Sunnuntain evankeliumi: Toisten rakastaminen on viime kädessä olemassaolon syvää sallimista

Evankeliumin kääntäjät kohtaavat kysymyksen, mitä suomeksi olisi parakletos, joka tässä on käännetty sanalla ”puolustaja”. Toinen ikivanha ja perinteinen käännös on ”lohduttaja”. Mahdollisia vastineita ovat myös ”kehottaja” ja ”rohkaisija”. Pyhää Henkeä kuvaava parakletos voi tarkoittaa näitä kaikkia.

Mitä Henki siis meille antaa? Lohdutusta vai tsemppiä ja rohkeutta? Vai puolustuksen, eli viime kädessä oikeuden ja mahdollisuuden olla olemassa?

Tanskalainen hahmoterapeutti Bent Falk sanoi, että rakkaus on viime kädessä toisen olemassaolon vahvistamista. Vaikeassa tilanteessa ihmistä lohduttaa ja rohkaisee jo se, että hän saa kertoa tilanteestaan ja huomata toisen ymmärtävän ja ottavan hänet todesta. Minun olemassaoloani vahvistaa, kun toinen ihminen näkee, kuulee ja oivaltaa, että olen. Ja myös missä olen.

Bent Falk opetti myös oivaltamaan, että lupa olla on annettu meille jo. Sitä ei tarvitse eikä pidä lähteä ostamaan enää keneltäkään, vaikka meitä epävarmoja riivaakin tarve tehdä juuri niin. ”Meidän ei tarvitse maksaa oikeudesta olla täällä, me vain luulemme niin”, hän sanoi. Viime kädessä lupa olla tulee Jumalalta ja se on annettu meille jo. Juuri sen meille välittää Jumalan Henki, joka on lohduttaja, puolustaja ja rohkaisija.

ORPOUDESSA PELOTTAVINTA on se, että henkilökohtainen lohduttaja, puolustaja ja rohkaisija on poissa. Vieraille ihmisille orvon oleminen tai olemattomuus ei merkitse samalla tavalla kuin omalle vanhemmalle.

Orpous on myös väistämätöntä. Se on aikuisen osa, sillä kaikki riittävän pitkään elävät joutuvat luopumaan omien vanhempiensa tuesta. Lohduttaja, puolustaja ja rohkaisija on löydettävä muualta.

”Minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä”, sanoo Kristus tässä. Me saamme olemassaolomme ja luvan siihen Jumalalta. Me otamme olemassaoloamme vastaan Jumalalta, kun hyväksymme sen, että Jumala on meissä ja vaikuttaa meissä. Jokaisessa meistä, meidän sisimmässämme.

Kun Jeesus muistuttaa käskyistään, kysymys on muiden rakastamisesta. ”Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä”, on Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ydinopetus. Toisten rakastaminen on viime kädessä heidän olemassaolonsa syvää sallimista, tukemista ja vahvistamista.

Lohduttaja, puolustaja ja rohkaisija, joka antaa meille itsellemme vankkumattoman luvan olla, tekee meistä myös toisten olemassaolon sallijoita ja puolustajia. Lohduttajia olemassaolon tuskissa. Olemassaoloon kutsujia, kehottajia ja rohkaisijoita.

Anni Pesonen

Kirjoittaja on Luukkaan evankeliumista väitellyt teologian tohtori ja Nurmijärven seurakunnan pappi.

HELLUNTAIPÄIVÄ: Johanneksen evankeliumi 14:15–21
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. – – te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. – – minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”

 

PYHÄN MUUT TEKSTIT:
Helluntaipäivä on aiheeltaan ”Pyhän Hengen vuodattaminen”.
Tekstit: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30, Ps. 68:5–11, Jer. 31:31–34, Ap. t. 2:1–13, Joh. 14:15–21.
Liturginen väri on punainen.
Alttarilla on kuusi kynttilää.
Kolehti kerätään koulutuksen mahdollistamiseen ja opetuksen laadun parantamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.

Edellinen artikkeliKatso tästä tulevat hartaudet ja jumalanpalvelukset radiossa ja tv:ssä
Seuraava artikkeliAnalyysi: Miksi juuri Mari Parkkinen ja Pekka Särkiö jatkavat Mikkelin piispanvaalin toiselle kierrokselle?

Ei näytettäviä viestejä