Marian luulisi olevan sekaisin enkelin lähdettyä. Enkelille hän on luvannut, että näin saa käydä – että hän on valmis. Mutta tuskin on. Kai hän miettii yhtä mittaa, onko hän oikeasti raskaana ja keneltä siitä voisi edes kysyä. Ei varmastikaan omalta äidiltä, koska tämä on juuri se asia, mitä vanhemmat eivät takuulla toivo.
Enkeli on poissa eikä tule enää takaisin. Mutta Marian sukulaistäti Elisabet on kokenut samantapaisen asian. Tullut raskaaksi tilanteessa, jossa se on ihme.
Elisabet asuu kuitenkin kaukana, monen päivän matkan päässä. Maria on voinut nähdä hänet joskus, mutta ei varmasti tunne häntä kovin hyvin. Miten sinne edes pääsee? Hän ei tunne tietä, ja tiet ovat turvattomia. Miten saisi edes luvan lähtöön?
Silti jo parin päivän päästä Maria saa tilaisuuden. Joku kai lähtee Juudeaan päin, ja Maria pääsee mukaan.
Maria on takuulla epävarma astuessaan Elisabetin taloon. Tulosta ei ole voinut varoittaa. Mahtaako Elisabet edes tuntea Mariaa, jos he tavanneet vuosia sitten? Ja miten otetaan puheeksi se, että arvelee olevansa raskaana enkelin kohtaamisesta? Entä jos Elisabet ei usko Mariaa, miten hän pääsee edes kotiin?
Mutta Elisabet kääntyy, katsoo Mariaa ja suorastaan huutaa ilosta. Sinä olet siunattu, ja sinun lapsesi on siunattu. Onneksi olkoon, että uskoit sitä enkeliä. Kaikki sinulle luvattu toteutuu.
Yhtäkkiä ei tarvitsekaan selittää mitään. Elisabet ymmärtää, ja kaikki on hyvin.
KUN IHMISEN tie on oudoimmillaan, sen kanssa on ymmällään ja yksin. Varsinkin jos tien outous on sen laatuista, että toisten todennäköinen reaktio on moraalinen tuomio. Painetta puhumiseen olisi, mutta myös erityinen syy olla puhumatta.
Silloin joku, joka yllättäen ymmärtää ja ottaa vastaan, on Jumalan ihme. Sellainen ihminen suojelee ja siunaa ihan vain reaktiollaan, vastaan ottamisella ja ymmärtämisellä. Tuollaisen kohtaamisen jälkeen sydämessä voi alkaa syntyä laulu. Riemulaulu ja ylistyslaulu.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie.
Anni Pesonen
Kirjoittaja on Luukkaan evankeliumista väitellyt teologian tohtori ja Nurmijärven seurakunnan pappi.
Luukkaan evankeliumi 1:35–47
”Pyhä Henki tulee sinun yllesi – – . Syntyvä lapsikin on sen vuoksi pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Myös sukulaisesi Elisabet on raskaana – – . Hän on jo kuudennella kuukaudella, vaikka häntä pidetään hedelmättömänä. – –” ”Olkoon siis niin”, Maria sanoi. ”Minä olen Herran palvelija.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Muutaman päivän kuluttua Maria kiiruhti erääseen Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin, meni Sakariaksen taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, lapsi pomppasi hänen kohdussaan. Elisabet täyttyi Pyhästä Hengestä ja huusi kovalla äänellä: ”Sinä olet naisista siunatuin, ja siunattu on myös lapsi sinun kohdussasi! Miten minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi pomppasi ilosta sisälläni. Olet onnellinen, kun uskoit, että Herran sinulle ilmoittamat asiat tapahtuvat!”
Silloin Maria sanoi:
”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
ja henkeni iloitsee hänestä, Pelastajastani – –”
UT2020-käännöksen mukaan