Uudet virret syntyvät kuvastamaan aikaamme

Virsikirja on aina ollut Iso kirja muusikko Jaakko Löytylle.

Vaikka tunnetun lauluntekijän teoksia on monissa eri laulu- ja veisukokoelmissa, silti oma nimi virsikirjan säveltäjien ja sanoittajien nimilistoissa tuntuu erityisen arvokkaalta.

– Lapsesta asti on tullut kirkon penkissä niitä nimilistoja selailtua ja ihailtua. Virsikirja kertoo meidän kansallisesta ja kirkollisesta historiastamme. Voi kuvitella miten esi-isämme ovat veisanneet niitä samoja virsiä.

Adventtina virallisesti käyttöönotettava Virsikirjan lisävihko sisältää 79 uutta virttä. On käännettyjä virsiä, varta vasten tehtyjä, sekä vanhempaa tuotantoa.

– Aika riski otetaan siinä, että uusia teoksia ei ole vielä käytössä testattu, kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnassa prosessia läheltä seurannut Löytty pohtii.

Häneltä itseltään uusia teoksia ei lisävihkossa nähdä, vaikka niitä sinne tarjottiinkin. Työryhmä on poiminut vihkoon päätyneet neljä virttä sinne itsenäisesti. Löytty iloitsee erityisesti Lahjalaulusta, johon tiivistyy tärkeitä asioita.

– Jaetaan omasta, se on kirkon päätehtävä. Olen muuten säveltänyt sen siinä urheilusalissa, missä kirkolliskokous aikoinaan kokoontui. Flyygelin ääressä istuessani tiesin, että se paikka on erityinen.

Sitä Löytty ei tiennyt, että reilut parikymmentä vuotta myöhemmin kirkolliskokous äänestäisi tuleeko kyseisestä laulusta virsi vai ei.

Virttä laulaessa koetaan pyhää

Jaakko Löytty kiteyttää virren merkityksen siihen, että se on jumalanpalvelusta, palvelemassa yhteistä ja yksityistäkin hartautta.

Löytyn vaimo, tekstiammattilainen Kaija Pispa iloitsee siitä, että virsi on laajentunut ulos perinteisestä virren raamista.

– Kun uudistimme Länsi-Suomen rukoilevaisten Armon lapset veisatkaa -rukoilevaisvirsien kokoelmaa, näin miten herkästä ja pyhästä asiasta on kyse. Jos ihminen laulaessaan kokee pyhää, pyhiä asioita, rukousta, se on virsi.

Lisävihkoon päätyivät pariskunnan yhteistuotannosta Arkinen halleluja, sekä Kahden maan kansalainen. Useista eri laulukokoelmista löytyvä hitti on löytänyt tiensä yli kaikkien rajojen. Pispa arvelee sen koskettavan monenlaisia yleisöjä.

– Siitä on liikkeellä kahta eri tekstiversiota. Siionin virsiin uudistamani, nyt lisävihkoonkin tuleva teksti on se, mitä toivoisin käytettävän.

Virsien tekijäluetteloista löytyy jatkossa virsirunoilija Kaija Pispan nimi. Hän itse ei kuitenkaan pidä niinkään tärkeänä sitä seikkaa.

– Hienointa on, että tekstit ovat sillä tavoin käytettävissä, että ihmiset voivat saada niistä jotain.

Uusissa virsissä tuoreita näkökulmia kristinuskoon

Eläkeläispappi, runoilija Leena Ravantin nimi näkyy uusien virsien yhteydessä peräti seitsemän kertaa. Kolminaisuusvirsi Jumalamme suuruuttasi on innoittanut sekä Sirkku Rintamäen että Pekka Nymanin säveltämään saman tekstin, joten oikeampi luku on kuusi.

Kaksi virsistä on käännöksiä, joista Jeesus Kristus suuri ihme -virteen Ravantti on tehnyt pyynnöstä paastonajan eri sunnuntaille omat säkeistönsä. Piispa Jonas Jonsonin tekstin Maailman kaikki rukoukset poimit kääntäjänimenä on Ravantin ohella myös Pekka Kivekäs.

– Kolmas säkeistö oli niin hankala, että piti soittaa isoveljelle, Pekalle, Ravantti naurahtaa ja paljastaa samalla oman sanataituruutensa juuret. Rovasti, virsirunoilija Herkko Kivekäs on heidän isänsä.

– Minut on marinoitu virsissä lapsesta asti lappeenrantalaisessa pappilassa.

Virsirunon poljento on niin olemisen ydintä, että kun Ravantilta pyydettiin hänen Jyväskylän pappisaikoinaan aamun rukoushetkeen virttä, tekstejä syntyikin samoin tein kolme. Sittemmin tekstejä syntyi myös Siionin virsien lisävihkoon.

Uusia virsiä -teossarjan kautta (Kirjapaja) Ravantin tekstit löysivät tiensä Timo-Matti Haapiaisen käsiin. Lisävihkotyöryhmässä työskennellyt Haapiainen vinkkasi tekstiosaajalle uusien kolminaisuus- ja talvi-tekstien tarpeesta. Talven valon saamme lumen myötä (säv. Tuomo Nikkola) on riemullinen ylistys talvelle. Jeesus metsän heleydessä (säv. Sheldon Ylioja) taas ekoteologinen kannanotto.

– Se syntyi mökkilaiturilla luonnon kauneutta ihmetellessä ja kysymyksestä miten ihminen voi tuhota tällaista, Ravantti kertoo.

Espoon Herättäjäjuhlille 2007 syntynyt Espoolaisen virsi on nyt nimeltään Jeesus ristinpolkuasi. Markku Kilpiön säveltämän virren sanoissa mainitaan yllätykseksi “kauppakeskus”.

Yhteisesti laulettavan virren tekstille on tarkat vaatimukset. Mitan täytyy pitää täsmälleen, eikä ajatuskaan saa horjua.

– Toivon, että virsitekstit edustavat samaa mitä papin työssäkin olen yrittänyt tehdä. Että ne puhuisivat kristinuskosta tuoretta näkökulmaa tarjoten ja antaisivat kristittynä elämiseen rohkaisua, lohtua tai potkua, Leena Ravantti sanoo.

Kansa ratkaisee, veisataanko

Jouko Ikola on entinen Nurmon seurakunnan kirkkoherra. Seurakuntaliitosten jälkeen hän jäi eläkkeelle johtavan kappalaisen virasta. Sanoittaminen on aina ollut Ikolalle läheistä, mutta 1990-luvun alkupuolella sanoituksista saatiin nauttia ensin lähinnä kotiseurakunnassa kanttori Martti Hemmingin sävellysten myötä.

– Viime vuosina on ollut innostavaa kirjoittaa tekstejä ihan kohde mielessä! Siionin virsien lisävihkoon päätyneet tekstit olivat omaa kilvoittelua ja kristittynä elämisen kipuilua käsitteleviä. Virsikirjan lisävihkon tekstit ovat itselleni harvinaista melko avointa ja suoraa kiitosta ja ylistystä, Ikola toteaa.

Kohotkoon ilohuuto (säv. Timo-Matti Haapiainen) on täynnä elävän luonnon vertauskuvia.

– Se syntyi kauniina keväisenä päivänä ollessani lenkillä ja katsoessani sitä Pohjanmaan kauneutta. Mieli täyttyi ajatuksesta, että elämä on ollut minulle hyvä ja armollinen.

Kohdalle osuneet seurakuntaliitokset veivät voimia, ja Ikola vetäytyi vuorotteluvapaalle Toledon luostariin. Pääsiäisaiheinen Kuoleman paasi liikahtaa (säv. Erkki Tuppurainen) syntyi tuolloin. Talkoolaisen virsi (säv. Joonatan Rautio) on vuodelta 2013.

– Talkoo-tekstejä minulla on useampikin. Aihe kasvaa luonnostaan pohjalaisesta maaperästä, sen käden kristillisyydestä, Ikola kertoo.

Hän on iloinen siitä, että tekstiin ja sen hiomiseen on suhtauduttu kunnianhimoisesti kaikissa vaiheissa ja että omat tekstit ovat nyt virsinä.

– Kansa ratkaisee veisataanko näitä, Ikola toteaa.

Tekstejä muokataan yhteisymmärryksessä

Sibelius-Akatemian Kuopion osaston kirkkomusiikin professorin työstä eläkkeelle jäänyt Erkki Tuppurainen oli lisävihkotyöryhmän jäsen. Työryhmällä oli käytettävissään runsaasti uusia, sävelmiä etsiviä tekstejä.

Lisävihkoon päätyneet tarjolla olleet kolme tekstiä tarttuivat Tuppuraisen silmään heti. Maa järkkyy, murtuu (Kjell Wiklundin tekstin kääntänyt Pekka Kivekäs) on Ruotsin kirkon virsikirjan lisävihkossa. Suomalaiset saavat valita suosikkinsa peräti kolmesta vaihtoehdosta, ruotsalaisen hempeän kansansävelmän, Jyrki Linjaman hyvinkin modernin version tai Tuppuraisen melodian.

– Jouko Ikolan teksti Kuoleman paasi liikahtaa oli heti inspiroiva, samoin Pirjo Vahtolan myönteinen ehtoollisteksti Saapua yhteiseen pöytään.

Ikolan tekstejä muokattiin hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä säveltäjä huomaa usein kohdan, jossa tavun mitta ei toimi toivotulla tavalla.

Tuppurainen on säveltänyt kauniisti kaartuvia melodioita aiemminkin, mutta nyt niitä kuullaan ensi kertaa virsinä.

– Mukavaltahan se tuntuu, kun sävelmäni olivat muidenkin mielestä lisävihkoon sopivia, Erkki Tuppurainen iloitsee.

Uutta kieltä ja tyyliä

Virsikirjan lisävihkon tavoitteeksi annettiin rikastaa olemassa olevaa perinnettä. Freelance-muusikko, Jakaranda-kuoron vetäjä Pekka Nyman kutsuttiin lisävihkotyöryhmän työskentelyyn mukaan alusta asti.

Hänkin sai nähdä tarjottuja tekstejä, joista jotkut alkoivat heti soimaan päässä tietyllä tavalla.

– On vaikea selittää, mikä seikka tekstissä herättää jonkin rytmin tai melodian, mutta esimerkiksi Leena Ravantin Jumalamme, suuruuttasi oli heti jotenkin uudenlainen virsiteksti, Nyman kertoo.

Uutta kieltä tarjosi myös Pekka Kivekäs tekstillään Laulan, koska herätit mut kuolemasta. Markus Bäckmanin En tiedä miksi kirkonpenkkiin näin on yksi lisävihkon avauksista uuteen.

– Teksti kertoo hieman harvemmin kirkkoon eksyvästä ihmisestä. Ajattelin, että tavallisesta ihmisestä kertovan laulun melodiankin pitää olla tunnelmaa tukeva, jopa iskelmälliseen tyyliin kasvava, Nyman kertoo.

Kokonaan omaa edustaa aikoinaan Namibiaan musiikkityöpajaan viety kansanlauluhenkinen vuorolaulu Sanasi on meille leipää.

– Olen ollut prosessissa mukana niin vahvasti, että näitä omia juttuja ei osaa erityisesti ajatella. Kun lisävihko tulee ulos ja näkee nimensä siinä, niin varmaan tulee se hieno tunne siitä, että laulut ovat päässeet eteenpäin julkaistuina. Pekka Nyman toteaa.

Virsikirjan lisävihko otetaan virallisesti käyttöön kaikissa seurakunnissa ensimmäisenä adventtina 2016.

Kuva: Ulla-Maija von Hertzen. Virsikirjan lisävihkoon tulevat Silmäni aukaise sekä Cat Stevensin Morning has Broken testattiin jo tammikuussa Kymin kirkossa järjestetyssä Jazz-messussa. Laulamassa Ella Tepponen ja Stella Löflund.