Joensuussa viime viikolla pidettyyn kansainväliseen uskonnonvapautta koskevaan konferenssiin osallistunut saksalainen kirkkohistorioitsija, professori emeritus Gerhard Besier toteaa uskonnonvapauden heikenneen monissa maissa viime vuosina.
– Tämä uskonnonvapauden vähentyminen on sidoksissa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien heikentymisen kanssa. Lisäksi asiaan liittyy vanhojen instituutioiden, kuten oikeuslaitoksen ja toimeenpanovallan heikentyminen eräissä maissa. Lyhyesti sanottuna kysymys on länsimaisten ihanteiden heikentymisestä, Besier sanoo.
Nämä vanhoista juurista kumpuavat länsimaiset ihanteet vahvistettiin Besierin mukaan toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa. Esimerkiksi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin Yhdistyneissä kansakunnissa vuonna 1948.
Neuvostoliiton ja sosialistisen Itä-Euroopan romahdettua oli Euroopassa 1990-luvulla jonkin aikaa se tilanne, että monet ajattelivat läntisten oikeudenmukaisuuden, vapauden ideaalien sekä koko länsimaisen järjestelmän voittoa.
– Nyt huomaamme, että niin ei käynyt. Läntisiä ideaaleja hylätään esimerkiksi Itä-Euroopassa. Myös Euroopan yhtenäisyyden idea on heikentynyt, Besier arvioi.
Besier mainitsee erityisinä huolestuttavina esimerkkeinä esimerkiksi Unkarin ja Puolan.
Oma lukunsa on Turkki. Sen kemalistinen järjestelmä jäljitteli vajaan vuosisadan ajan Ranskan uskonnon ja valtion tiukasti erottavaa mallia.
– Nyt Turkissa ja muissa sen kaltaisissa maissa, myös Venäjällä, pystytetään autoritäärisiä johtajavaltaisia hallituksia. Samalla johtava uskomusjärjestelmä välineellistetään tällaisissa maissa eräänlaiseksi ideologiseksi teoriaksi hallituksen käyttöön, Besier sanoo.
”Uskonnonvapaus ei kiinnosta, vapaus kuluttaa kiinnostaa”
Besier rinnastaa Turkin ja Venäjän kehityksen. Venäjällä ortodoksisella kirkolla on hallinnon näkökulmasta roolina tarjota eräänlainen filosofinen sateenvarjo kaikelle sellaiselle, mikä on venäläistä.
– Venäjän ortodoksinen kirkko tukee kaikkea, mitä maan hallitus tekee. Hiljattain patriarkka esimerkiksi ylisti Venäjän ilmavoimien tekemiä Syyrian pommituksia.
Euroopan unioniin kuuluva Unkari on Besierin mukaan matkalla kohti kansallisesti orientoitunutta yhteistyötä valtion ja vanhojen kirkkojen välillä. Samoin toimii toinen EU-maa Puola.
Puolan tapauksessa Besieriä mietityttää maassa perinteisesti hyvin vahvan katolisen kirkon yhteiskunnallinen vaikutusvalta.
– 1990-luvulla oli lyhyt ajanjakso, jolloin katolisen kirkon vaikutusvalta Puolassa näytti heikentyvän. Mutta nyt kirkko on vironnut ja tekee yhteistyötä hyvin konservatiivisen kansallisen puolueen kanssa. Tämä on hälyttävää siksi, että kirkon ja valtion erottaminen on yksi läntisen järjestelmämme perustavaa laatua oleva idea.
”Venäjän väestö ei ole kiinnostunut klassisista vapauksista”
Oma lukunsa ihmisoikeuskysymyksissä on autoritäärisen presidentin Vladimir Putinin johtama arvaamaton Venäjä.
Besier puistelee päätään sille, että kyselyjen mukaan Venäjällä väestö ajattelee yleisesti, että maan nykyinen autoritäärinen järjestelmä voisi olla todellinen vaihtoehto liberaalille läntiselle yhteiskunnalle.
– Sehän on naurettavaa. Mutta Venäjän väestö ei ole kiinnostunut klassisista vapauksista mukaan lukien uskonnonvapaus. He ovat kiinnostuneita vain vapaudesta kuluttaa, mikä tietysti on sekin yleismaailmallisesti kaikkialla hyväksytty vapaus.
Ihmisluonto on sellainen kuin se on. Besier viittaa myös siihen, että venäläisten sanotaan arvostavan vahvoja johtajia.
– On hyväksyttävä ajatus, että ihmisillä on usein taipumus hyväksyä erilaiset hierarkkiset järjestelmät. He eivät kaipaa liberaaleja olosuhteita. Tämä on ydinongelma. Siksi uskonnonvapauskaan ei ole mikään puheenaihe esimerkiksi Venäjällä, Puolassa tai Unkarissa.
Venäjällä ortodoksinen kirkko on valtion läheinen kumppani, mutta tämä koskee Besierin mukaan lähinnä kirkon ylätasoa. Ruohonjuuritasolla kirkko on Besierin mukaan heikko. Monet venäläiset eivät todellisuudessa tunne ortodoksisuutta eivätkä ole erityisen uskonnollisia. Mutta kunnon venäläisen ajatellaan olevan ortodoksi, samoin kuin kunnon puolalainen on katolilainen.
– Uskonto kuuluu siis heidän etnisyyteensä. Todellisuudessa esimerkiksi ortodoksisuus Venäjällä on epävarmaa, koska sitä ei ole istutettu alustaansa hyvin. Kuitenkin Putin tukee sitä, koska hän rakastaa kirkollisia symboleja ja rituaaleja. Ne luovat kuvitelmaa yhtenäisestä kansasta, jolla on yksi johtava uskonto, Besier sanoo.
”Saksan protestanttinen kirkko on vihreä, sulavalinjainen ja ymmärtää kaikkea”
Saksan kirkkojen ja valtion suhteet sekä maan sisäinen uskonnollinen kehitys on ollut yksi Besierin tutkimuskohteista. Joensuun keskusteluissa Besier mainitsi Saksan yhdistyneellä protestanttisella kirkolla EKD:lla ja katolisella kirkolla olevan edelleen historiallisista syistä johtuva erityisasema suhteessa valtioon.
Erilaiset vapaakirkot, pienet lahkot ja muut uskonnot elävät aivan eri tilanteessa kuin kaksi perinteistä saksalaista valtakirkkoa. Nimenomaan valtakirkot kuitenkin menettävät tällä hetkellä Saksassa nopeasti jäseniään kirkosta eroamisen vuoksi.
Yleisesti ottaen länsimaissa uskonto ei Besierin mukaan ole valtaväestölle enää tärkeä asia eikä siitä olla kiinnostuneita. Siksi uskonnonvapauden ongelmistakaan ei olla kiinnostuneita.
– Niinpä ei ymmärretä, miten joku voi olla vaikkapa Jehovan todistaja tai aktiivinen uskova missään muussakaan uskontokunnassa. Erilaiset uskomusjärjestelmät ovat heikentyneet.
Besier itse on luterilainen. Saksan yhdistynyt protestanttinen kirkko EKD on kotiutunut edellä kuvattuun saksalaiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.
EKD edustaa Besierin mukaan ”pehmeää uskoa ilman vahvaa oppia”.
– Kuten saksalaiset yleensä, EKD on sosiaalidemokratisoitu. Se on myös vihreä, se on sulavalinjainen, se ymmärtää kaikkea eikä harrasta lähetystyötä. Sen mielestä ei pidä evankelioida juutalaisia mutta ei myöskään maahanmuuttajamuslimeja.
”Avonaiset rajat olivat Angela Merkelin pahin virhe”
Joensuun konferenssissa keskusteltiin uskonnonvapaudesta sekä kirkkojen ja uskontojen suhteesta valtioon.
Monissa puheenvuoroissa pohdiskeltiin myös Euroopassa nopeasti lisääntyvän muslimiväestön ja islamin mukautumista länsimaisiin yhteiskuntiin, joissa kirkko ja valtio on normaalisti erotettu ja uskontoa pidetään yhä useammin vain yksityisasiana.
Sata vuotta sitten Saksassa oli pari moskeijaa ja muutama tuhat muslimia. Tänään moskeijoiden määrä lasketaan tuhansissa ja muslimien määräksi arvioidaan noin viisi miljoonaa.
Suuri osa heistä on turkkilaisia, mutta myös arabimaista ja Keski-Aasiasta tulleita muslimeja on paljon.
Gerhard Besier kuvailee maahanmuuttokysymyksien olevan tällä hetkellä Saksan yhteiskunnallisen keskustelun ykköskysymyksiä.
– Maan rajoja ei enää pidetä auki. Mikään poliittinen puolue ei tule tuhoamaan itseään julistamalla ovien auki pitämistä. Tämä on ollut liittokansleri Angela Merkelin pahin virhe. Hän ei ymmärtänyt sitä, mitä saksalaiset todella viime vuosien maahanmuutosta ovat ajatelleet.
Besier viittaa Saksan poliittisen kartan tuoreisiin mullistuksiin. Gallupien mukaan maan toiseksi suurin puolue on nyt yllättäen maahanmuuttovastainen Alternative für Deutschland (AfD), jolla on maan liittoparlamentissa kolmanneksi suurin ryhmä.
Besierin mukaan saksalaiset ovat erilaisissa kyselyissä hyvin suvaitsevaisia ja halukkaita auttamaan. Heidät on puoluekannasta riippumatta kansakuntana ”sosiaalidemokratisoitu” ruotsalaisten tavoin.
Mutta äänestyskopissa he käyttäytyvätkin toisin.
– Tämä on huomattu muuallakin Euroopassa ja USA:ssa.
”Saksaan kehittyy maahanmuuttajien rinnakkaisyhteiskuntia”
Saksan maahanmuuttajaväestö on kasvanut todella nopeasti, ja maan uskontokartta muuttuu. Myös uskontokuntien ja valtion suhteet sekä monet muut asiat joutuvat maahanmuuton seurauksena uudelleen arvioitaviksi.
– Meille on tullut liian paljon maahanmuuttajia liian lyhyessä ajassa. Integraatioprosessi ei tule toimimaan. Tulemme näkemään rinnakkaisyhteiskuntia.
Niihin hän ennustaa reagoitavan siten, että Saksassa säädetään lisää lakeja ja kaduille tulee lisää poliiseja.
– Näin siksi, että näitä rinnakkaisyhteiskuntia voidaan kontrolloida.
Besier toteaa, että esimerkiksi monet turkkilaiset elävät jo nyt Saksan kaupungeissa omilla alueillaan. Tästä taas seuraa esimerkiksi se, että varsinkin monet turkkilaiset naiset eivät koskaan opi kunnolla saksaa.
– Heillä on paljon lapsia, ja he pysyvät kotona. Lisäksi kielikursseille osallistuminen on Saksassa kallista.
Oma ongelmansa on Besierin mukaan se, että Saksan hyvinvointijärjestelmä on nyt vaarassa. Hän pelkää, että jopa useimmat maahanmuuttajista eivät tule eri syistä työllistymään.
– Lisäksi verot nousevat, koska tulokkaiden vuoksi on maksettava enemmän.
Besieriä huolestuttaa, että kaiken tämän seurauksena uudet oikeistoradikaalit liikkeet tulevat nostamaan Saksassa päätään. Eikä hän tarkoita ainoastaan AfD-puoluetta.
– Myös CDU:ssa [Saksan kristillisdemokraateissa] on vahva konservatiivinen siipi, joka taistelee oman puolueen liittokansleria Merkeliä vastaan. Hän heikkenee poliittisesti koko ajan.
Kaiken kaikkiaan Besier kertoo olevansa hieman pessimistinen.
– Meidän poliittisten puolueittemme järjestelmä on murtumassa. Mutta siitä huolimatta Saksassa ei ole vielä ymmärretty tätä uutta tilannetta. Niinpä meillä yritetään nyt mennä eteenpäin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä on kaikkein pahinta.
Kirkkohistorioitsija ja poliitikko
Professori emeritus Gerhard Besier, 71, on eläkkeellä oleva kirkkohistorioitsija ja poliitikko. Hän on urallaan tutkinut erityisesti kirkon ja valtion suhteita Natsi-Saksassa ja sosialistisessa Itä-Saksassa. Vuosina 2003–2008 hän johti Dresdenissä sijaitsevaa totalitarismin tutkimukseen erikoistunutta Hannah Arendt -instituuttia.
Besierin tutkimukset kirkonmiesten suhteista Itä-Saksan turvallisuuspalveluun Stasiin ovat herättäneet Saksassa suurta kohua. Osa muista tutkijoista on kritisoinut Besierin lähestymistapaa ja tuloksia.
Myös Besierin tutkimukset Kirkkojen maailmanneuvoston roolista kylmän sodan aikana ovat saaneet aikaan keskustelua.
Alun perin Saksan länsiosista syntyisin oleva Besier työskentelee tällä hetkellä vapauden ja demokratian perinteitä Euroopassa ja Yhdysvalloissa tutkivassa Sigmund Neumann -instituutissa.
Aikaisemmin poliittisesti lähellä konservatiivista CDU:ta olevana pidetty Gerhard Besier liittyi vuonna 2009 Itä-Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (kommunistinen puolue) perilliseen Die Linke -puolueeseen. Hänet valittiin Die Linken listoilta Saksin osavaltioparlamenttiin vuosiksi 2009–2014. Besier erosi kuitenkin puolueesta vuonna 2014.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös:
Uskonnonvapaus on heikentynyt maailmassa merkittävästi
Todellisia ja kuviteltuja uhkia – uskonnonvapauden tutkijat koolla Joensuussa