Kirkon työntekijöiltään vaatiman salassapitositoumuksen sanamuoto antaa tilaa tulkinnalle: Saako valmistella olevista asioista puhua julkisuudessa ennen päätöksiä? Työoikeuden professori Seppo Koskinen kommentoi kriittisesti sitoumuspaperia.
Kirkon työntekijöiltään vaatiman salassapitositoumuksen sanamuoto antaa tilaa tulkinnalle: Saako valmistella olevista sioista puhua julkisuudessa ennen päätöksiä? Työoikeuden professori kommentoi kriittisesti sitoumuspaperia.
Sitoumuksen mukaan salassapidon piiriin kuuluvia tietoja ovat esimerkiksi ”yksittäistä henkilöä koskevat diakonian ja sielunhoidon asiat, asiakkaiden henkilötiedot, työssä syntyvät henkilörekisterit, työtehtävien kautta tietoon tulevat tiedot muiden henkilöiden yksityisyyden suojan piiriin kuuluvista asioista (mm. terveystiedot, henkilöarvioinnit), tietojärjestelmiin tai turvallisuusjärjestelyihin liittyvät tiedot sekä sopimuskumppaneiden liike- ja ammattisalaisuudet.”
Lisäksi sitoumukseen kuuluu lause: ”Valmisteltavana olevat asiat eivät ole julkisia ennen päätöksen tekemistä. Näiden asioiden tiedottamisesta päätetään erikseen.”
– Olen ollut valmistelemassa salassapitositoumuksen sanamuotoa. Tuossa edellä lainatussa kohdassa on ajateltu erityisesti asioita, joista säädetään lailla sekä esimerkiksi hankintoja tai henkilövalintoja, sanoo tietoturvapäällikkö Jouko Järvenpää kirkkohallituksesta
Järvenpää kuitenkin myöntää, että lauseen sanamuodon voi tulkita tarkoittavan laajemminkin kirkkohallituksessa tehtävää valmistelua.
– Asioista tiedottaminen on aina työryhmien sisäisen päätöksen mukaista eli sen sopimista, kenellä on tiedotusvastuu. On myös asioita, joiden valmistelun luoteeseen kuuluu palautteen saaminen ja julkinen keskustelu.
Valmisteluvaihe ei aina salaista
Kotimaa kysyi Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskiselta kirkkohallituksen salassapitositoumuksen sanamuodosta avoimuuden ja sananvapauden näkökulmasta. Koskinen toteaa, että valtionhallinnossa on yleinen periaate, että yksittäinen valmisteltava asiakirja on salainen päätöksentekoon asti.
– Mutta jos asia on yleisesti merkittävä, tulee siihen liittyvien suunnitelmien, selvitysten ja ratkaisujen olla saatavilla ellei salassapitosäännöksistä muuta johdu. Valmisteluvaihettakaan ei siis yleisesti tule pitää salaisena.
Kirkkohallituksen salassapitositoumus on professori Koskisen mielestä liian yksioikoinen.
– Pidän ongelmallisena salassapitositoumuksen lausetta ”valmisteltavana olevat asiat eivät ole julkisia ennen päätöksen tekemistä.” Ensinnäkin lause on irrallinen eikä viittaa edellä lueteltuihin salassa pidettäviin asioihin ja sen voi niin ollen tulkita tarkoittavan kaikkia valmisteltavia asioita. Toisekseen, hallinnossa asiat ovat yleensä julkisia kun valmistelu on tehty eikä julkisuutta sidota päätöksen tekoon. Tiukasti tulkiten myöskään päätöksen tekijät eivät voisi tässä tapauksessa etukäteen keskustella päätöksen tulevista asioista julkisuudessa.
Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen vakuuttaa, että salassapitositoumus ei vaikuta kirkon viestinnän toimintaan.
– Julkishallinnollisilla yhteisöillä ja viranomaisilla, kuten kirkkohallituksella, on lakisääteiset avoimuusvelvoitteensa. Mutta kaikissa organisaatioissa on myös arkaluontoista, yksityisyyden suojan turvaamaa tietoa, mitä tulee kunnioittaa.
Salassapitositoumuksen soveltamisohjeissa todetaan, että kirkon toimintaan ja hallintoon kuuluu tiedotus ja päätösten julkisuus: ”Tiedotuksessa joudutaan ratkaisemaan valmistelujen ennakkotiedottaminen ja osittain salassa pidettävien asioiden tiedottaminen. Tämä edellyttää tiedottajina toimivilta ammattitaitoa.”