Kouvolan seurakunnan kanttori Pekka Ainali varmistaa vielä kalenteristaan ensimmäisen renkaanpotkijaisvuoden: 2006. Hän on siis nyt yhdennettätoista kertaa järjestetyn yhteisvastuutempausidean isä.
– Alkuun Renkaanpotkijaisissa vaihdettiin autoihin kesärenkaat. Myöhemmin mukaan tuli myös polkupyörien pikahuolto ja autojen sisätilapuhdistus, ynnää Ainali.
Hänen tiedetään aiemminkin ammentaneen pohjalaisjuuristaan hyvää jaettavaksi myös nykyisellä kotiseudullaan. Tänä keväänä eläkkeelle jäävä seurakunnan musiikkimies tuskin vetäytyy vapaaehtoistoimistaan edes eläkepäivinä.
Tempauksesta kertyneet varat ohjataan aina yhteisvastuukeräykseen. Tänä vuonna rahaa kerätään nuorten hyväksi sekä Suomessa että Ugandassa.
Suomessa syrjäytyneitä ja syrjäytymisuhan alla olevia lapsia ja nuoria autetaan partiotoiminnan avulla, muun muassa kouluttamalla partiojohtajia työskentelemään eri vammaisryhmien kanssa. Ugandassa yhteisvastuuvaroilla tuetaan nuorten koulutusta ja toimeentuloa.
Irti somesta kohti kasvokkaista yhteisöllisyyttä
– Nuorille pitäisi saada opintotukea, opiskelurauhaa ja työtarjouksia, toteavat Kuusankoskelta Kouvolan seurakuntakeskuksen sisäpihalle autolla tulleet Mirja Rusi ja Helena Rusi.
Heidän mielestään nuoria pitäisi houkutella irti somesta ja ulos yhteisöllisyyteen, tapaamaan toisiaan. He iloitsevat voidessaan osallistua tuon tavoitteen edistämiseen vaihdattamalla kesärenkaat vapaaehtoisilla ja antamalla siitä hyvästä rahaa yhteisvastuukeräykseen.
– Tämä käy todella nopeasti! Loppusuoralla ollaan. Vartissa taitaa olla jo valmista, ihailevat Rusit Kari Korkalaisen ja Juha Hellsténin ripeää renkaanvaihtoa.
Kari Korkalainen osoittautuu oikeaksi vapaaehtoisveteraaniksi. Renkaanpotkijaisissa mies on häärinyt alusta asti, ja siinä ohessa myös leiriavustajana sekä muun muassa vapaaehtoisena muuttomiehenä.
– Tämä antaa enemmän kuin ottaa. On kiva jeesata kavereita.
Juha Hellstén on tässä yhteisvastuutempauksessa ensikertalainen, mutta seurakunta on tuttu työvuosilta. Tuoreelle eläkeläiselle vapaaehtoistyö antaa mukavaa puuhaa ja sisältöä päiviin.
Puhetta muustakin kuin säästä
Renkaita vaihtaessa ehtii puhua muustakin kuin säästä. Helena Rusin kanssa haastellessa paljastuu, että tämäkin on ollut aiemmin Kouvolan seurakunnan palveluksessa, lastenohjaajana ja vahtimestarina. Sittemmin työ on vaihtunut sairaalahuoltajaksi.
– Renkaanvaihtoasiakkaissa enemmistö on iäkkäitä miehiä. Naisia on vähemmän, mutta sitäkin kauniimpia, kehaisee herrasmies Korkalainen.
Imurin kanssa tarmokkaasti touhuava Tuulikki Nykänen paljastaa aikanaan ideoineensa autojen sisätilaputsauksen renkaanvaihdon rinnalle.
– Olisiko minulla jo kuudes vuosi mukana, hän laskeskelee.
Yrjö Rasilainen, kymenlaaksolaisille tuttu kenttärovasti kertoo käyvänsä lähes joka vuosi ainakin puhdistuttamassa autonsa sisätilat.
– Tämä on hyvä keino ohjata varoja oikeisiin kohteisiin, ei mitään silmänlumetta. Yhteisvastuukeräys menee aina hyvään tarkoitukseen. Olen mielelläni hengessä mukana, etenkin nyt, kun määrärahoja vähennetään kaikesta.
Rasilainen kertoo piipahtavansa joka kerta myös seurakuntakeskuksen kahviossa, missä päivystää Renkaanpotkijaisten bufetti.
– Siellä käydään hyviä keskusteluja monenlaisista aiheista.
Kuin kotiinsa tulisi
Bufetissa ahkeroivat tänäkin vuonna aurinkoisina emäntinä Marja Roimola ja Hanna Sarlo. Kumpikin on ollut vapaaehtoisena Renkaanpotkijaisissa alusta alkaen ja nauttinut joka hetkestä.
– Täällä on hauskaa, samat mukavat asiakkaat joka vuosi. Palautekin on lähes pelkkää positiivista. Tuntui mukavalta, kun Pätärin Matti juuri kiitti, että tänne tulee kuin kotiinsa.
Päivä ei käy kohtuuttoman pitkäksi, kun Hanna Sarlo tuli yhdeksitoista ja Marja Roimola puolisen tuntia myöhemmin. Vapaalle vaihdettiin alkuillasta viideltä. Kahvinkeiton ja buffetinpidon lomassa naiset ehtivät itsekin kahvitella ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.
Ei vapaaehtoisuus tähän lopu. Sarlo oli menossa illaksi vielä Kouvolan Kuntotalon tansseihin järjestyksenvalvojaksi. Molemmat toimivat myös muissa seurakunnan vapaaehtoistöissä.
Tämä kerta osoittautui Renkaanpotkijaisten historiassa toiseksi tuottoisimmaksi. 70 auton asiakkuus poiki 1990 euroa yhteisvastuulle. Suurin tuotto on vuodelta 2013: 2092 euroa.
– Tällä kertaa oli kahdeksan autoa vähemmän kuin viime vuonna, mutta ilmeisesti asiakkaat maksoivat lähtösummia enemmän. Pyyntömme oli 10 euroa sisäputsauksesta ja 20 euroa renkaanvaihdosta, raportoi Kouvolan yhteisvastuukeräyspäällikkö, diakoni Pasi Jurva.
Vapaaehtoisina Kouvolan seurakunnan sisäpihalla hääri aiemmilta vuosilta suht sama tuttu parinkymmenen hengen joukko.
Kuvat: Hannele Niemi. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Mirja Rusi (vas.) ja Helena Rusi ihastelivat Kari Korkalaisen ja Juha Hellsténin tehokkuutta.
2. Autojen sisätiloja vapaaehtoisena siivonnut Aline Mukagaju (vas.) tuli kahville ja bufettiin moikkaamaan Marja Roimolaa ja Hanna Sarloa.