Hän oli vain yksi mies väkijoukossa. Evankeliumitekstin pohjalta tiedetään, että hänellä oli poika, jolla oli pienestä pitäen ollut kuolemanvakava vaiva. Sen vuoksi isä tuli pyyntöineen esiin väen paljouden keskeltä. Syynä oli sekin, etteivät opetuslapset olleet kyenneet auttamaan asiassa. ”Ei heistä ollut siihen.”
Jeesuksen luo tultiin eri reittejä, erilaisten vaivojen ja pyyntöjen kanssa. Joku laskettiin katon kautta suoraan opettajan jalkoihin. Joku ehti kuolla kotonaan, kun Jeesus oli vasta matkalla. Jollekin haettiin ”reseptiä” kuin kaukoparantajalta.
MITÄ TAPAHTUI? Katon kautta paareilla kannettu halvaantunut käveli talosta ulos oviaukosta. Jairoksen tytär heräsi kuolleista. Sadanpäämiehen palvelija parani tapaamatta koko parantajaa – parantajan sanan voimalla.
Tämän pojan kohdalla Jeesuksen resepti oli: ”Tuokaa poika minun luokseni.”
Se oli varmasti raju näky. Ehkä yhä kasvavassa väkijoukossa syntyi rinki Jeesuksen, isän ja maassa reuhtovan ja kuolaavan pojan ympärille. Poika kävi kuin kuolinkamppailua. Isä kamppaili epäuskonsa kanssa.
Kuvittelen tilanteen 2000-luvulle ja kaupunkimme torille terveyskeskuksen ja yksityisen terveysaseman eteen, itseni isän paikalle. Järkeilisinkö, että nykytietämyksemme ja viimeisimpien tutkimusten valossa saastaisia, ihmisiä riivaavia henkiä ei ole? Lastani vaivaa todennäköisesti epilepsia. Menisinkö tämän epikriisin kanssa Jeesuksen luo pyytämään häneltä toista arvioita ja tutkimusta – sekä mielellään terveyttä?
HÄDÄSSÄ IHMINEN MUUTTUU usein suoraviivaiseksi. Toiminta korvaa teoriat ja järkeilyt. Hätääntynyt vanhempi rukoilee lapsensa puolesta, on sairaus ja sen syy mikä tahansa. Minäkin olen huutanut kuin evankeliumin kertomuksen isä: Sääli meitä ja auta! Samalla kun epäusko on ollut kuin riivaaja uskoni kimpussa.
Jeesus käskee mykkää ja kuuroa henkeä lähtemään pojasta. Niin kuuro se ei ole, ettei käskyä kuulisi vaan lähtee. Rinki tiivistyy. Isän hengitys tihenee. Hengittääkö poika ollenkaan? Hän makaa elottoman näköisenä maassa. ”Nyt hän kuoli.”
Jeesus tarttuu pojan käteen ja auttaa hänet jaloilleen.
Kuvittelen, että ensin rinkiin ja erityisesti isän sydämeen laskeutuu ”riemurauha”. Hän kietoo kätensä pojan ympärille, pudistelee tomua vaatteista. Ehkä isä vajoaa nyt puolestaan maahan Jeesuksen jalkojen juureen.
Rinki hajoaa kohisten. Ihmettely alkaa.
Tämän lajin saattoi voittaa vain rukouksella.
Kirjoittaja on Askel-lehden toimitussihteeri.
<