Väkivalta vaatii ottamaan kantaa

”Voisiko seurakunta reagoida jotenkin, kun maailmalla paukkuu ja rytisee?”

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherranvirastoon tuli viime viikkoina tapahtuneiden terrori- ja väkivallantekojen jälkeen useita puheluilta seurakuntalaisilta. He toivoivat, että seurakunta järjestäisi ”jotakin”.

Uutisten nostattama ahdistus ja pelko saivat papit yhdessä pohtimaan, mikä olisi eteenpäin katsova ja sovitteleva tapa vastata pyyntöihin.

– Halusimme välttää kriisin lietsomista ja suunnata nokan kohti tulevaisuutta, seurakunnan johtava sairaalasielunhoitaja Jukka Lehto kertoo.

Lehto on erikoistunut traumatisoivien tilanteiden jälkihoitoon sekä kuoleman käsittelemiseen.

Papit ajattelivat, että rukoileminen uhrien ja kärsineiden puolesta sekä hengellisen lohdutuksen etsiminen yhdessä olisi nyt parasta, mitä seurakunta voi tarjota.

– Rististä saa voimaa antaa anteeksi. Armo on kristinuskon suuri vahvuus. Uutisista ahdistuneiden on hyvä saada kuulla siitä, Jukka Lehto toteaa.

Rauhanmessulla väkivaltaa vastaan

Mitä tämä kaikki voisi olla käytännössä? Seurakunnassa päätettiin järjestää rauhanmessu jokaviikkoisen iltamessun paikalla.

Vs. seurakuntapastori Juha Takala sai tehtäväkseen suunnitella kokonaisuuden. Hän löysi Kirkkokäsikirjasta sopivia esirukouksia ja Suomen ekumeenisen neuvoston sivuilta rauhan litanian.

– Johdantosanoiksi luin Jeesuksen sanat, joissa hän lupaa antaa rauhan. Se on toisenlainen rauha kuin se, jonka maailma antaa, Takala kertoo.

Väkeä saapui paikalle parikymmentä henkeä enemmän kuin tavalliseen iltamessuun, ja joukossa oli paljon uusia kasvoja.

Saarnassaan seurakuntapastori Jari Turunen muistutti, että vastoinkäymiset voivat herkistää ihmisen etsimään Jumalaa.

– Vaikka ympäröivä maailma tapahtumillaan herättäisi levottomuutta, kristityt voivat olla suolana ja valona kaiken tämän keskellä, Turunen saarnasi.

Suomeen tarvitaan psykososiaalisen tuen resurssikeskus

Kirkko, Punainen Risti, monet muut järjestöt, THL ja HUS:n mielenterveystalo. Psykologi Soili Poijula luettelee tahoja, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen auttaa ihmisiä terrorismin ja joukkosurmien aiheuttamissa ahdistuksissa ja turvattomuudessa.

Poijula on psyykkisen trauman ja surun tutkimuksen ja hoidon asiantuntija. Hänen mielestään apu on harmillisen hajallaan ja Suomeen tarvitaan riippumaton psykososiaalisen tuen resurssikeskus. Sen pitää olla suunnattu kaikille kansalaisille ja toiminnan täytyy perustua tutkittuun tietoon.

– Esimerkiksi Hollannissa on ollut tällainen jo pitkään. Suomessa ei ole edes yhtään yliopiston laitosta, joka olisi erikoistunut tutkimaan traumaattista stressiä tutkimuksen ja hoidon näkökulmasta.

Soili Poijula toivoo, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyisi suunnittelemaan näitä tarpeita varten usean ministeriön yhteistä keskusta.

– Tämä on valtion ja yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvä asia, Poijula huomauttaa.

Media tuo tapahtumat mieleen uudestaan ja uudestaan

Kriisi- ja katastrofipsykologian asiantuntija Salli Saarta harmittaa terrorismin ja joukkosurmien saama kohtuuttoman suuri huomio mediassa.

– Ne toistuvat mielessä koko ajan, etäisyyttä saa vain sulkemalla uutiskanavat.

Saari näkee tekojen taustalla huonosti kohdeltuja ihmisiä, jotka hakevat huomiota ja hyvitystä. Heidän tekojensa tuominen esille mediassa uudelleen ja uudelleen johtaa aggression lisääntymiseen yhteiskunnissa.

– Jonkun pitäisi tulla pois tästä väkivallan kehästä.

Saaren huomioiden mukaan Saksassa on väkivallantekoja käsittelevien uutisten yhteydessä etsitty niiden syvimpiä syitä: miten olosuhteita voitaisiin muuttaa niin, etteivät tällaiset teot olisi kenenkään ainoa keino tulla näkyväksi?

– Ranskasta tämäntyyppinen keskustelu näyttää puuttuvan kokonaan. Tällaisten tekojen tulisi kuitenkin saada kysymään, miten osallisuuden kokemusta voisi lisätä, Saari toivoo.

Vihan tunteiden suitsimisesta väkivaltaotsikoiden äärellä ei kuitenkaan ole kysymys.

– Viha on oikeutettu tunne. Se syntyy automaattisesti, kun ihminen kokee, että jokin on väärin. Omalla reaktiolla ei pidä kuitenkaan aiheuttaa toiselle vääryydenkokemusta. Meidän täytyisi sekä yksilöinä että yhteisönä tehdä työtä rakentavan reaktion löytämiseksi. Kosto ja tuomio eivät rakenna, Saari painottaa.

Terrori- ja joukkosurmauutiset aiheuttavat suurimman kuorman sellaisille ihmisille, joilla on jo ennestään turvaton olo. Jos ihminen on itse joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi tai on kokenut läheisen traumaattisen kuoleman, oma trauma aktivoituu ja sen joutuu käymään uudelleen läpi.

– Uutiset voivat horjuttaa uudelleen psyyken perusrakenteita. Toisaalta trauman aktivoituminen antaa mahdollisuuden myös työstää sitä, Salli Saari rohkaisee.

Pelkoreaktiot aiheuttavat stressiä

Järkyttävästä tapahtumasta tietoiseksi tuleminen saa ihmisen taistelemaan, pakenemaan tai lamaantumaan.

– Pelkoon pohjautuvat reaktiot stressaavat ihmistä, Soili Poijula muistuttaa.

Turvattomuutta ja kaltoin kohtelua lapsina kokeneissa vahvistuu kokemus, että maailma on paha ja ihmiset ovat epäluotettavia. Järkyttävät uutiset aktivoivat heissä ahdistuksen, jonka juuri on heidän omissa kokemuksissaan.

Soili Poijulan mukaan joukkosurmien yhteydessä keskusteluapua hakevat ihmiset eivät yleensä puhu siitä, mitä juuri on tapahtunut, vaan siitä, mitä heille itselleen on joskus aikaisemmin tapahtunut.

Stressistä selviävät paremmin ne, jotka ovat eläneet turvallisen lapsuuden. Hekin järkyttyvät, mutta pystyvät palauttamaan uskonsa siihen, että maailma on riittävän hyvä paikka ja ihmiset ovat ikävistä uutisista huolimatta enimmäkseen hyviä.

– He ovat myötätuntoisia, mutta eivät uppoudu toisen ihmisen kärsimykseen. He luottavat siihen, että järkyttävistä tapahtumista huolimatta elämä jatkuu pääosin hyvänä.

Kuva: Christof Stache / AFP / Lehtikuva. Poliisi eristi kauppakeskus Olympian ympäristön Münchenissä 22. heinäkuuta. Kauppakeskuksessa mies ampui kahdeksan ihmistä. Viikon sisällä siviileihin kohdistui Euroopassa kolme veristä iskua.

Edellinen artikkeliEssee: Rikas ja köyhä
Seuraava artikkeliKirjat: Näin me ajattelemme äitiydestä ja avioliitosta

Ei näytettäviä viestejä