Soinin seurakunnassa on yhä lähetysinto korkealla – oma poika Heikki Saari lähti Ambomaalle 1903

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevassa Soinin seurakunnassa elää yhä vahvana lähetystyöhenki. Perinteet juontavat jo reilun sadan vuoden taakse, kun paikkakuntalainen Heikki Saari lähti lähetystyöhön Afrikkaan Ambomaalle vuonna 1903.

– Hän on ollut tienavaaja. Saarihan on myös kirjoittanut sanat virteen numero 254 Sun työhös, Jeesus, kutsun sain, eli hänen käden jälkensä näkyy sielläkin, sanoo Soinin kirkkovaltuuston puheenjohtaja Ahti Leppänen, 65.

Leppänen iloitsee, että Soinin seurakunta on ollut useita vuosia Suomen seurakuntien kymmenen kärjessä lähetystyöhön menevien varojen suhteen. Kyseessä on seurakuntalaisten lukumäärään suhteutettu rahamäärä.

– On hienoa, että meillä on vahva auttamisenhalu niin lähetys- kuin diakoniatyön osalta. Voi sanoa, että soinilaiset välittävät toisista ihmisistä.

Soinin seurakuntatalo vaatii ison investoinnin

Leppänen kokee seurakunnan luottamustehtävät sydämen asiaksi. Neljättä kauttaan päätöksiä tekevälle Leppäselle seurakunta on ollut aina läheinen.

– Kävin lapsena pyhäkoulussa ja hieman vanhempana olin mukana seurakuntanuorissa. Kun minua eräässä vaiheessa pyydettiin mukaan päätöksentekoon, päätin lähteä kohti uusia tehtäviä, Leppänen sanoo.

Soinin seurakunnan taloustilannetta Leppänen luonnehtii vakaaksi, vaikka tuhlailuun ei ole varaa.

– Olemme velaton seurakunta. Meillä on kuitenkin edessä iso investointi, kun joudumme korjaamaan vanhan seurakuntatalomme perusteellisesti tai rakentamaan kokonaan uuden. Tämä projekti tulee syömään ison rahamäärän, mikä tarkentuu kun suunnitelmat saadaan valmiiksi.

Eteläpohjalaisseurakunnassa on alle 2 000 jäsentä. Leppäsen mukaan Soinissa on kuitenkin vahva halu jatkaa itsenäisenä seurakuntana.

– Se todettiin viime vuonna pidetyssä piispantarkastuksessakin. Vaikka asiasta on ollut ajoittain keskusteluja, olemme jatkamassa itsenäisenä.

”Uusi kirkkoherra on erittäin sopiva henkilö virkaan”

Hyvä henki näkyy Soinissa päätöksenteossa, hommat rullaavat sujuvasti.

– Ilmapiiri on toimiva. Olen myös iloinen, että viime toukokuussa aloittanut uusi kirkkoherramme Pasi Kilpeläinen on päässyt hyvin kiinni seurakunnan asioihin. Hän on erittäin sopiva henkilö virkaan.

Luottamushenkilöiden ominaisuuksia pohdittaessa Leppäsen suu kääntyy hymyyn, hän haluaa pitää huumorin mukana.

– Luottamushenkilöllä täytyy olla pitkä vieteri, Leppänen nauraa.

– Lisäksi kaivataan toki hyvää kuuloa ja neuvottelu- ja yhteistyötaitoja.

Leppänen kertoo Soinin seurakunnan erikoisuudesta: Suomen ainoasta vaivaisakasta.

– Tapulin seinässä olevaa akkaa käydään katsomassa varsinkin kesäisin. Vaivaisakka on ollut välillä näytillä muuallakin, mutta nyt se on pysynyt viime ajat kotosalla, Leppänen juttelee.

Pojan syntymä palautti valon elämään

Elämänsä suurimman menetyksen Leppänen koki 7.1.1980. Hänen isänsä menehtyi tuolloin auto-onnettomuudessa.

– Isä vei maitotonkkia maitolaiturille, jääden odottamaan maitoautoa. Kun hän näki pimeässä lähestyvät valot, luuli isä kyseessä olevan maitoauton. Tulija oli kuitenkin kuorma-auto, joka törmäsi tielle odottamaan siirtyneeseen isääni kohtalokkain seurauksin.

– Tapahtuma oli todella pysäyttävä, se laittoi minut selkä seinää vasten. Tuntui mahdottomalta ymmärtää, että näin isän terveenä edellisenä päivänä, ja sitten hän oli äkisti poissa.

Onnettomuuden jälkeinen kuukausi sujui pankki- ja vakuutusasioita työkseen hoitaneella Leppäsellä sumussa. Valo alkoi kuitenkin kajastaa 29.1.

– Poikani syntyi tuolloin. Se oli suuri käännekohta, elämä näytti silloin taas toiset kasvonsa antaen voimaa jatkoon.

Kuva: Tomi Olli. Nykyään eläkepäiviä viettävän Leppäsen aika kuluu usein kalahommien parissa. Suurimmat saaliit ovat 6,3 kilon hauki ja reilu neljäkiloinen kuha.

Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Sisällissodan haavat ovat umpeutuneet sata vuotta – seuraava vuosisata on vielä sovinn
Seuraava artikkeliRolf Steffansson: Suomen Lähetysseura on syrjäytyneiden lähetysjärjestö

Ei näytettäviä viestejä