Vaalikysely: Yhtymämalli tai viroista luopuminen ei saa varauksetonta kannatusta

Yhtymämalli ei saa Kotimaan kyselyyn vastanneilta kirkolliskokousvaalien ehdokkailta varauksetonta kannatusta.

Kotimaa kartoitti ehdokkaiden kantoja kysymyksiin, joista kirkolliskokouksessa todennäköisesti keskustellaan seuraavalla nelivuotiskaudella. Joulukuussa toteutettuun kyselyyn vastasi hieman yli puolet kirkolliskokousvaalien ehdokkaista.

Ehdokkailta kysyttiin muun muassa seurakuntarakenteen uudistamisesta. Kyselyyn vastanneista ehdokkaista lähes puolet, 47 prosenttia, on sitä mieltä, ettei seurakuntia tulisi pakottaa yhtymiin. ”Pakkolakia” vastustettiin perustelemalla, ettei sama malli sovi kaikkialle.

– Maaseutupitäjät ja pääkaupunkiseutu poikkeavat kulttuurimaantieteellisesti toisistaan. Jos kirkkoja on monin kappalein parin kilometrin säteellä ja paikkakunnalla on satojatuhansia seurakuntalaisia, hallintomallin tulee olla erilainen kuin yhden kirkon ja muutaman tuhannen seurakuntalaisen pitäjissä, kirjoittaa Lars Lundsten Porvoon hiippakunnasta. Hän on ehdolla pappisvaalissa För Folkkyrkan -listalla.

Toisaalta yhtymämallin vastustajia huolestuttaa paikallisseurakuntien identiteetin ja omaleimaisuuden säilyminen suurissa yksiköissä.

– Meidän pappi, meidän kanttori, meidän diakoni, perustelee näkemystään ytimekkäästi Tauno Harinen Kuopion hiippakunnasta. Hän on ehdolla maallikkovaalissa Yhteisellä matkalla -listalla.

Yhtymämallia kannattaa 39 prosenttia Kotimaan kyselyyn vastanneista ehdokkaista. Kaikkien seurakuntien liittämistä yhtymiin perusteltiin ensisijaisesti taloudella.

– Jos talous pakottaa, kirjoittaa Lasse Teräväinen Mikkelin hiippakunnasta. Hän on ehdolla maallikkovaalissa Etelä-Karjalan laajapohjainen kirkko eläväksi -listalla.

Yhtymissä voitaisiin mallin kannattajien mielestä hoitaa esimerkiksi henkilöstöhallintoa ja kiinteistöjä tehokkaasti ilman että paikallisuus välttämättä kärsii.

– Kokemus Kuopion seurakuntayhtymästä mielestäni ovat positiiviset ja peruslinjana on, että seurakunta on ydintoimintayksikkö ja yhtymä tukiyksikkö, kirjoittaa Upi Heinonen Kuopion hiippakunnasta. Hän on ehdolla maallikkovaalissa Yhteisen tulevaisuuden rakentajat -listalla.

Melko suuri osuus, 14 prosenttia vastaajista, ei osannut muodostaa kantaa kysymykseen.

Pienet seurakunnat voisivat yhdistellä kanttorin ja diakonin virkoja

Nykyään kirkkojärjestys edellyttää, että kaikissa seurakunnissa on oltava kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka. Kotimaan kyselyssä ehdokkailta kysyttiin, voitaisiinko jostakin virasta luopua.

Valtaosa vastaajista, 58 prosenttia, ei ollut valmis luopumaan yhdestäkään virasta. Vajaa kymmenys vastaajista, 8 prosenttia, ei osannut sanoa kantaansa. Loput olivat valinneet yhden tai useamman vaihtoehdoista: Kanttorin virasta oli valmis luopumaan 32 prosenttia vastanneista, diakonin virasta 25 prosenttia vastaajista ja kirkkoherran virasta 12 prosenttia vastaajista.

Moni vastaaja ehdottaa, että pienet seurakunnat voisivat käyttää nykyistä enemmän yhteisiä virkoja. Erityisesti kanttorin virka, mutta myös diakonin virka arvioitiin sellaiseksi, jotka kaksi tai useampi seurakunta voisivat palkata yhteisesti.

– Tulevaisuudessa virkoja on todennäköisesti pakko jakaa laajempien alueiden kesken. Kirkkoherran virka on välttämätön paikallisen identiteetin säilyttämisen ja jatkuvan jumalanpalveluselämän takaamiseksi, kirjoittaa Heikki Repo Tampereen hiippakunnasta. Hän on ehdolla pappisvaalissa Kansankirkon rakentajat -listalla.

– Pienessä seurakunnassa kanttori tai diakoni voi olla vajaatyöllistetty, jolloin yhteisvirka viereisen seurakunnan kanssa voi olla perusteltu, vastaa Markus Olin Espoon hiippakunnasta. Hän on ehdolla maallikkovaalissa Kevään kirkko -listalla.

Kirkkoherran virasta olisi valmis luopumaan huomattavasti harvempi vastaaja. Toisaalta osa ehdokkaista on sitä mieltä, että myös sama pappi voisi hoitaa kahta pientä seurakuntaa.

Moni ehdokas ounastelee, että tulevaisuudessa seurakuntayhtymiin kuuluvien seurakuntien kesken yhtymän yhteiset virat olisivat helppo ratkaisu pienten seurakuntien vaikeuksiin palkata oma viranhaltija.

Yllättävän monissa kommenteissa pidettiin myös mahdollisena joidenkin pakollisten virkojen korvaamista vapaaehtoistyöntekijöillä.

– Musiikki voidaan esittää maallikkoavuin tai jopa nauhalta. Diakoniaa voi harjoittaa maallikkopohjalta. Kumpikin on tärkeää, mutta jos on pakko luopua niin sitten näistä, vastaa Tommi Hakkari Helsingin hiippakunnasta. Hän on ehdolla maallikkovaalissa Kirkko avoin ja sitoutunut -listalla.

– Virat on säilytettävä, vaikka jossakin vaiheessa niistä ei enää kyettäisikään palkkaa maksamaan, vastaa puolestaan Lotta Hatakka Turun arkkihiippakunnasta. Hän on ehdolla pappisvaalissa Yhdessä-listalla.

Viranhaltijoiden korvaamista vapaaehtoisilla samoin kuin toisaalta kirkkoherran viran erityislaatuisuutta perusteltiin kansainvälisillä esimerkeillä.

– Seurakunta voi toimia – ja monin paikoin maailmassa toimiikin – vain yhdellä työntekijällä. Papinkaan ei toki tarvitse olla virassa, kunhan on toimelias muuten, kirjoittaa Arto Antturi Helsingin hiippakunnasta. Hän on ehdolla pappisvaalissa Kaikkien kirkko -listalla.

Kysely kirkolliskokousedustajille:

Vastaajia oli 363, yhteensä ehdokkaita on reilut 700.

Miehiä vastaajista oli 52 prosenttia ja naisia 48 prosenttia. Kaikista ehdokkaista miehiä on 56 ja naisia 44 prosenttia.

Vastaajien keski-ikä on sama kuin kaikkien ehdokkaiden: 52 vuotta.

Eniten vastauksia tuli Tampereen ja Helsingin hiippakunnista, Turusta ja Mikkelistä. Ehdokkaiden määrään suhteutettuna ahkerimmin vastasivat Lapuan, Tampereen, Espoon ja Porvoon hiippakuntien ehdokkaat.

68 prosenttia vastaajista oli maallikkoehdokkaita, 37 prosenttia pappisehdokkaita.

Kuva: Minerva Seppälä

Edellinen artikkeliTveit: Ekumeenisen liikkeen ääripainotukset löytämässä toisiaan
Seuraava artikkeliPaavi pohtii uudessa kirjassaan armoa

Ei näytettäviä viestejä