Kaarina Heiskasella on piparimuotti joka lähtöön. Keräilyharrastus innostaa vuodesta toiseen seurakunnan tiedottajaa.
Jo hyvissä ajoin ennen joulua äänekoskelainen Kaarina Heiskanen, 56, kaivaa kaapeistaan jouluisia purnukoita. Niiden kätköistä paljastuu keräilyharrastuksen satoa. Nyt jo 250 piparimuottia!
– Olen jouluihminen, Jyväskylän seurakunnan tiedottaja tunnustaa.
Hän kuvaa joulun olevan kuin huone, josta vilahtaa hyvää valoa arkipäivään läpi vuoden. Lapsuuden joulumuistojen lämpö leviää koko elämän ylle.
Pikkutyttönä, Ylä- Savon Vieremällä, Kaarina osallistui ahkerasti piparinleivontaan. Aluksi hän avusti isosiskoaan. Siskon muutettua omilleen pesti siirtyi Kaarinalle. Piparimuottina toimi se perinteinen pyöreäreunainen, kukkaa muistuttava.
Lukioiässä Kaarina sai ystävältään lahjaksi kuutionmallisen muotin, jonka joka sivulla oli erilainen kuvio, tähdestä sydämeen.
Näin orastava keräilyharrastus sai lähtölaukauksen. Liekkeihin se leimahti vasta vuosituhannen vaihteessa, jolloin jokainen Äänekosken pyhäkoululainen sai lahjaksi enkelimuotin. Heidän joukossaan Kaarinan lapset.
Lutherkin taipui pipariksi
Piparimuotit ovat Kaarina Heiskasen mukaan mitä mainioin keräilykohde, sillä niitä voi löytää yllättävistä paikoista pikkurahalla. Läpi vuoden muotteihin törmää niin kirpputoreilla kuin matkamuistomyymälöissäkin. Kalleimmat kappaleet ovat maksaneet seitsemän euroa.
– En voisi kerätä mitään, jossa pitää ostaa koko sarja. Ahdistuisin. Nyt voin kiertää avoimin silmin ja ostaa muotin, jos sopiva tulee vastaan. Tästä ei tule stressiä.
Esimerkkinä hän esittelee erään lomareissun satoa, DDR- nostalgiaa. Piparimuoteissa seikkailevat vanhoista itäsaksalaisista liikennevaloista tutut mene- ja odota-ukot, Ampelmannit.
Uusimpana on Luther-muotti ja saksalaisten kirkkojen muotteja, netistä hankittuina. Heiskanen lainasi Lutheriaan konnevetiselle ystävälleen Eijakaisa Kytöjoelle, joka leipoi ja koristeli Lutherista näyttävän piparin ja liitti siihen tekstin: ”Tässä leivon enkä muuta voi.”
Piparista otettuun kuvaan on liitetty myös toinen teksti Lutheria mukaillen: Jos tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, tekisin tänään piparitaikinan.
Pipareita ja muottinäyttely joulumyyjäisissä
Silloin tällöin Heiskanen pakkaa kokoelmansa autoon. Ohjelmassa on ollut piparimuottinäyttely muutaman seurakunnan joulumyyjäisten yhteydessä.
Näyttelyssä muotit on ryhmitelty teemoittain; eksoottiset eläimet krokotiileineen, kissat ja perinteiset kotieläimet, elämää suomalaismetsissä, rakkaussarja ja ihmisen käyttöön tarkoitetut esineet.
Erikoisuutena tässä ryhmässä koreilee kännykkämuotti niiltä ajoilta, jolloin puhelimissa oli vielä antenni. Siskontytöltä Oxfordista Heiskanen sai vaatemuotit, joilla voi loihtia asukokonaisuuksia.
Kotiseuturakkautta henkivät muotit Heiskanen teetti Vähässäkyrössä pläkkiseppä Pentti Tuomisella. Traktorikuvio viestittää kotikaupungin traktoritehtaasta, höyryveturi puolestaan takavuosien höyryveturi-festareista.
Rakkaussarjan sydänmuoteista keräilijä tuunasi piparisilmälasit messun rukousalttarille. Jospa lähimmäinen näyttäsi niiden läpi tarkasteltuna hieman rakastettavammalta.
– Minä rakastan sinua -viittoman muotin sain lahjaksi kuurojen papilta.
Heiskanen kertoo, että muotit puhuttelevat häntä myös siitä näkökulmasta, millaisiin muotteihin me ihmiset toisiamme pyrimme puristamaan.
Syötävä piparikalenteri
Kaarina Heiskanen ei aprikoi käyttää muottejaan yhteiseksi hyväksi. Myyjäisiin leipominen on jo perinne. Mainio idea on piparijoulukalenteri, jossa joka päivälle on oma kuvionsa. Itsenäisyyspäivänä syödään Suomi, jouluaattona yleensä tähti.
Rakkailleen Heiskanen antaa taiten koristellun tähtipiparin, joka saa roikkua silkkinauhassa läpi joulunpyhien. Muuten herkut on tarkoitettu syötäviksi saman tien.
Käden ulottuvilta löytyy aina sokerikuorrutetta. Taikinan kanssa ei ole turhan tarkkaa. Reseptiksi käy mikä tahansa keittokirjasta löytyvä, myös valmistaikina kelpaa.
Piparin syvempi olemus kirkastui Kaarinalle, kun hän luki Anna-Liisa Mattilan kirjoittaman Piparikirjan (Atena Kustannus, 2001).
– Siellä kerrottiin muun muassa Vanhan testamentin hunajakakuista, joita Abraham tarjoili Mamren tammistossa kolmelle pyhälle vieraalleen. Kakuissa ja pipareissa yhdistyy vieraanvaraisuus ja jakaminen, hän pohdiskelee.
Vielä pari muottitoivetta
Heiskanen kertoo piparimuoteistaan myös joulukuun Kodin Kuvalehdessä. Tulisiko hänelle joulua ilman pipareita?
– Ehdottomasti. Seimeltä loistaa valo, hän vastaa.
Piparikamelit nousevat jouluisen suosikkilistan kärkeen. Kuin ihmeen kaupalla hän löysi äskettäin myös himoitsemansa seimimuotin.
– Sarja löytyi Lissabonista hotellimme lähettyviltä keittiötarvikekaupasta. Kyllä olin iloinen.
Visioita syntyy koko ajan. Aina pipariaikaan leipoja alkaa pohtia, miltä illan tummuudessa piirtyvien, lumikattoisten talojen silhuetit näyttäisivät paistettuina.
Hänellä on myös ilkikurisia pipariajatuksia.
– Teetin kauan miettimäni maailman kauneimman naisen muotin pläkkyrillä, Egyptin kuningattaren Nefertitin profiilin. Ja miten ihana olisi Marilyn-muotti: Kesäleski-elokuvasta se kuuluisa pysäyskuva, jossa hän seisoo tuuletusritilällä helmat hulmuten…
– Arkkitehtien piparkakkutalot -kirja (Tammi 2007) on aivan huikea teos. Sieltä löytyy piparitalona vaikka Taj Mahal tai Empire State Building. Samaa sukua on juuri toisena painoksena ilmestynyt Piparkakkutalot (Atena Kustannus 2012), hän vinkkaa.