Väitöskirja kysyy: Miksi toinen uskoo yliluonnolliseen ja toinen ei?

Miksi joku näkee Jeesuksen kahvikupissa tai enkelin taivaalla, mutta toinen ei? Syynä voivat olla ihmisen kognitiiviset piirteet, selviää Tapani Riekin väitöstutkimuksesta.

– Yksi tutkimuksen keskeisiä ajatuksia on, että se mihin uskot, on osittain kiinni siitä, miten käsittelet tietoa – ei pelkästään siitä, mitä tiedät. Toisin sanoen yksilölliset kognitiiviset ominaisuudet ohjaavat sitä, kuka uskoo herkemmin ja kuka on skeptisempi.

Helsingin yliopistossa väittelevä Riekki tutkii psykologian alan väitöskirjassaan kognitiivisia syitä uskoa tai olla skeptinen yliluonnollisen suhteen. Tutkimuksessa hyödynnetään aivotutkimusta.

Ensimmäinen tuore tulos liittyy sosiaalisen tiedon käsittelyyn ja uskomiseen. Yliluonnolliseen uskovat ovat Riekin mukaan herkempiä havaitsemaan kasvojen kaltaisia kuvioita luonnossa ja ympäristössä, myös siellä, missä niitä ei ole.

Lisäksi he ovat taipuvaisia tulkitsemaan herkemmin satunnaisen liikkeen tarkoitukselliseksi. Tämä heijastuu aivotasolla aktivaatioina, jotka yleensä liittyvät ihmisten mielentilojen tulkitsemiseen.

Riekin tutkimus osoittaa, että yliluonnollisiin uskomuksiin vaikuttavat erilaiset tiedonkäsittelytapamme, niin intuitiiviset kuin analyyttisetkin.

Toinen tulos on, että voimakas kognitiivinen inhibitio eli kyky vaihtaa joustavasti ajattelun kohteita ja tarvittaessa hylätä ja ehkäistä ajatuksia on yhteydessä skeptisyyteen. Riekki käytti ensimmäistä kertaa tällaisessa tutkimuksessa aivosähkökäyrämittausta.

Tuloksena oli, että yliluonnolliseen uskovien ihmisten käsitys psyykkisistä, biologisista ja fyysisistä ilmiöistä poikkeaa skeptikkojen käsityksistä. Skeptikoilla psyykkisten, biologisten ja fyysisten ilmiöiden ominaisuudet ovat tarkemmin rajautuneita.

Kun yliluonnolliseen uskovan mielestä mieli itsessään voi olla kirjaimellisesti elävä tai joki haluaa kirjaimellisesti virrata, skeptikon mielestä mieli ei ole elävä itsessään ja joki on fysikaalinen prosessi, jolla ei voi olla omaa halua. Erityisen voimakkaasti yliluonnollisiin uskomuksiin näyttivät olevan yhteydessä intuitiiviset ja tietoiset dualistiset käsitykset mielestä eli esimerkiksi se, että mieli voi itsessään elää ja liikkua ilman fyysistä kehoa.

– Uskomukset vaikuttavat maailmankuvaamme ja yhteiskuntaamme ja on tärkeää ymmärtää, mistä ne kumpuavat – tai miksi ne eivät kumpua. Emme yleensä tunnista hyvin itsekään, miksi uskomme: esimerkiksi uskovalle uskomus voi olla hyvin intuitiivinen eikä se vaadi analyyttisia tai opillisia perusteita. Toisin sanoen on usein epäselvää, mistä nämä intuitiot kumpuavat, Riekki sanoo.

Tästä johtuen uskovan voi Riekin mukaan olla vaikea ymmärtää, miksi skeptikko ajattelee niin eri tavoin asioista, jotka ovat hänelle itselleen selviä.

Riekin väitöskirja koostuu kuudesta tutkimusartikkelista. Kirjassa käytetään määritelmää, jonka mukaan yliluonnolliset ja taikauskoiset uskomukset eroavat muista uskomuksista niin, että ne ovat erilaisia ydintiedon sekaannuksia. Yliluonnollisissa uskomuksissa sekoitetaan siis keskenään psyykkisten, fysikaalisten ja biologisten olioiden fundamentaalisia ydinominaisuuksia. Juuri näiden ydinominaisuuksien sekoittaminen on määrittelevää yliluonnollisille uskomuksille suhteessa muihin uskomuksiin.

Tapani Riekki väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 28.11. psykologian alaan kuuluvasta aiheesta Neuro-cognitive factors contributing to paranormal beliefs: core knowledge violations, cognitive inhibition, and the social brain.

Lue lisää

Juttu pohjautuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen.

Edellinen artikkeliNobel-palkittu Nathan Söderblom oli liikaa Suomen arkkipiispalle
Seuraava artikkeliPoliisi selvittää uskonto- ja kulttuuriosaamisen laajentamista koulutuksessaan

Ei näytettäviä viestejä