Ruoka-avussa käyminen koetaan sitä häpeällisemmäksi, mitä iäkkäämmästä henkilöstä on kysymys. Muun muassa tämä selviää tällä viikolla julkaistusta KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksesta ”Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa”. Tutkimuksessa haastateltiin lähes 3500 leipäjonossa ollutta eri kaupungeissa.
– Osa kävijöistä ei koskaan totu ruoka-avun hakemiseen. Kaikki eivät koe tästä häpeää, mutta merkittävä osa kokee. Mitä ikääntyneempiä ihmiset ovat, sitä enemmän koetaan häpeää elämäntilanteesta, jossa ei pärjää omillaan. Häpeäntunnetta vähentää usko pärjäämiseen ja tulevaisuuteen, kertoo tutkimuksen yhdessä tutkija Maria Ohisalon kanssa toimittanut professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta.
Myös Kirkkopalvelut oli mukana tutkimusaineiston keräämisessä.
– Kirkolla on merkittävä rooli ruuan jakajana – Kirkkopalvelut on organisoinut EU-ruuan jakelua, Juho Saari toteaa.
Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija Anne Määttä selvitti yhdessä Ohisalon kanssa ruoka-avun kävijöiden saamaa julkista apua. Vain vajaa 40 prosenttia heistä on toimeentulotuen piirissä. Reilusti yli puolet leipäjonoissa käyvistä ei siis ollut hakenut tai saanut lakisääteistä viimesijaista turvaa.
Tuet eivät myöskään riitä kattamaan esimerkiksi korkeita asumisen menoja. Vain joka kymmenes leipäjonossa käyvä ei saa lainkaan sosiaaliturvaetuuksia. Nämä ruoka-avun saajat ovat usein pienituloisia työssäkäyviä, joiden talous on vedetty tiukalle.
– Näitä ihmisiä yhdistävät yksinasuminen, vuokralla asuminen ja heikko työmarkkina-asema. Keskeinen syy on pakollisten menojen, kuten vuokran ja ruokakustannusten kasvaminen.
Ruoka-avussa näkyy myös sosiaaliturvan alikäyttö: tukia ei haeta tai saada, vaikka niihin olisi oikeutettu.
– Ruoka-apu toimii viimesijaisen julkisen tuen jälkeisenä turvaverkkona. Pitäisikin tukea ruoka-avun kävijöitä myös muun avun hakemisessa entistä paremmin, Määttä toteaa.
Vaikka erot koetussa hyvinvoinnissa ruoka-avussa käyvien ja muun väestön välillä ovat selviä, ei leipäjonoon joutuminen ole kaiken loppu. Se on usein taloudellisen katastrofin seuraus tai jostain muusta syystä johtuva, mutta koettuun hyvinvointiin vaikuttavat myös erilaiset turvaverkot ja elämän muut ulottuvuudet.
– Ihmiset kestävät oman määränsä kolhuja. Määrä vaihtelee ihmisten välillä. Osalla väestöstä kyky pärjätä heikkenee. Sitä vähentävät tulevaisuuden uskon menettäminen ja sosiaalisen tuen puute. Jos jää yksin, tipahtaa. Ihmiselle ei pidä antaa taakkaa enemmän kuin hän jaksaa kantaa.
Kuvassa ruokajakelun järjestelyjä Espoonlahdessa. Kuva: Jukka Granström