Simpsonien hahmojen rukouselämä on tilannekomiikasta huolimatta arkista ja tavallista. Sarjassa ei myöskään pilkata uskoa, arvioi gradun sarjan rukouselämästä aikoinaan tehnyt Eveliina Ojala.
Essen haastattelema Ojala kahlasi lopputyötään varten läpi kymmenen ensimmäistä tuotantokautta, joten katselu-urakkaa kertyi 226 jakson ja yhteensä 200 tunnin verran. Varsinkin sarjan alkupuolen uskontokylläisyys oli yllätys graduntekijälle
– Simpsoneissa on paljon uskonnollisia viitauksia. Sarja on normaalia arjen kuvausta, johon myös kristinusko kuuluu monissa eri muodoissaan. Uskoa ei pilkata, vaikka sarja esittää asiat viihteellisin keinoin, Ojala summaa Esselle.
Kristinuskon lisäksi sarjassa näkyvät myös juutalaisuus, buddhalaisuus ja uushenkisyys. Islam hieman yllättäen vain kerran, Simpsonien Jerusalemin matkan yhteydessä.
Sarjan tarinoissa esiintyvien rukousmuotojen tunnistamiseen sekä hahmojen henkilökohtaiseen rukouselämään keskittyneen tutkimuksen mukaan animaatiosarjassa parhaiten edustettuina ovat pyyntö- ja hätärukoukset. Rukoukset ovat arkisia ja niin realistisia kuin ne sarjan viitekehyksessä voivat olla. Hahmojen rukouselämän mielenkiintoinen piirre on, että Bartin ja Homer saattavat kohdistaa rukouksensa Allahille tai Supermiehelle. Tämä vahvistaa Ojalan mukaan sarjan luomaa kuvaa Jumalasta jolle saattaa jutella kuin kaverille.
Uskonnon pedagogiikan näkökulmasta lopputyön vuonna 2009 tehnyt pastori Ojala kertoo hyödyntäneensä sarjaa myös rippikuolutyössä.
– Olen näyttänyt rippikoulussa jaksoa, jossa hän (Bart) on linsannut läksyistä ja rukoilee polvillaan koetta edeltävänä iltana lisäaikaa. Reputtaminen olisi jättänyt hänet luokalleen. Rukousvastauksena tulee lumisade, joka sulkee koulun yhdeksi päiväksi. Bart saa lisäpäivänsä ja selviytyy.
Lue Essen juttu näköislehdestä (sivut 10-11)