Seppo Suokunnas kuvaili juhlavieraille 14-vuotiasta Hedbergiä, joka sielun hädässä päätyi Raamatun sanan ja armon salaisuuden äärelle.
Teologian tohtori Reijo Arkkila nosti esitelmässään esiin Hedbergin merkitystä nykypäivän kirkolle. Arkkila rinnasti Hedbergin ajan ja nykyisen kirkkopoliittisen tilanteen.
Sekä Suokunnas että Arkkila ovat Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) entisiä toiminnanjohtajia.
Arkkila kuvaili Hedbergin oman arkkipiispan, Melartinin, hermostuneen pietistien oppeihin, joita hän piti kirkon yhteyttä repivinä. Piispa lähettikin Hedbergin eristyksiin vankilasaarnaajaksi. Samainen arkkipiispa piti oppia perisynnistä Augustinuksen keksintönä ja oli sitä mieltä että vieläpä Raamatun kirjoittajat olivat melko lailla erehtyneet tai kirjoittaneet oman aikansa katsomusten mukaisesti.
– Niin, tällainen arkkipiispa meillä oli Suomessa 1840-luvulla ja pietistipapit saivat tuntea hänen kovat otteensa. Voimme hiljaa miettiä, millainen on tilanne maassamme armon vuonna 2011, Arkkila sanoo.
Arkkila korosti, että Hedbergille kirkon tunnustuksellisen luonteen säilyminen oli perustava asia. Augsburgin tunnustuksen mukaisesti hän tarkkasi kirkon tuntomerkkejä ja niiden toteutumista: kaikuuko kirkossa evankeliumin ääni, hoidetaanko sakramentit Kristuksen asetuksen mukaisesti.
– Tässä on meilläkin perustava kysymys. Kirkon oikeiden tuntomerkkien toteutumista tulee seurata, sen puolesta on nähtävä vaivaa ja niiden mukaan on itse ojentauduttava. On siis etsittävä sellaisia jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa nämä merkit toteutuvat, Arkkila vertaa tähän päivään.
”On tullut aika rakentaa itsenäisiä toimitiloja”
1840-luvun lopulla Hedberg otti kantaa Ruotsin lukijaliikkeessä polttavaksi nousseeseen kysymykseen suhteesta Ruotsin valtiokirkkoon. Lukijaliike katsoi uusien kirkollisten käsikirjojen poikkeavan selvästi luterilaisesta opista.
Arkkilan mukaan Hedbergin kannanotto kiistaan on mielenkiintoinen: Hedbergin mukaan kristityillä oli oikeus erota kirkosta ja kieltäytyä alistumasta väärään oppiin, jos heidän ei anneta käyttää vanhoja käsikirjoja.
– Hänen vastauksensa siis oli, että niin kauan kirkossa jatketaan taistelua, kun tuntomerkit vielä saavat toteutua. Hedberg piti mahdollisena, että voi tulla aika, jolloin toiminta kokonaan estetään ja kristityt työnnetään kirkosta ulos. Tänään on kysyttävä, onko tilaa, annetaanko tilaa Jumalan kansan kokoontua kirkon oikeiden tuntomerkkien äärelle.
Reijo Arkkila nostaa esiin sen Hedbergin näkemyksen, että rukoushuoneita tuli rakentaa turvapaikoiksi kristityille.
– Tässä on meille selvä käytännön ohje: Turvapaikkoja on rakennettava ja niissä toimittava. Tarvitsemme rukoushuoneita, kappeleita ja muita kokoustiloja, joissa Jumalan evankeliumia voidaan saarnata ja sakramentit oikein toimittaa. Kirkkomme paikallisseurakunnissa ovien sulkeutuessa on ripeästi etsittävä ja rakennettava uusia toimitiloja. On siis tullut monessa paikassa itsenäisten toimitilojen rakentamisen aika.
Heberg suhtautui eri mieltä oleviin ystävällisesti
Sekä Arkkila että Suokunnas korostivat, että Hedbergin suhtautuminen eri mieltä oleviin kirkossa oli aina tahdikas ja ystävällinen.
– Kyllä Hedberg muutamassa kirjeessään kauhistelee arkkipiispan teologiaa ja kovia otteita, mutta siihen valitukset jäävät. Hedberg hoitaa virkaansa Oulussa. Hän tyytyy rajoituksiin, joita hänelle on annettu. Hän opiskelee, lukee Lutheria ja Raamattua. Ei hänen kirjeissään ole jatkuvaa valittamista, kirkon tilan kauhistelua tai teologista arvostelua, Arkkila sanoo.
Evankelisen herätysliikkeen Evankeliumijuhlan järjestivät Raahen seurakunta, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Raahan kaupunki. Teemana oli Tervetuloa kotiin.
Kaste ja ilo – Evankeliumijuhlilla lausuttua
– Olemme viettäneet myös evankelisen isän Fredrik Gabriel Hedbergin syntymän 200-vuotismuistoa. Mikä Hedbergistä teki evankelisen uskon isän? Se oli se löytö, minkä jäljet johtavat Lutherin kautta Paavaliin ja koko Raamatun sanomaan: Kristuksen tähden kelpaat tässä ja nyt. Se, joka oli ja on kaikkea, suostui olemaan meidän tähtemme ”ei mitään”.”
(Sleyn toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski Evankeliumijuhlan päätöstilaisuudessa sunnuntaina)
– Tämän vuoden evankeliumijuhlat muistuttavat meitä kaikkia myös kristillisen uskomme juurista ja isiemme uskon merkityksestä. Elämmehän evankelisen liikkeen perustajan juhlavuotta. Jo kirkkohistoriasta aikoinaan saimme me oman ikäpolveni kasvatit lukea koulun penkillä siitä, mistä evankelisessa liikkeessä erityisesti puhuttiin: Eikö se ollutkin ilo Kristuksessa ja ilo siitä, että saa elää ja olla kastettuna Jumalan lapsena? … Kun vallitseva henkinen ilmasto juuri parhaillaan kyseenalaistaa kasteen toimittamisen pienelle lapselle ja pyrkii sysäämään kasteen lahjan syrjään, on kristillisen kirkon yhä selkeämmin sanottava, ettei meillä ole sen suurempaa aarretta annettavana ihmiselle kuin yhteys Kristukseen. (Piispa Samuel Salmi lähettien matkaansiunaamistilaisuudessa sunnuntaina)