Uskonto saattaa auttaa henkirikoksen uhrien omaisia ja läheisiä työstämään tapahtumaa. Toisaalta uskonto voi myös lukita traumoja, todetaan Elina Välimäen henkirikoksen uhrien omaisia käsittelevässä kirjassa Ei unohdu koskaan.
”Henkirikos on niin kammottava ja elämälle vieras tapahtuma, että ulkopuoliset alkavat helposti nähdä itse teon lisäksi myös uhrin omaiset rumien linssien läpi. Omaiset tulevat leimatuiksi. Äkkiä heistä myös ajatellaan, etteivät he voi selvitä”, kirjassa todetaan.
Kirjaan on haastateltu paitsi henkirikoksen uhrien omaisia myös asiantuntijoita. Heidän joukossa ovat sairaalapappi Marjatta Orava ja teologi Sami Puumala.
Uskonto ja seurakunnat voivat monin myönteisin tavoin auttaa selviämään traumaattisesta tilanteesta. Toisaalta entuudestaan uskonnollinen ihminen saattaa kyseenalaistaa uskoaan.
”Traumaattista kriisiä läpi käyvän ihmisen ei silti ole hyvä paeta liiaksi uskonnon suojiin. Elämänkriisin keskellä ihminen saattaa käyttää uskontoa myös kielteisessä roolissa”, kirjassa todetaan.
Esimerkiksi kovin ahdasmielisen uskonyhteisön vaatimukset kahlitsevat tunteita, mikä johtaa tunteiden kieltämiseen ja niiden tukahduttamiseen. Tällöin usko voi pahimmillaan johtaa tosiasioiden kieltämiseen.
Kuva: Olli Seppälä