Heikki Palmu katsoo kirkon työnohjausjärjestelmän toimivan tällä hetkellä hyvin. Kirkossa on reilut kolmesataa oman toimen ohella toimivaa ja kolme päätoimista työnohjaajaa. Päätoimiset ovat Turussa, Espoossa ja Helsingissä. Vain isoilla yhtymillä on riittävästi henkilöpohjaa ja varaa perustaa työnohjaajan virka.
Työnohjausta käytetään kirkossa koko ajan enemmän ja Palmun mukaan ohjaajien koulutus on tasokasta. Koulutustahoja on Kirkon koulutuskeskuksen lisäksi jo yhteensä parikymmentä.
Palmun mielestä suurin ongelma kirkon työnohjauksessa on yhä yksilön ohjauksen korostuminen.
– Kun yksi ihminen kertoo, asioista saa vain yhden ihmisen kuvauksen. Yksilöohjaus ei välttämättä ohjaa tiimityöhön vaan siihen perinteiseen malliin, jossa jokainen saa ohjeensa suoraan Jumalalta, Palmu kuvailee yksilöohjauksen varjopuolta.
Niinpä Palmu onkin omassa työssään keskittynyt erityisesti ryhmä- ja työyhteisötyönohjaukseen.
– Espoolainen kollegani on puhunut, että kirkossa vallitsee solistinen työkulttuuri. Esimerkiksi pappien työnohjausryhmille on ollut iso kynnys tulla, mutta nykyisin kirkkoherrojen ryhmiä on jo saatu jonkun verran kokoon, Palmu sanoo.
Omaa alaistaan ei pidä ohjata
Kirkon työnohjaus on sitä hyödyntäville ilmaista. Se kuuluu työaikaan. Työnantaja maksaa matkat ohjattavalle. Piispat ovat antaneet suosituksen, jonka mukaan kaikille kirkon työntekijöille taataan työnohjausmahdollisuus. Työnohjaus on vapaaehtoista.
Kirkollisen työnohjauksen historian alkuhämärissä 1950-1960-luvuilla saattoi vielä olla ajatusta, jonka mukaan työnohjaukseen lähetettiin niin kutsuttuja hankalia työntekijöitä. Tällaisesta ajattelusta ei nykypäivänä näy enää jälkeäkään. Työnohjauksessa käydään omasta halusta, avoimesti ja joukolla. Esimerkiksi Turun seurakuntayhtymässä Palmun tai oto-työnohjaajien yksilö-, ryhmä-, tai työyhteisöpalveluja on parhaimmillaan nauttinut jopa kolmannes yhtymän työntekijöistä.
– Työnohjaukseen hakeutuva on yleensä tavallista parempi työntekijä, koska hän haluaa kehittää työtään.
Palmun mukaan kirkon työnohjauksessa pyritään siihen, etteivät työnohjaajat ohjaa omassa työyhteisössään. Esimerkiksi omaa alaistaan ei pidä ohjata.
Koska Palmu on virassa, hän antaa työnohjausta myös omassa työyhteisössään. Hän kuitenkin pyrkii siihen, ettei hän anna työnohjausta esimerkiksi omassa seurakunnassaan tai lähityöyhteisössään. Palmulla käy työnohjausasiakkaita myös kauempaa.
Palmu uskoo, että hänen virkansa saa jatkajan, kun hän jää syksyllä eläkkeelle. Tästä on ollut puhetta. Päätöstä asiasta ei kuitenkaan ole vielä tehty.
– Turun yhtymä on rakentanut itseään köyhäksi. Nyt joka ainutta virkaa syynätään. Toisaalta niin pitääkin olla. Vaarana kuitenkin on, että karsinta menee överiksi, Palmu sanoo.