Rakastettu ja rautainen

Elisabet II kruunajaiskuvassaan. Kuva Wikipedia

Treetops Hotel Keniassa, kolmen tunnin ajomatkan päässä Nairobista. Hotellin nimen mukaisesti huoneisto on rakennettu puun latvaan. Ympärillä avautuu Aberdaren kansallispuiston laakea savanni villieläimineen.

Tämä on hengähdystauko kuninkaalliseen tapaan kesken laajan Kansainyhteisö-kiertueen. Yön tullen tähtinen taivas on suuri ja kirkas, eikä prinsessa Elisabet malta pysyä vuoteessaan vaan käy välillä tarkkailemassa läheisellä juottopaikalla liikkuvia yöllisiä vieraita. Hän ei tiedä, että aamulla laskeutuessaan alas puusta hän ei ole enää prinsessa vaan kuningatar.

Eikä aamukaan sitä tietoa tuo. Hän ehtii syödä rauhassa aamiaisen ja heitellä banaaneja puun alla maleksiville paviaaneille. Vasta varhain iltapäivällä prinssi Philip kuulee toimittajilta, mitä on tapahtunut: kuningas Yrjö VI on kuollut yöllä. ”Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningatar,” on lausuttu virallinen ilmoitus 6. helmikuuta 1952. Monarkin valtaistuin ei saa koskaan olla tyhjä. Hallitsijan kuoltua seuraaja tunnustetaan heti.

Uutinen on nuorelle 25-vuotiaalle naiselle kahdella tapaa raskas. Isä on poissa ja samalla raskas vastuu laskeutuu ennen aikojaan harteille. Philip vie vaimonsa kävelylle jokirantaan ja kertoo uutisen. Pariskunnan kiertue Keniassa keskeytyy. He palaavat kotiin.

Kaksi vuotta myöhemmin hotelli puun latvassa palaa poroksi.

Sieviä rintaneuloja ja valtaa

Tänä vuonna valtansa platinajuhlavuotta viettävä kuningatar Elisabet II on todellakin elänyt kauan. Ensi huhtikuussa hän täyttää 96 vuotta. Niistä 70 hän on ollut kuningatar valtakunnassa, johon kuuluvat Ison-Britannian lisäksi 14 muuta kansainyhteisömaata, kuten Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti. Se tekee hänestä maailman kauimmin hallinneen monarkin. Samalla hän on varmasti maailman tunnetuin ja suosituin monarkki. Hän näyttää herttaiselta isoäidiltä, jonka käsilaukussa rapisevat nenäliinat ja rintapastillit, mutta sen ei pidä antaa hämätä. 70 vuodessa nuoresta tytöstä on kuoriutunut yksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista.

Kuningatar leikkasi kakkua platinajuhlavuoden aloitusjuhlassa. Kuva: Joe Giddens/WPA Pool/Shutterstock

”Hänellä ei ole todellista poliittista valtaa. Hän on rakastettu pieni keulakuva, joka osaa käyttää sieviä rintaneuloja. Ja kuitenkaan ei ole ainuttakaan presidenttiä, teollisuuspomoa, Wall Streetin haita tai Silicon Valleyn miljonääriä, joka ei vastaisi, kun hän soittaa. Kun hän puhuu, maailma kuuntelee. Kun hän tarjoaa hyvin, hyvin harvinaisen mielipiteensä jostain, kansakunnan pylväät kuuntelevat”, luonnehtii kuningatarta australialainen toimittaja Daniela Elser.

Elserin mielestä Elisabetin suosio ja vaikutusvalta perustuu siihen, ettei hän koskaan anna yksityishaastatteluja. Oikeastaan kaikki, mitä hänestä tiedetään, on kuultu häntä tunteneilta ihmisiltä ja hänen omista puheistaan. Hän saapuu edustustilanteisiin tarkoin mietityissä ja säädellyissä asuissaan, avaa parlamentin, pitää tarvittaessa tv-puheen perinteisen joulupuheensa lisäksi, mutta ei avaudu elämästään ja sisimmästään parhaillekaan toimittajille. Eikä brändää itseään sosiaalisessa mediassa. Itse asiassa protokollan mukaan häntä ei saa edes puhutella ennen kuin hän itse tekee aloitteen.

Niinpä ne harvat kerrat, jolloin hän tarjoaa näkemyksensä, ovat hyvin merkityksellisiä.

Matka kultaisilla vaunuilla

Yhden poikkeuksen kuningatar teki linjastaan valtakautensa 65-vuotisjuhlien yhteydessä. Harvinaisessa BBC:n haastattelussa hän kommentoi kuninkaallisiin erikoistuneelle toimittajalle Alastair Brucelle kruunajaispäivänsä yksityiskohtia vuodelta 1953.

Elisabet kuvasi hidasta matkaa kultaisilla hevosvaunuilla Buckinghamin palatsista Westminster Abbeyyn ”hirveäksi”, sillä raskaiden vaunujen jousitus oli olematon. Lisäksi hänen kruunajaisasunsa oli niin painava, että hän tuskin pystyi etenemään katedraalin käytävää pitkin asun raahautuessa mattoa vasten.

Tuhat vuotta vanha kruunajaisrituaali kesti kolmisen tuntia.

– Se on tavallaan kaiketi hetki, jolloin hallitsijan elämä todella alkaa, kuningatar pohti haastattelussa.

– Se on oikeastaan eräänlainen ritarillisuuden näytös ja vanhanaikainen tapa tehdä asioita. Olen nähnyt yhdet kruunajaiset ja ollut toisissa kruunattavana, mikä on aika merkittävää.

Varsin tärkeä esine

Kruunajaisissa Elisabetin päähän laskettiin Pyhän Edwardin kruunu. Se on 400 vuotta vanha versio 1000-luvulta peräisin olleesta Edvard Tunnustajan pyhäinjäännöskruunusta, jota ei enää ole. Reilut kaksi kiloa painavaa kruunua käytetään vain kruunajaisissa. Yleensä Elisabet käyttää samaa kevyempää Imperial State -kruunua kuin isänsä. Se painaa reilun kilon ja on valmistettu 1937 kuningatar Viktorian käyttämän kruunun mallin mukaan.

Elisabetin kerrotaan harjoittaneen niskalihaksiaan viikkoja ennen kruunajaisia marssimalla jalokivin koristettu kruunu päässä pitkin Buckinghamin palatsia.

Kuningatar kertoi haastattelussa, että pitäessään puhetta kruunu päässä hän ei voi katsoa alas paperiin, vaan paperi on nostettava katseen tasalle.

– Muuten murrat niskasi, hän totesi. – Sillä tavalla kruunuissa on joitakin huonoja puolia, mutta muuten ne ovat varsin tärkeitä esineitä.

Suuren rakkauden kuolema

Platinajuhlavuotensa juhlallisuudet kuningatar on kohdannut leskenä. Tähän saakka hän on aina voinut luottaa puolisonsa prinssi Philipin tukeen. Viime vuonna kuollut Philip oli kuningattaren suuri rakkaus, joka myös käytännössä tuki häntä ohjastamalla kuninkaallista perhettä.

Tuskinpa on surullisempaa näkyä nähty kuin prinssi Philipin hautajaisissa yksin omassa penkissään istunut Elisabet.

Nyt helmikuussa alkaneita platinajuhlallisuuksia seuranneet brittitoimittajat totesivatkin kuningattaren näyttäneen aiempaa hauraammalta.

95-vuotias Elisabet on kuitenkin aina ollut tavattoman terve ja hyväkuntoinen monarkki.

– Olen vahva kuin hevonen, kuuluu hänen sanontoihinsa.

Corgien kanssa kävelyllä

Kuningattaren elämäkerturin Sally Bedell Smithin mukaan eräällä Kanadan-vierailulla kiertueen järjestäjä hätääntyi huomatessaan pitkän ja tapahtumia täynnä olleen päivän päätteeksi, ettei hän ollut järjestänyt kuningattarelle lepohetkeä. ”Ei hätää. Hänen majesteettinsa on treenattu kestämään kahdeksan tuntia”, rauhoitteli Elisabetin yksityissihteeri hätääntynyttä.

Elisabetkin hovineidoilta vaaditaankin kykyä seisoa väsymättä tuntikausia usein ilman ruokaa ja juotavaa. Treenattujen henkivartijoiden tiedetään uupuneen kuningattaren loputtomaan energiaan.

Kuningatarta ei kuitenkaan nähdä pilates-tunneilla, juoksumatolla eikä hän kruunutreenin lisäksi nostele kahvakuulaa. Hän on kertonut pitävänsä ”liikunnasta, jossa on järkeä”.

Kuningatar ja yksi hänen dorgie-koiristaan. Kuva: Reginald Davis/Shutterstock

Iltapäivisin työpäivänsä päätteeksi Elisabet lähtee kävelylle koiriensa kanssa. Paikasta riippuen se tarkoittaa myös samoilemista maastossa.

Kuninkaallista jalkapalloa

Korona-aikana Elisabet on asunut pääasiassa Windsorin linnassa Lontoon ulkopuolella. Aiemmin hän vietti arkipäivät Buckinghamin palatsissa, jonka 16 hehtaarin puisto on harvinainen keidas keskellä Lontoota. Puisto on rakentunut oman järven ympärille. Windsorissa yksityistä puistoa kävelyille on 265 hehtaaria.

Sekä Buckinghamin palatsi että Windsorin linna ovat hallitsevan monarkin käytössä olevia kuninkaallisia asumuksia. Kuningatar omistaa kuitenkin henkilökohtaisesti kaksi muuta kiinteistöä, Sandringhamin kartanon, jossa kuninkaallinen perhe viettää joulunsa, ja Balmoralin linnan, joka kuningattaren mukaan on ”paratiisi maan päällä”. Balmoralissa riittää samottavaa maata 20 000 hehtaarin verran eli noin kaksi kertaa Sallan tai Linnansaaren kansallispuiston verran.

Balmoralissa ja Sandringhamissa kuninkaallinen perhe on tavannut pelata myös keskenään jalkapalloa. Nuorempana kuningatar toimi maalivahtina.

Kävelyn lisäksi kuningatar ratsastaa. Kyllä, korkeasta iästään huolimatta edelleen. Etenkin nyt korona-aikaan hänet on nähty ratsastamassa ponilla Windsorin linnan puistossa.

Enemmän uskoa ja tunnetta Kuningatar Elisabetin tarmokas aikakausi kääntyy kuitenkin väistämättä iltaa kohden, mikä näkyy ehkä myös hänen joulupuheissaan. The Guardian -lehti on kiinnittänyt huomiota siihen, että viimeisten 17 vuoden ajan kuningattaren joulupuheet ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja niissä kuuluu myös entistä enemmän hänen uskonsa.

Kun aiempina vuosina Elisabet nostatti puheissaan kansan henkeä kansojen välisen suvaitsevaisuuden, ihmisyyden, perhearvojen ja tulevaisuuden nimissä, vuonna 2000 tapahtui selvä muutos.

– Minulle Kristuksen opetukset ja oma tilivelvollisuuteni Jumalan edessä tarjoavat sen kehyksen, jonka puitteissa yritän elää elämääni. Kuten niin monet muutkin teistä, olen vaikeina aikoina saanut suurta lohtua Kristuksen sanoista ja esimerkistä, Elisabet sanoi joulupuheessaan.

Sittemmin hän on puheissaan tuonut esiin uskoaan.

Stephen Bates, joka on kuninkaallisiin erikoistunut toimittaja ja kirjoittanut kirjan kuninkaallisen perheen liiketoimista, uskoo, että kuningataräidin kuolema muutti Elisabetia.

– Hän rentoutui äitinsä kuoleman jälkeen. Kuningataräiti piti häntä tarkasti silmällä, ja nyt hän on rennompi. Hän ilmaisee enemmän tunteitaan, Bates kommentoi The Guardianille.