Kirkollisasioista Kataisen ja Stubbin hallituksessa vastannut sisäministeri Päivi Räsänen (kd) esitti Turussa koolla olevalle kirkolliskokoukselle valtiovallan tervehdyksen.
– Tällä kertaa edessänne on toimitusministeri, Räsänen muistutti ja kertoi, että kyseessä on hänen viimeinen vastuutehtävänsä valtioneuvoston asettamana kirkolliskokousedustajana.
Räsänen ilmoitti olevansa erityisen tyytyväinen yhteistyöhön, jolla on saatu yhdessä kirkon kanssa eteenpäin lainsäädännön muutos yhteisövero-osuuden korvaamiseksi valtionavustuksella.
– Pidän merkittävänä sitä, että euromääräinen summa on hyvin poikkeuksellisella tavalla kirjattu lakipykälään ja sidottu kuluttajahintaindeksiin. Se omalta osaltaan on turvaamassa jatkossa kirkolle aiempaa vakaamman ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmän korvauksen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta, ministeri sanoi.
Tämän jälkeen hän korosti kirkon roolia yhteisöllisyyden edistäjänä. Hän muisteli 60-luvun lapsuutensa kyläyhteisön tarjoamaa harrastusten rikkautta. Lapset kokoontuivat muun muassa erilaiseen urheilutoimintaan kuin vaikkapa pyhäkouluun ja poika- ja tyttökerhoihin. Yhteisöllisyys oli itsestäänselvyys ja äidit ja isät järjestivät kaiken vapaaehtoisesti.
– Voisiko kirkko auttaa löytämään uudelleen sitä lähimmäisyyttä ja yhteisöllisyyttä, joka ennen oli suomalaisille niin tavallista, vai pitäisikö kirkon löytää se ensin itse? Räsänen kysyi.
Avioliittoon vihkiminen vakaumuksen suojan piirissä
Räsänen kertoi kirkolliskokoukselle myös, että yhdenvertaisuuslaki on muuttunut. Hänen mukaansa uudistetussa, vuoden alussa voimaantulleessa yhdenvertaisuuslainsäädännössä korjattiin vakaumuksen suojaa koskeva epäkohta. Huomattava osa maamme uskonnollisesta toiminnasta on järjestäytynyt yhdistysmuotoisesti.
Aiemmin yhdenvertaisuuslaissa on mainittu uskonnonharjoitusta tapahtuvan vain Suomen evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä muiden rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksissa. Myös uskonnonvapauslaki puhuu Räsäsen mukaan käytännössä vain rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista, vaikka uskonnonvapaus perusoikeutena on ennen kaikkea yksilön oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa tai näistä pidättäytyä.
– Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan sisällytetään nyt myös yhdistyspohjalta sekä kirkon sisällä toimivat uskonnolliset yhdistykset. Uskonnonharjoittamiseksi katsotaan myös uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten uskonnonharjoitukseen kiinteästi liittyvä opetus- ja julistustoiminta, esim. rippikoulutyö. Myös avioliittoon vihkiminen kuuluu vakaumuksen suojan piiriin, ministeri evästi.
– Kirkon sisällä vaikuttavat herätysliikkeet ja yhteisöt edustavat suomalaista kristillistä kansalaisyhteiskuntaa. Lakimuutos parantaa myös näiden järjestöjen uskonnonvapautta sekä kirkon sisällä että yhteiskunnassa, hän jatkoi.
Räsänen siteerasi Ilmestyskirjaa
Puheensa lopuksi Päivi Räsänen otti kantaa avioliittolakikeskusteluun. Kirkolliskokouksessa käsitellään edustaja-aloitetta, jossa ehdotetaan arviointiprosessin käynnistämistä avioliittolain muuttamisen vaikutuksista kirkkoon ja kirkon vihkimiskäytäntöihin.
– Pohjoismaissa yhteiskunnan avioliittolainsäädäntö ja kirkon avioliittokäsitys ovat kulkeneet käsi kädessä vuosisatoja. Siksi ei ole ihme, että on hyvin vaikeaa jättää hyvästit tälle yhteydelle, jos avioliitolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi etenee loppuun asti. Kirkko kuitenkin säilyttää vapautensa varjella aarteitaan vaikka yhteiskunta niistä luopuisikin, Räsänen sanoi.
Hänen mukaansa avioliittolain muutoksen vaikutusta kirkkoon ei ole syytä vähätellä.
– Kirkon sisällä tarvitaan rohkeutta säilyttää linjansa avioliitosta yhden naisen ja yhden miehen liittona, kun paine näistä luopumiseen kasvaa. Eduskunta tai lainsäädäntö ei suoranaisesti tätä painetta aiheuta, mutta eduskunnan päätöstä tullaan käyttämään kirkkoa ja sen yhtenäisyyttä vastaan, Räsänen sanoi.
Tämän jälkeen hän siteerasi Ilmestyskirjaa ja Kristuksen sanoja Tyatiran seurakunnalle: Pitäkää kiinni siitä, mitä teillä on, kunnes minä tulen.
Arkkipiispalla eri näkemys 60-luvusta
Perinteitä noudatellen arkkipiispa Kari Mäkinen vastasi valtiovallan tervehdykseen. Hän painotti kirkon ja valtion yhteistyön merkitystä. Hän löysi ministerin kanssa yhteistä myös siinä, että kirkko tekee omia päätöksiään omista perusteistaan käsin. Valtiovalta ei sanele, miten kirkon pitää omaa elämää ja oppiaan tulkita.
Mäkisen mielestä on edetty selkeää linjaa kohti kirkon itsenäisyyttä, muttei erillisyyttä.
Arkkipiispa muistutti, että kirkko ja maailma toimivat samassa todellisuudessa. Niin valtiovallan kuin kirkon päätöksiin vaikuttavat samat tekijät ja se miten näemme inhimillistä elämää ja todellisuutta.
Arkkipiispalla oli eri kokemuksia ja näkemyksiä kuin ministerillä 1960-luvun auvoisuudesta. Hän totesi, että tuolloin yhteisöllisyyden sisällä saattoi myös kokea sisäistä ulkopuolisuutta. Hän viittasi tutkimukseen suomalaisesta iskelmästä ja siitä, miten siinä käsitellään yksinäisyyttä. 1960-luvun iskelmissä yksinäisyys oli nimenomaan yksinäisyyttä joukossa. Nykyiskelmä on erilaista.
– Nyt yksinäisyys on yksinäisyyttä yksinäisessä huoneessa, josta katsotaan ulos. Molemmat puolet yksinäisyydestä ovat tällä hetkellä todellisuutta.
Mäkisen mukaan yksinäisyys on suurin yhteiskunnan hyvinvointia uhkaava tekijä. Hän nosti esiin, miten hänen kokoamansa köyhyystyöryhmä ehdotti, että jokaiselle lapselle ja nuorelle pitäisi tarjota ryhmämuotoinen ilmainen harrastus. Arkkipiispan mukaan on myös tärkeää, että seurakuntien lapsityö on ilmaista.
– Kirkolliskokouksen puolesta haluan toivottaa teille Jumalan runsasta siunausta työssä, joka ei toivottavasti ole yksinäistä, Mäkinen päätti sanansa Räsäselle.
Kuva: Minerva Seppälä