Tampereen seurakuntien maskotti Leku Leijona muuntautuu moneksi

Neljä vuotta sitten joukko Tampereen seurakuntayhtymän työntekijöitä varhaiskasvatuksesta, nuorisotyöstä ja tiedotuksesta kokoontui papin ja kanttorin kanssa miettimään, millainen roolihahmo sopisi kasvatuksen maskotiksi.

Lapsityönohjaaja Leena Katriina Leppänen kertoo, että ideointipalaverissa harmiteltiin, kun Turussa oli jo keksitty ottaa maskotiksi Kirkonrotta.

– Joku muisti varhaiskasvatuksemme sisäisen tiedotuksen logon, jossa on kuva Nooan Arkista ja muutamasta eläimestä. Niistä paras vaihtoehtoehto oli leijona, olihan Sorsapuiston eläintarhassa 1960-luvulla asunut kaksi oikeaa leijonaa, ja eläin esiintyy Raamatussakin, Leppänen kertoo.

Sähköpostiringin nimikilpailun voitti sanoista ”leiki” ja ”kuuntele” koostuva Leku. Graafikko loi Leku Leijonasta kuvan, jonka väreiksi valittiin keltainen ja sininen.

Lapsityönohjaaja toimi myös pukuompelijana ja maskeeraajana

Hahmon ensimmäinen puku tehtiin lapselle. Pikku-Lekua videoitiin yhdessä lapsikuoron kanssa.

– Ensimmäiset kuvaukset tehtiin nopeasti, jotta nettiin saatiin edes jotakin materiaalia. Ompelin Lekun puvun itse, koska kukaan muu ei ehtinyt. Ensimmäisissä kuvauksissa toimin maskeeraajana, mallia katsoin piirretystä kuvasta, Leppänen muistelee.

Pian huomattiin, että Lekun rooliin tarvittiin lisää väkeä, sillä videoiden kuvaajan työaikana lapsi oli koulussa ja vanhemmat töissä. Leijonapukuja on nyt tehty sekä lapsille että aikuisille.

– Puvut eivät ole budjettikysymys, mutta tietysti työntekijän työaikaa menee kankaiden hakemiseen ja ompelemiseen. Osa on teetetty kesäaikaan lastenohjaajilla. Vapaaehtoisia ompelijoitakin on löytynyt. Jäännöspaloista on tehty Leku-käsinukkeja ja -pehmoleluja tai muita askarteluja.

Leena Katriina Leppäsen kokemuksen mukaan leijona-asussa häärivän pitää kestää lämpöä, sillä puku on helteellä melkoisen kuuma. Sateessa se on märkä, mutta talvella käyttäjä ei koskaan palele.

Lekua voi esittää jokainen tyylillään

Lekun roolissa voi esiintyä melkein kuka tahansa eikä sukupuolella ole väliä. Nuorisotyönohjaaja Sanna Lehtisaari ryhtyy usein Lekuksi nuorisotyön tilanteissa ja Leena Katriina Leppänen hoitaa enimmäkseen lapsityön ja perheiden tapahtumat.

Leppänen ja Lehtisaari esiintyvät Lekuna molemmat omalla tyylillään. Varhaiskasvattaja hassuttelee ja laulattaa, joskus jumppauttaakin läsnäolijoita. Puheliaampi nuorisotyönohjaaja on varhaisnuorten kanssa vitsikäs, esittää kysymyksiä ja houkuttelee porukkaa tekemään jotain hauskaa, kuitenkaan nolaamatta ketään.

– Seurakunnan maskotin esittäjä ei voi keskittyä omaan tunnetilaan tai väsymykseen. Puettuani Lekun vaatteet päälleni sekä säryt että väsymys katoavat. Rooliin heittäytyminen antaa voimaa, kun olenkin joku toinen. Kerran touhusin Lekuna helteessä koko pitkän kesäpäivän, ja vasta maskia poistaessani huomasin olevani rättiväsynyt, Leppänen kertoo.

– Työpäivät Lekun roolissa ovat kivoja kokouksissa istuvalle konttorirotalle. On henkireikä päästä tapaamaan seurakuntalaisia. Kuuntelen heitä herkillä korvilla. Aikuiset eivät ihan aina Lekun kanssa jutellessaan hoksaa puhuvansa varhaiskasvatuksen esimiehelle.

Hahmo rohkaisee lapsia avautumaan – ja siitä on iloa myös markkinoinnissa

Maskotti tuo mukanaan sekä iloa että hyötyä. Hahmo luo värikylläistä elämyksellisyyttä tilaisuuksiin ja vetää lapsiperheitä tapahtumiin. Joidenkin lasten on helpompi kertoa asioitaan maskotille kuin ihmiselle.

Leppänen iloitsee Lekun saamasta suosiosta. Faneja saapuu tapahtumiin kauempaakin ja leijonalle lähetetään fanipostia.

Leku Leijona on myös tuotteistettu. Siitä on tehty värityskuvia, käsinukkeja, pehmoleluja, askartelumalleja ja pinssejä. Tapahtumissa jaetaan Leku-postikortteja ja -osoitelapputarroja, joita on tietokoneella helppo tehdä valmiista kuvasta. Hienoja painotuotteita ja glitteritarroja ei tarvita.

Tampereella seurakunnat lähettävät ikäryhmille 1-4 syntymäpäiväonnittelun, joten Lekun hahmo tulee korttien kautta tutuksi myös lukutaidottomille lapsille. Hekin voivat bongata myöhemmin tutun leijonan kaiken kuvatulvan keskeltä.

– Jos olisi tarpeeksi resursseja päivittämiseen, niin Lekulla voisi olla oma facebook-sivu, Leena Katriina Leppänen toteaa.

Leku Leijona käy jääkiekkomatseissakin

Tampereella seurakunnan maskotti on esiintynyt muun muassa Kukkaisviikoilla, Tapahtumien Yössä, Särkänniemen Koiramäessä ja kaupungin joulunavauksessa.

Varhaiskasvatuksen 70-vuotisjuhlissa Leku johdatti lyhtykulkueen Aleksanterin kirkkoon ja innosti siellä lapsia osallistumaan jumalanpalvelukseen. Hahmo on silloin tällöin muulloinkin mukana jumalanpalveluksissa. Lasten katedraalin Elojuhlassa maskottileijona laulatti väkeä Suomi 100 -teemalla.

Tampereelta Ylöjärvelle muuttaneen Onoilan perheen isä Sami ja äiti Outi antavat hyvää palautetta Lekun monipuolisesta ohjelmistosta ja kyvystä huomioida lapset. Lisäksi tutun ja turvallisen hahmon kautta saadaan lasten teemoille jatkuvuutta.

Tytöt Aino (6) ja Kerttu (4) tulevat aina mielellään Lekun leikityksiin. Sofia (1) ei puhu mitään, mutta seuraa esitystä tarkkana.

– Leku on kiva, vanhemmat tytöt sanovat.

Maskotti on monesti paikalla jäähallissakin, sillä Tampereen seurakunnilla ja jääkiekkoseuroilla on yhteisiä kummikohteita.

– Silloin puvun sisällä on kyllä joku muu, sillä itse en välitä jääkiekosta, naurahtaa Leppänen.

Elävän Lekun on hankalaa vierailla sairaalan lastenosastoilla, mutta käsinukke sieltäkin löytyy.

Seurakunnan maskotti ei ole sooloprojekti

Toimintaan on hyvä löytää porukkaa heti alusta alkaen, sillä homma ei toimi, jos se on vain yhdestä ihmisestä kiinni. Mukana voi olla innostuneita vapaaehtoisiakin. Leena Katriina Leppänen kokee, että maskotin rooli sopisi hyvin myös nuorille.

– Hahmossa touhuaminen ei ole tosikon hommaa, on hyvä löytää itsestään vähän höpsöä heittäytyjää. Roolissa oleminen voi olla todella terapeuttista, kun ei tarvitse esittää itseään.

Aina ei maskotilla tarvitse olla tiettyä agendaa. Se riittää, että hahmo menee ihmisten joukkoon halattavaksi ja puhekaveriksi. Tapahtumissa Leku Leijonan tärkein tehtävä on olla läsnä.

Leppäsen mukaan kaikenlaiset eri-ikäiset henkilöt ottavat hahmoon kontaktia, myös turistit ja humalaiset. Ikävää palautetta ei ole tullut, vaan ihmiset ovat hyväksyneet seurakunnan ja leijonan yhteistyön.

– Siihen täytyy varautua, että jotkut lapset toimivat rajusti ja saattavat vetää leijonaa hännästä niin että puku voi mennä rikki. Silloin on mahdollisuus opettaa, miten toisia kohdellaan. Sanon lapsille, että nyt Lekuun sattuu.

– Pieni lapsi voi ensin pelästyä, kun pehmolelulta näyttävä hahmo leikkii, laulaa ja liikkuu. On ihana kokemus, kun joku pikkuinen uskaltaa lopulta tulla koskemaan tai jopa Lekun syliin. Mikä työpäivä, kun vähän väliä joku käy halaamassa!

”Postia pienten perheille” -nettisivuilta löytyy kertomuksia Leku Leijonasta ja sen puuhista. You Tubessa voi katsella Leku Leijona -videoita.

Kuva: Merja Salonen. Tampereen seurakuntayhtymän maskotti Leku Leijona on Taivaan Isän asialla. Lasten katedraalin Elojuhlassa hahmona touhusi Leena Katriina Leppänen. Kerttu ja Aino Onoila tulivat mukaan fanikuviin.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeli”Tämä on vaikea rasti” – arkkipiispa kommentoi Helanderin selvitystä
Seuraava artikkeliLähetyskurssi alkoi Raamattuopistolla – se on ainoa tänä syksynä

Ei näytettäviä viestejä