Peppi vai Annika -tyttö?

Lapsena olin Astrid Lindgrenin kirjojen suurkuluttaja. Rakastin hänen rakentamiaan maailmoja ja lasten elämää niissä. Hahmoista tuli ikään kuin salaiset kaverini, pystyin samastumaan tiettyihin hahmoihin, ja toiset taas tuntuivat kovin vierailta. Voi sanoa, että Lindgren antoi työkalut ensimmäisiin yrityksiini ymmärtää itseäni ja muita heidän käytöksensä perusteella.

Usein jaottelen leikilläni vieläkin naisia Peppi tai Annika -tyyppeihin, vaikka useimmat taitavat edustaa hybridiä heistä. Harva on ihan niin rohkea ja persoonallinen kun Peppi ja harva taas ihan niin hyväkäytöksinen ja siisti kuin Annika, mutta usein piirteet ja luonne ovat selkeästi kallellaan jompaan kumpaan.

Itse samaistuin hieman enemmän Annikaan. Lindgren luonnehtii häntä kirjassaan suurin piirtein näin: hyvinkasvatettu Annika mukautui, jos hän ei saanut tahtoaan läpi, hän oli aina hyvin siisti silitetyissä pienissä pumpulimekoissaan, joita hän varoi likaamasta. Peppi oli esikuvana vähän liian raju ja kummallinen, vaikka en niin siloteltu kuitenkaan ollut kuin Annika.

Kesällä voi huvikseen yrittää tunnistaa näitä Peppi ja Annika -tyyppejä. Pepit harrastavat rajuja lajeja, kiipeävät vuorille, hyppäävät benjiä, syvyyssukeltavat ja ajavat omaa moottoripyöräänsä, yksilölajit kiinnostavat.

Annikat hoitavat puutarhaa, sisustavat, pyöräilevät, käyvät taideleireillä ja kulttuuririennoissa ja viihtyvät hyvin porukoissa. Pyrkivät harmoniaan ja ajattelevat muita.

Usein Peppi kaipaa vierelleen Annikaa ja päinvastoin. Ystävinä he täydentävät toisiaan ja luovat suurempia maailmoja yhdessä.

Tämä Annika on tainnut mennä naimisiin Vaahteramäen Eemelin kanssa, mutta se on jo sitten oma juttunsa.

Hyvää kesää ja leikkimielistä havainnointia!