Nuorisotyönohjaaja Ulla Laine, 64, siivoili nuorisotilan kaappeja Orimattilassa ennen seurakunnan nuortenillan alkua. Hän huomasi, että rukousnauhojen helmiä oli jäänyt paljon yli edellisvuosien rippikouluista. Laine oli päättänyt jäädä eläkkeelle 65 vuotta täytettyään, ja halusi keksiä jonkun kivan tavan seurata viimeisen työvuoden kulumista.
Laine askarteli itselleen helminauhan, jossa on 365 helmeä. Sunnuntait ovat aina punaisia ja suuret juhlapyhät kultaisia isoja helmiä. Arkipäivät ovat pyöreitä helmiä ja vapaapäivät soikeita.
– Syntyi riemuvuoden helminauha, nämä päivät saan vielä olla työelämässä. Joka päivän päätteeksi poistan nauhasta yhden helmen. Kun ketju on tyhjä, alkavat eläkepäivät, Laine kuvailee.
Ikä ei ole pelkästään rasite
Ulla Laine valmistui nuorisotyönohjaajaksi vuonna 1975. Takana on paljon vuosia seurakuntien varhaisnuorisotyön ja nuorisotyön parissa niin Kärkölässä kuin Orimattilassakin. Välillä Laine työskenteli kolme vuotta lastenkodissa Lahdessa.
1990-luvun taitteessa hän jäi kahden vuoden virkavapaalle ja kirjoitti romaanin. 1990-luvun lopulta saakka Laine on keskittynyt pelkkään nuorisotyöhön Orimattilan seurakunnassa.
Laine kokee, että ikääntymisessä on nuorisotyön näkökulmasta monia puolia. Leireiltä palautuminen on hitaampaa ja työläämpää. Uudet tekniset välineet ovat hidaste. Uusien asioiden oppiminen tietokoneella tai älypuhelimella vie iäkkäältä pidemmän ajan kuin nuoremmalta.
– Mutta on iästä iloakin. Nuoret neuvovat ja opastavat mielellään vanhempaa ihmistä näissä tekniikan asioissa. He juoksevat myös käytännön asioita puolestani huomioiden sen, että tuo on jo vähän vanha. Nuoret aktivoituvat tekemään monenlaisia asioita itse, kun ohjaaja ei ehdi tehdä niitä heidän puolestaan, Laine toteaa.
Kuultuaan, että Ulla Laine aikoo vihdoin 65-vuotiaana jäädä eläkkeelle, nuoret ovat kommentoineet, etteivät haluaisi vielä luopua hänestä. ”Mistä me saadaan tilalle toinen Ulla?” he kyselevät.
– On se kiva kuulla nuorilta, että olen heidänkin mielestään ollut oikealla paikalla tässä työssäni, Laine sanoo.
Nuoret, nuorisotyö ja yhteiskunta ovat muuttuneet paljon
Ulla Laineella on vahva tuntuma nuorten elämään neljän vuosikymmenen ajalta. Nuorten maailmassa nykytodellisuus on kovasti toisenlainen kuin oli 70-luvun todellisuus.
– Nykyään nuorilla on enemmän henkistä pahoinvointia ja heidän elämänsä on sirpaleisempaa. Psyykkisiin asioihin liittyviä sielunhoidollisia keskusteluja syntyy nuorten kanssa nyt paljon enemmän kuin joskus aiemmin. Keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet ja ehjät ydinperheet ovat harvinaisuus, Laine sanoo.
Myös nuorisotyön sisältö on muuttunut. Aiemmin säännölliset, jokaviikkoiset nuortenillat kokosivat väkeä. Nykyään nuorten elämä on projektiluontoisempaa. Säännöllisiin jokaviikkoisiin juttuihin ei pystytä sitoutumaan, mutta erilaiset tempaukset ja kuukausikokoontumiset löytävät edelleen osallistujansa.
– 70-luvulla oli vielä paljon raamattuopetusta ja retkeilyä luonnossa. Teimme vaelluksia Lappiin. Nykyään nuorisotyössä on paljon isoja tapahtumia ja nuorisomusiikki hallitsee nuorten kohtaamisia, Laine huomioi.
Yhteiskunnan ja perheiden muutokset näkyvät rippikouluissa.
– 70-luvulla lähes kaikki rippikoululaiset olivat oppineet kotona jonkun iltarukouksen. Nykyisin rippikouluryhmässä on enää vain pari tällaista nuorta. Kristilliset tavat ovat vähentyneet kodeista.
Eläkkeellä melontaa ja kirjoittamista
Ulla Laine on julkaissut paitsi yhden romaanin myös pari runokirjaa. Eläkepäivillään hän aikoo tarttua kirjailijahaaveisiin uudella tarmolla.
– Keskeneräisiä projekteja on pöytälaatikossa paljon. Lisäksi aion jatkaa rakasta melontaharrastusta ja vaeltaa kansallispuistoissa, Laine hymyilee.