossa on järjestetty näitä yhden... 3
Apulaispiispa kaikkiin tarpeisiin Nuoret eivät kaipaa vain papin vaan myös esipaimenen läsnäoloa arkisissakin tapahtumissa. Seurakunnan kerhoissa tai vaikka... 0
Ei ole pakko valita apulaispiispaa Avoin keskustelu apulaispiispan vaalista on ollut vähäistä Suomen ortodoksisessa kirkossa. Tämä on toki kirkossa melko... 9
Yltä päältä kurassa Kertomuksen mukaan Nikolaos Ihmeidentekijä ja Johannes Cassianus lähetettiin taivaasta vierailulle maan päälle. Paluumatkalla... 2
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat "Jumalan vihan ja tuomion alaisina” ihmisten kärsimykset ikuisessa helvetissä ovat ”erittäin kiduttavat” ja "tila tulee olemaan... 45
Meidän on valittava mihin Jumalaan uskomme Ehkä puolihuolimattomasti minulla on joskus tapana sanoa, että meidän on valittava mihin Jumalaan uskomme. Jonas Gardellin... 19
Puoli miljoonaa euroa? Helsingin ortodoksinen seurakunta käytti parissa kolmessa vuodessa noin puoli miljoonaa euroa riita-asioihin. Suurimmat... 19
Kirkossa käymisen vaikeus En ole vuosiin käynyt aktiivisesti kirkossa. Koronakriisi oli yksi syy siihen. Monet kirkot olivat pitkiä aikoja täysin... 12
Tarvitaanko neljäs ortodoksipiispa? Suomen ortodoksisessa kirkossa osa haluaa apulaispiispan. Aiheellinen kysymys on neljännen piispan tarve. Istanbulissa... 22
Hengittäminen voi olla yhteyttä Jumalan kanssa Ihmisen luonnollinen riippuvuus maailmasta on pohjimmiltaan riippuvuutta Jumalasta. Jopa "hengittäminen voi olla yhteyttä... 19
Jumalan historia Monoteismi ei tippunut valmiina taivaasta. Ei edes kuuluisalle Moosekselle. Itse sana monoteismi on uudissana vasta 1600-luvulta.... 53
Joogasta Joogamatto saattaa olla ainoa paikka, jossa pelkkä oleminen riittää. Jooga on suosittu maailmanlaajuinen ilmiö. “Suoraa... 25
Hellämieliset Turhaan ... muutamat ja jopa useat ihmiset uskovat inhimillisen säälin liikuttamina, että ikuiseen kadotukseen tuomittujen... 0
Kadotus katoaa Helvetti on olemassa mahdollisuutena, koska vapaa tahto on olemassa. Mutta koska luotamme Jumalan ehtymättömän rakkauden... 191
Paavali ei kutsunut Jeesusta Jumalaksi Paavali ei missään vaiheessa kutsunut Jeesusta yksiselitteisesti Jumalaksi. Näin toteaa Gabriele Boccaccini. Väite ei... 121
Alaston Jumala Jeesuksen kastetta voi tarkastella monin eri tavoin. Esimerkiksi alkajaisiksi historiallis-kriittisesti. Malliesimerkki... 11
Jumaloitumisesta Ortodoksinen teologia käyttää usein käsitettä jumaloituminen. Asia voidaan myös ilmaista vapaammin "jumalinhimillisenä... 39
Meidän syntimme ovat kirkon syntejä Syntisillä, pyhillä tai vaikkapa enkeleillä ei ole omia erillisiä kirkkoja. Ne ovat kaikki yhden ja saman kirkon jäseniä. Karl... 71
Kuolema Odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Uskontunnustuksen asenne kuolemaan on toiveikas. Se on elämän... 19
Älä tuomitse muita uskontoja Ei, niissä ei ole totuutta! Näin tunnettu ortodoksiteologi Vladimir Losski ykskantaan totesi kaukoidän uskonnoista. Hän... 67
Luukkaan mukaan Luukkaan nimissä on neljäsosa koko Uudesta testamentista. Evankeliumia Luukkaan mukaan ja Apostolien tekoja pidetään laajalti... 13
Viisauden läpäisemä maailma Jumala ei ole paikassa, toteaa Johannes Damaskolainen. Jumala on “kaikki täyttävä”. Hän on “kokonaisena kaikkialla”, erityisesti... 5
Ajatellen Jumalaa Ihminen toivoo, unelmoi ja nauraa. Hän myös suree, pelkää ja vihaa. Ajattelu on myös osa ihmisyyttä. Ihan perustarve.... 9
Ristillä paljastunut Jumala Ortodoksinen kirkko viettää syyskuussa suurta ristin juhlaa. Sitä on juhlittu jo 300-luvulta. Tavallisessa kalenterissa... 24
Ortodoksista ekologiaa etsimässä Vihreä patriarkka Bartolomeos on nimittänyt ympäristön vahingoittamista synniksi. Hän saattaa olla ensimmäinen uskonnollinen... 2
Näkeminen on sydämenasia He näkevät eivätkä kuitenkaan näe, arvioi kerran Jeesus. Uudessa testamentissa esiintyy monenlaista sokeutta. Se korostuu... 2
Jeesus tulee pian Ludwig van Beethovenin kerrotaan harrastaneen käytännön piloja. Hänen toivottiin esittävän kevyttä musiikkia hienoissa... 0
Tässä ovat kirkon ikuiset aarteet Heitä ei ole varta vasten etsittävä, ohjeisti keisari Trajanus 100-luvulla, kun eräs maaherra oli kaivannut neuvoja kristityistä. Järjestelmälliset... 12
Ihmeellinen on elämä "Elämän tarkoitus ja elämän merkityksellisyys ovat kaksi eri asiaa", toteaa Frank Martela. Ihan tavalliset asiat tuovat... 1
Contingentia mundi Sydän hakkaa, kädet ehkä tärisevät. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Läheltä piti -tilanne ravistelee. Se voi tapahtua liikenteessä... 0
Uskonnollinen materialismi Materialismi on lähes kirosana teologiassa. Usein hengellisyys on vähätellyt ainetta, hienommin sanottuna materiaa. Sergei... 16
Corpus permixtum Suomen ortodoksisessa kirkossa on isoja ongelmia. Tutkivan journalismin juttu Monia armorikkaita vuosia toi julki paljon.... 12
Leipä ja viini Ortodoksinen kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi. Leipä ja viini... 18
Ad orientem Yksi seikka, jota ortodoksisessa jumalanpalveluksessa usein hämmästellään, on papin seisominen selkä kansaan päin. Tämä... 2
Skeptinen Tuomas Epäuskoisella uskolla ja uskovalla epäuskolla, näin luonnehtii ortodoksinen jumalanpalvelus Tuomasta, kun hänen epäuskonsa... 11
Jumalan hullu rakkaus Maailma on vakavan kriisin keskellä. Se ei ole vain tuolla jossain muualla, vaan myös täällä. Koronaviruksen aiheuttama... 16
Arkinen ilmoitus Jalkalamppu ei toimi. Se ei kertakaikkiaan syty. Ehkä lamppu on rikki, ihminen arvelee. Lopulta hän huomaa, ettei pistoke... 3
Ilman ehtoollista "Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä", toteaa luterilainen katekismus. Julkiset jumalanpalvelukset... 3
10 Johtajuuden vastuu ja kyvykkyydet Uusimman Kotimaan pääkirjoitus 15.5.2023 oli otsikoitu ”Ei herroina halliten neuvostoissa – hyvään johtajuuteen kuuluu kyky luottaa ja antaa tilaa johdettaville”. Kirjoitus puuttui siihen edustaja-aloitteeseen viime viikon kirkolliskokouksessa, jonka aiheena oli maallikkouden tukeminen seurakunnissa. Konkreettisena asiana aloitteessa tavoiteltiin sitä että kirkko- ja seurakuntaneuvostoissa puheenjohtajana voisi nykyistä useammin toimia maallikko, eli joku neuvoston jäsenenä oleva seurakuntalainen kirkkoherran sijasta. Vain parikymmentä kirkon seurakuntaa toteuttaa tätä kirkkojärjestyksen mahdollistamaa käytäntöä. Seuratessani kirkolliskokouksen aloitteesta käymää keskustelua mieleeni nousi kaksi asiaa. Aloite oli otsikoitu sanoilla ”Maallikkouden tukeminen seurakunnissa”, ja kuitenkin itse sen sisältö keskittyi lähes pelkästään kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puheenjohtajuuteen, mikä on vain yksityiskohta laajassa ja tärkeässä aiheessa. Tosin nykypäivänä maallikkouden tukemisen sijasta puhutaan seurakuntalaisuuden tukemisesta seurakunnissa. Siitä voisi saada aikaan paljon monipuolisemman aloitteen ja keskustelun ajankohtaisesta asiasta. Toinen huomio nousi siitä kun Mikkelin hiippakunnan piispa nousi puolustamaan kirkkoherran asemaa puheenjohtajana. Hän muistutti, että kirkko- ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus on ollut kirkolliskokouksen kestoaloitteita. Piispatkin ovat antaneet siitä lausuntoja useamman kerran. ”Pohjimmillaan kirkkoherran puheenjohtajuudessa on kyse kirkon hallinnon omaleimaisuudesta, joka perustuu teologisiin argumentteihin. Yleensä tämä keskeisin näkökohta unohtuu. Kirkkoherran aseman rajoittaminen vain jäseneksi ja esittelijäksi ei riittävässä määrin vastaa kirkkomme käsitystä siitä, että kirkkoherralle kuuluu kokonaisvastuu seurakunnan hengellisestä johtamisesta.” Toisin sanoen kysymys on kirkon hallinnon omaleimaisuudesta, teologisista argumenteista ja kirkon käsityksestä kirkkoherran kokonaisvastuusta seurakunnan hengellisessä johtajuudessa. Tämän jälkeen kirkolliskokouksen keskustelu pysähtyi vaikeaan asetelmaan, jossa toisaalla oli asian teologinen ulottuvuus ja toisaalla monet käytännön kokemukset. Harmillista. Yhden edustajan kysymys mainituista teologisista argumenteista ei saanut vastausta. Tulisiko seuraavan asiaa koskevan edustaja-aloitteen tarttua kysymystä juurista ja esittää juuri ja pelkästään noiden teologisten argumenttien avaamista? Kirkkohallituksen virastokollegion asettamassa vapaaehtoistoiminnan kehittämisen työryhmässä pohdittiin hiljattain sitä, onko seurakuntalaisten osallisuuden kehittämisessä olemassa joku näkymätön tulppa, joka estää ajattelua ja keskustelua pääsemästä vapaammin eteen päin. Ja jos on niin mikä se on? Asia on seurakuntien tulevaisuuden kannalta perustavanlaatuinen. Piispainkokous voisi ennakoida tätä piilossa olevaa isoa seurakuntaelämän kulttuurimittelöä esimerkiksi ottamalla, ilman tarkoitusta lausunnon antamisesta mihinkään, piispojen epävirallisen neuvottelun teemaksi kirkkomme virkateologia/-käsitys. Miten paljon se nojaa valvontavastuuseen ja miten paljon palvelemistehtävään. Molemmat löytyvät sekä Uudesta testamentista että seurakuntien pappien käytännön toiminnasta, ja ne ohjaavat koko ajan erilaisiin johtopäätöksiin siinä miten on ymmärrettävä toisaalta pappien ja seurakunnan työntekijöiden ja toisaalta seurakuntalaisten keskinäinen vuorovaikutus ja yhdessä toimiminen. Hannu Paavola, rovasti
8 Johtajuuden vastuu ja kyvykkyydet Uusimman Kotimaan pääkirjoitus 15.5.2023 oli otsikoitu ”Ei herroina halliten neuvostoissa – hyvään johtajuuteen kuuluu kyky luottaa ja antaa tilaa johdettaville”. Kirjoitus puuttui siihen edustaja-aloitteeseen viime viikon kirkolliskokouksessa, jonka aiheena oli maallikkouden tukeminen seurakunnissa. Konkreettisena asiana aloitteessa tavoiteltiin sitä että kirkko- ja seurakuntaneuvostoissa puheenjohtajana voisi nykyistä useammin toimia maallikko, eli joku neuvoston jäsenenä oleva seurakuntalainen kirkkoherran sijasta. Vain parikymmentä kirkon seurakuntaa toteuttaa tätä kirkkojärjestyksen mahdollistamaa käytäntöä. Seuratessani kirkolliskokouksen aloitteesta käymää keskustelua mieleeni nousi kaksi asiaa. Aloite oli otsikoitu sanoilla ”Maallikkouden tukeminen seurakunnissa”, ja kuitenkin itse sen sisältö keskittyi lähes pelkästään kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puheenjohtajuuteen, mikä on vain yksityiskohta laajassa ja tärkeässä aiheessa. Tosin nykypäivänä maallikkouden tukemisen sijasta puhutaan seurakuntalaisuuden tukemisesta seurakunnissa. Siitä voisi saada aikaan paljon monipuolisemman aloitteen ja keskustelun ajankohtaisesta asiasta. Toinen huomio nousi siitä kun Mikkelin hiippakunnan piispa nousi puolustamaan kirkkoherran asemaa puheenjohtajana. Hän muistutti, että kirkko- ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus on ollut kirkolliskokouksen kestoaloitteita. Piispatkin ovat antaneet siitä lausuntoja useamman kerran. ”Pohjimmillaan kirkkoherran puheenjohtajuudessa on kyse kirkon hallinnon omaleimaisuudesta, joka perustuu teologisiin argumentteihin. Yleensä tämä keskeisin näkökohta unohtuu. Kirkkoherran aseman rajoittaminen vain jäseneksi ja esittelijäksi ei riittävässä määrin vastaa kirkkomme käsitystä siitä, että kirkkoherralle kuuluu kokonaisvastuu seurakunnan hengellisestä johtamisesta.” Toisin sanoen kysymys on kirkon hallinnon omaleimaisuudesta, teologisista argumenteista ja kirkon käsityksestä kirkkoherran kokonaisvastuusta seurakunnan hengellisessä johtajuudessa. Tämän jälkeen kirkolliskokouksen keskustelu pysähtyi vaikeaan asetelmaan, jossa toisaalla oli asian teologinen ulottuvuus ja toisaalla monet käytännön kokemukset. Harmillista. Yhden edustajan kysymys mainituista teologisista argumenteista ei saanut vastausta. Tulisiko seuraavan asiaa koskevan edustaja-aloitteen tarttua kysymystä juurista ja esittää juuri ja pelkästään noiden teologisten argumenttien avaamista? Kirkkohallituksen virastokollegion asettamassa vapaaehtoistoiminnan kehittämisen työryhmässä pohdittiin hiljattain sitä, onko seurakuntalaisten osallisuuden kehittämisessä olemassa joku näkymätön tulppa, joka estää ajattelua ja keskustelua pääsemästä vapaammin eteen päin. Ja jos on niin mikä se on? Asia on seurakuntien tulevaisuuden kannalta perustavanlaatuinen. Piispainkokous voisi ennakoida tätä piilossa olevaa isoa seurakuntaelämän kulttuurimittelöä esimerkiksi ottamalla, ilman tarkoitusta lausunnon antamisesta mihinkään, piispojen epävirallisen neuvottelun teemaksi kirkkomme virkateologia/-käsitys. Miten paljon se nojaa valvontavastuuseen ja miten paljon palvelemistehtävään. Molemmat löytyvät sekä Uudesta testamentista että seurakuntien pappien käytännön toiminnasta, ja ne ohjaavat koko ajan erilaisiin johtopäätöksiin siinä miten on ymmärrettävä toisaalta pappien ja seurakunnan työntekijöiden ja toisaalta seurakuntalaisten keskinäinen vuorovaikutus ja yhdessä toimiminen. Hannu Paavola, rovasti