Nykyisessä virsikirjassa on siihen vuonna 2015 hyväksytyn lisävihon virret mukaan lukien kaikkiaan 781 virttä tai jumalanpalveluslaulua.
Uusia virsiä on opeteltava ja vanhojenkin kertaaminen on aina virsilauluopintojen äiti. Näin on ajateltu Seinäjoen seurakunnassa, jossa on viime vuosina tietoisesti opeteltu virsiä maratonperiaatteella. Seurakunta järjestää tilaisuuksia, joissa virsikirjan laajoja kokonaisuuksia lauletaan läpi.
– Laulutilaisuuksia on ollut Seinäjoella sekä kappeliseurakunnissa Ylistarossa, Peräseinäjoella ja Nurmossa, kanttori Maria Väinölä kertoo.
Tällaisina laulupäivinä ryhmä kuorolaisia ja muita seurakuntalaisia on kanttorin johdolla laulanut 158 virttä.
– Tämä tarkoittaa sitä, että virsikirjan perusosan 632 virttä on jaettu neljään yhtä laajaan osaan. Yhdessä paikassa laulettiin virret 1–158, toisessa virret 159–316 ja niin edelleen.
Näin veisattiin laajan seurakunnan alueella samanaikaisesti neljässä eri paikassa koko virsikirjan perusosa läpi. Aikaa tällaiseen veisuurutistukseen kuluu Väinölän mukaan kerrallaan 8–10 tuntia eli työpäivän verran.
”Ääni kesti ihmeellisesti!
Virsimaraton on sittemmin toteutettu joka vuosi siten, että laulettava virsikirjan viipale vaihtuu. Kappeliseurakunnassa, jossa edellisenä vuonna laulettiin tietty osuus, lauletaankin nyt toinen 158 virren paketti. Seurakunnassa on nyt laulettu 632 virttä neljästi.
Virsiä on ollut veisaamassa vaihtuva joukko seurakuntalaisia. Jotkut heistä ovat olleet kuitenkin paikalla neljänä vuotena aina kun on veisattu.
”Seinäjoen superveisaajia” edustavat peräseinäjokelainen Maila Rajala ja Nurmon Hyllykalliolta tuleva Raija Karjanlahti. Virsimaraton on ollut molemmille miellyttävä kokemus.
– Ääneni kesti ihmeellisesti kaikissa niissä tilanteissa, Rajala sanoo.
Karjanlahti oppi virsimaratonin aikana, että aiemmin oudoksi jääneitäkään virsiä ei pidä pelätä.
– Sellainen yleinen tuntu jäi, että virsien melodiat ovat sittenkin aika helppoja. Uusia virsiä aloitettaessa sitä kanttorin soittamaa introitusta kuunteli aina jonkin aikaa ja sitten saikin jo näppituntuman siitä, minkälainen se sävel on. Siinä pysyy sitten helposti mukana.
”Saan aina rauhallisen mielen ja hyvän tuulen”
Molemmilla superveisaajilla on monivuotinen kuorolaistausta. Karjanlahdelle virrenveisuu merkitsee laulamisen iloa.
– Kun harjoituksista lähtee, saan aina rauhallisen mielen ja hyvän tuulen. Lisäksi laulaessa saa hyviä ystäviä.
Seinäjoella on nyt veisattu läpi virsikirjan vuonna 1986 julkaistu perusosa. Seuraavaksi aiotaan käydä uusien virsien ja jumalanpalveluslaulujen äärelle samalla maratonperiaatteella.
Huhtikuun 22. päivä lauletaan kaikki 700- ja 800- alkuiset säkeistövirret ja kaikki 900-alkuiset lisävihkon virret.
– Yhteensä siis noin 150 virttä, joten koko päivä taas veisataan. Sillä erotuksella nyt, että kaikissa seurakunnissa aloitetaan samasta numerosta, Maria Väinölä sanoo.
”Odotan, että maamme opetushallintokin huomaisi laulamisen terveellisyyden”
Virsi soi Suomessa edelleen, mutta tulevaisuus ei välttämättä ole yhtä auvoinen. Kaikenlainen laulaminen on suuresti vähentynyt.
Maria Väinölän mukaan huomaa selvästi, että lapset eivät kodeissa ja koulussa laula niin paljon kuin ennen.
– Joskus minusta tuntuu, että alakoulussa eivät kaikki välttämättä ole selvillä edes laulamisen ja räppäämisen erosta. Mutta laulaminen on monella tavalla terveellistä. Odotan, että maamme opetushallintokin huomaisi sen.
Asialla on kanttorin mielestä myös laulamista laajempaa merkitystä. Ihminen tarvitsee ääntä muissakin asioissa kuin laulamisessa.
– Ääntä on käytettävä oikein monissa elämäntilanteissa. Sen tietoinen harjoitus on tätä nykyä todella vähäistä.
Hän huomauttaa myös, että jostakin syystä suomalaisten ääniala näyttää muuttuvan.
– On havaittu sellainen ilmiö, että se ääniala, jossa ihmiset mielellään laulavat, madaltuu koko ajan. Jopa lapset laulavat usein kummallisen alhaalta.
Virsikuoroihin on riittänyt miehiäkin
Maria Väinölä haluaa kuitenkin painottaa sitä, että kaiken kaikkiaan virsilaulu seurakunnassa elää ja voi ihan hyvin.
Monessa harrastuksessa ihmetellään nykyisin sitä, missä miehet ovat. Virsikuoroissa ongelmaa ei ole ollut, sekä Rajala että Karjanlahti kiittelevät miesten osallistumista, vaikka äänissä laulaminen on ehkä miehille hieman haastavaa.
– He tykkäävät kuitenkin laulaa melodiaa, Raija Karjanlahti toteaa.
Mutta mikä saa ihmisen laulamaan ja oppimaan uusia virsiä?
– Laulamisen ilosta minä laulan ja nautin myös äänissä laulamisesta. En lue nuotteja kovin hyvin, mutta on niistä apua silti, Maila Rajala myöntää.
Joskus virsien sanat ja sävel puhuttelevat väkevällä tavalla.
– Virsi voi olla niin koskettava, että en pysty sitä laulamaan. Esimerkiksi 288 (Silmäisi eteen, Jeesus) on mollivoittoinen ja niin koskettava, että tulee pala kurkkuun. Ja muitakin sellaisia on, varsinkin melankolisissa hautajais- ja piinavirsissä, Maila Rajala sanoo.
Lue myös:
Seppo Suokunnas: ”Virsi on kirkon parhaita työkaluja, se sisältää aina sanomaa ja sielunhoitoa”
Kotimaan lukijat: Uusissa virsissä on helmiä ja haastetta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä