Kun isovanhemmat, lapset ja lastenlapset kunnioittavat toistensa rajoja ja puhuvat avoimesti, voi syntyä upeita ihmissuhteita. Aihetta pohtivat Askel-lehdessä perheneuvoja Anja Saloheimo sekä vanhemmat Anna, Emilia, Jaakko ja Otto.
Hoitotoiveille saa sanoa myös ei
Kirkkonummen perheasiain neuvottelukeskuksen johtava perheneuvoja Anja Saloheimo vasta haaveilee isovanhemmuudesta, mutta on oppinut asiasta työn kautta paljon. Hän painottaa rajojen tärkeyttä ja yhteistä aikaa.
Parhaimmillaan isovanhemmuus on valtavan hieno asia niin isovanhemmille itselleen kuin lapsenlapsille ja heidän vanhemmilleen. Toisaalta suhteisiin voi liittyä kipuja ja ristiriitoja.
Isovanhemmilla on oikeus sanoa hoitotoiveille ei, jos heillä on muuta menoa tai voimat eivät riitä. Toisaalta isovanhempien on syytä kunnioittaa lastensa perheitä ja heidän linjauksiaan. Pienten lasten ateria- ja nukkumisajat on hyvä säilyttää aina samoina. Isovanhempien on myös tuettava aikuisten lasten, miniöitten ja vävyjen kasvatusperiaatteita, mikäli ne eivät ole lapsille vahingollisia.
– Lisäksi on tärkeää kunnioittaa lapsen rajoja. Kun tämä ujostelee, on edettävä kontaktin ottamisessa lapsen tahtiin. Kun lapsi on tahtoiässä, hänen sanojaan ja reaktioitaan ei kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. On tärkeää, että lapselle annetaan aikaa ja häntä kunnioitetaan, Saloheimo sanoo.
Leikkiä ja skypepuheluita
Hyvän suhteen luominen lapsenlapsiin edellyttää, että isovanhemmat ovat kiinnostuneita heidän tekemisistään ja tapaavat heitä riittävän usein. Yhdessä touhuaminen, pelaaminen ja leikkiminen lähentävät. Jos välimatka on pitkä, nykytekniikka mahdollistaa esimerkiksi videopuhelut. Isovanhemmasta voi tulla lapselle todella tärkeä, tukeva, rinnalla kulkeva aikuinen.
– Murrosiässä isovanhempi voi olla lapsen uskottu, kun sukset menevät omien vanhempien kanssa ristiin mielen kuohuessa. Lapsi voi saada isovanhemmalta ymmärrystä ja tukea.
– Tällainen läheisyys syntyy kuitenkin vain, jos tapaamisia ja yhdessäoloa on ollut pienestä asti. Aikuistuttuaan lapsenlapset voivat ilahduttaa vanhuksia käynneillään ja auttaa ja tukea vastavuoroisesti, Saloheimo kannustaa.
Virtahepo mummolassa
Aina kaikki ei kuitenkaan suju kuin tanssi. Välit voivat mennä poikki monesta eri syystä. Avioerot, uusperhekuviot, päihteet, mielenterveyden ongelmat, ylireagoinnit ja loukkaantumiset voivat uhata isovanhemman suhdetta omiin lapsiinsa ja lastenlapsiin.
– Ristiriidat ovat toisinaan sydäntä särkeviä. Jos välirikon syy on selvillä, isovanhempi voi omalta puoleltaan yrittää selvittää, pahoitella, pyytää anteeksi ja pyrkiä korjaamaan tilannetta.
Joskus lapset saattavat katkaista lastenlasten ja isovanhempien välit syistä, jotka eivät oikeasti liity lapsenlapsen ja isovanhemman suhteeseen. Nämä tilanteet ovat erityisen vaikeita ja surullisia. Aina pitäisi miettiä lapsen etua, Saloheimo toteaa.
Toisinaan suhteiden rajoittaminen on myös perusteltua. Jos isovanhemmalla on päihdeongelma tai vanhempi joutuu muuten pelkäämään, että lapsi joutuisi kokemaan mummolassa kaltoin kohtelua, on syytä rajoittaa tapaamisia.
– Joskus isovanhemmat saattavat myös ymmärtämättömyyttään toimia väärin ja rikkovasti. He voivat ajatella, että ”en minäkään pilalle mennyt, vaikka sain lapsena tukkapöllyä ja piiskaa”, ja rankaisevat myös lapsenlapsiaan fyysisesti. Tämä on kuitenkin laitonta ja hyvin vahingollista. Lapsen kehon rajoja ei saa rikkoa eikä heille saa tuottaa häpeäkokemuksia, Saloheimo painottaa.
– Lisäksi on tärkeää, että isovanhemmat ovat hienotunteisia eivät arvostele lapsenlapsen ulkonäköä, vaikka teinin hiustyyli näyttäisi heidän silmissään kamalalta.
Tukea väsyneille vanhemmille
Jos isovanhemmalle herää vakava huoli lapsenlapsen hyvinvoinnista, Anja Saloheimo kannustaa puuttumaan asiaan rohkeasti. Ensin voi pyrkiä käymään perheen kanssa rauhallisessa ja kunnioittavassa hengessä keskusteluja, joissa asioista puhutaan suoraan.
Myös sosiaaliviranomaisiin kannattaa ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, joko yhdessä lasten kanssa tai itsenäisesti.
– Kokeneet, asiantuntevat ihmiset osaavat auttaa sen hahmottamisessa, onko huoli aiheellinen. Näin tilanteeseen tulee suhteellisuudentajua. Jos tilanne vaatii puuttumista, ei kannata arkailla lastensuojeluilmoituksen tekemisessä.
Lastensuojeluilmoituksen seurauksena perheessä voi tapahtua paljon hyvää ja myönteistä. Perhe voi saada kodinhoitoapua ja lastenhoitoapua sekä väsyneet vanhemmat tukea. Erilaisin pieninkin tukitoimin ahdistava tilanne saattaa kääntyä hyväksi.
– Huostaanotto on vasta äärimmäinen ratkaisu, eikä sitä kannata pelätä, kun miettii lastensuojeluilmoituksen tekoa, Saloheimo sanoo.
Lämpöä myös bonuslapsenlapselle
Uusperhetilanteissa Anja Saloheimo kannustaa isovanhempia osoittamaan lämpöä ja mielenkiintoa myös lapsensa uuden puolison lapsia eli niin sanottuja bonuslapsenlapsia kohtaan.
– Perheen lapsia ei kannata jaotella, koska he eivät ole koskaan vastuussa eroista tai uusista liitoista. Rakkautta ei tietenkään voi itsestään pakottaa, mutta neutraali ystävällisyys ja hyvä tahto vievät jo pitkälle. Riittää, että haluaa tutustua myös bonuslapsenlapsiin.
Tärkeintä on välittäminen
Saako lapsenlapsia hemmotella? Voiko heille puhua Jumalasta? Mistä apu ikävään, kun isovanhemmat asuvat kaukana? Mitä Otto, Anna, Jaakko ja Emilia toivovat omilta vanhemmiltaan suhteessa lastenlapsiin?
Otto: Isovanhemmat lukevat lapsille iltasatuja skypessä
Isovanhemmat ovat lapsillemme aivan älyttömän tärkeitä. Koska asumme ulkomailla, pidämme paljon yhteyttä skypen kautta”, kertoo Sveitsissä asuva salibandyn ammattilaisvalmentaja Otto Moilanen (38). Perheeseen kuuluvat 5- ja 3-vuotiaat pojat.
”Skypessä lapset ja isovanhemmat näkevät toisensa elävässä kuvassa ruudulla. Lapset eivät vierasta ruutua siinä välissä. Isovanhemmat pystyvät nykytekniikan avulla esimerkiksi lukemaan lapsille iltasatuja Suomesta käsin. Lisäksi lähetämme puolin ja toisin kuvia ja videoita.
Toiset isovanhemmat ovat jo eläkkeellä, joten he pystyvät lentämään luoksemme Sveitsiin melko usein. Lapset odottavat aina kaikkien isovanhempien tuloa kovasti. He haluavat nukkua yöt isovanhempien vieressä ja leikkivät heidän kanssaan paljon. Isovanhemmilta lapset saavat varauksetonta huomiota ja nauttivat siitä täysillä. He tuntevat olonsa turvalliseksi isovanhempien seurassa eivätkä ikävöi meitä vanhempia, jos olemme hetken poissa.
Kun lapset käyvät mummolassa, ei haittaa, vaikka siellä olisi eri säännöt kuin kotona. Meidän tilanteessamme tätä asiaa on joutunut miettimään vähän enemmän, koska isovanhemmat tulevat yleensä meidän kotiimme. Toisaalta ymmärrän, että he haluavat välillä lelliä lapsia. Kun he tapaavat lapsia melko harvoin, he eivät halua käyttää aikaansa tahtojen taistoon, vaan katsovat sääntöjen noudattamista joskus läpi sormien.
Suhteet omiin isovanhempiini olivat lapsena aika etäiset. Luulen, että tässä asiassa on tapahtunut yleisemminkin muutos. Nykyiset isovanhemmat ovat usein hyväkuntoisia ja jaksavat enemmän. Aiemmilla sukupolvilla oli ehkä raskaampi elämä ja vähemmän voimia isovanhemmuuteen.
Isovanhemmat voivat mielestäni olla vanhempien kanssa tasavertaisia kasvattajia lapsille, jos kaikilla on suunnilleen samanlainen elämänkatsomus ja arvomaailma. Meillä näin on. Minä ja vaimoni arvostamme sitä, että isovanhemmat ovat kokonaisvaltaisesti omana itsenään läsnä lapsillemme. Halutessaan he voivat keskustella lasten kanssa myös hengellisistä asioista. Toivomme, että lasten ja isovanhempien suhteet säilyisivät läheisinä lasten kasvaessakin.
Käymme Suomessa vähintään kolme kertaa vuodessa, ja kesällä olemme siellä pidemmän ajan kerrallaan. Asumme tuolloin osittain isovanhempien luona, mikä on kivaa meidän kaikkien kannalta. Siitä on iloa sekä isovanhemmille, lapsille että meille vanhemmille.”
Anna: Mummon kanssa mustikkaan
”Toivon, että lomilla ja kesäisin lapsi pääsisi isovanhempien kanssa metsäretkille ja marjaan samoin kuin itse pääsin aikoinaan”, sanoo ensimmäistä lastaan odottava Anna (32), virkamies.
”Lapsuudessani mummo eli isäni äiti asui samalla paikkakunnalla kuin me. Sain mennä aina koulun jälkeen tai vaikka ennen kouluakin käymään hänen luonaan. Sain mummolta ruokaa ja minusta välitettiin. Lauantaisin hänen luonaan ilmestyi aina yhteen laatikkoon lakua. Äidin vanhemmat asuivat kauempana, mutta heidän kanssaan vietettiin kesiä. Oli ihanaa, kun pappa kalasti meidän lasten kanssa.
Pian syntyvän lapsemme molemmat isovanhemmat asuvat melko kaukana, joten hän ei voi tavata heitä päivittäin. Asumme kaupungissa ja luontoretket mummolassa kuulostaisivat hyvältä.
En ole ehtinyt kovin paljon ajatella lapsen suhdetta isovanhempiinsa. Eri sukupolvilla voi olla erilaisia käsityksiä kasvatuksesta. Meillä vanhemmilla on tietenkin oman lapsemme suhteen viimeinen sana ja päätösvalta, jos ristiriitoja tulee. En kuitenkaan usko, että isovanhemmat yrittäisivät liikaa puuttua elämäämme. Kun kaikesta puhutaan rohkeasti, asiat selviävät parhain päin.
Sillä ei ole kovin paljon väliä, mitä isovanhemmat lastenlasten kanssa lopulta tekevät. Tärkeintä on välittäminen ja se, että ylipäätään tavataan.”
Jaakko: Arvostan sitä, että kaikesta puhutaan suoraan
”Mielestäni on tärkeää, että isovanhemmat asettavat itse selkeät rajat sille, mitä jaksavat ja mikä heille sopii. Silloin heiltä uskaltaa pyytää tarvittaessa apua”, sanoo Jaakko (39), työterveyslääkäri, jolla on viisi lasta ikähaitarilla 2–14 vuotta.
”Itselläni ei ole ollut erityisen läheisiä suhteita omiin isovanhempiini, mutta hyvät kuitenkin. Molemmat isoisäni olivat jo kuolleet, kun synnyin. Isoäidit asuivat kaukana. Toinen heistä asui setäni perheen kanssa, ja tapasin häntä kesäisin. Suuren perheen hulinassa hän vetäytyi mielellään taustalle. Toisen luona kävimme esimerkiksi jouluna. Muistan, kuinka hän sujautti meille lapsille perinteisiä toffeekarkkeja ja muita herkkuja.
Olemme vaimoni kanssa molemmat suurista perheistä ja itsellämme on nyt viisi lasta. Arvostamme erityisesti, kun isovanhemmat ottavat joskus yhden tai kaksi lasta kerrallaan tekemään kanssaan arjen pieniä juttuja ja antavat heille erityishuomiota. Sitä lapset eivät aina saa isossa perheessä riittävästi. Jo muutaman tunnin tapaaminen on lapselle merkityksellinen, kun hän saa olla tilanteessa ainoana lapsena.
Arkeamme auttaa myös kovasti muutamien tuntien hoitoapu pienimmille lapsille silloin tällöin. Lyhyehköt tapaamiset ovat uskoakseni myös isovanhemmille kevyempiä ja helpommin järjestettävissä kuin yökyläilyt, etenkin kun heillä on muitakin lastenlapsia.
En halua ajatella isovanhempien puolesta enkä joutua tilanteeseen, jossa he lupaavat apua johonkin arkiseen tarpeeseen, ja myöhemmin selviää, että he ovat joutuneet perumaan omia menojaan. Mahdollisimman avoin kommunikaatio puolin ja toisin takaa hyvät suhteet.
Joissain perheissä isovanhemmat saattavat tuppautua liikaa nuoren perheen elämään. Meillä ei ole ollut tätä ongelmaa. Ehkä omat vanhempani ovat jopa turhan paljon varoneet tuppautumasta. On hyvä, että isovanhemmat tarjoavat apua tai kutsuvat lasta yökylään, kun siihen on sopiva hetki.
Kasvoimme vaimoni kanssa kristillisissä kodeissa, ja meille on luontevaa, että isovanhemmat vievät lapsenlapsia kirkkoon. He saavat mielellään olla mukana myös hengellisessä kasvatuksessa.
Lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä ja nimenomaan heidän välisensä. Tämän näkee vaikkapa siitä, miten onnellinen lapsi on, kun isovanhempi hakee hänet luokseen. Vanhempien ei pidä pyrkiä kontrolloimaan tuota suhdetta.
Isovanhempien kotona voi mielestäni olla hiukan eri säännöt kuin lapsen kotona. Kyllä isovanhemmilla on oikeus vähän hemmotella ja poimia parhaita paloja lapsen kanssa olemisesta.”
Emilia: Lapselle on elämys mennä vaarin kanssa pulkkamäkeen
”Ei tarvitse olla supermummo tai supervaari. Pulkkamäki tai retki ruokakauppaan yhdessä isovanhemman kanssa voi jäädä lapselle vahvana mieleen”, toteaa Emilia (32), sairaanhoitaja ja 3- ja 1-vuotiaiden lasten äiti.
”Meillä on poikkeuksellinen tilanne, koska lastemme molemmat isovanhemmat asuvat kahden kilometrin säteellä meistä. Olemme kokeneet tosi myönteiseksi asiaksi, että lapsilla on useita turvallisia, kasvattavia aikuisia lähettyvillään. Lapset saavat monenlaisia roolimalleja ja oppivat olemaan erilaisissa ympäristöissä. Kotona on omat kuviot ja molempien isovanhempien luona omanlaisensa. Erot eivät ole radikaaleja, mutta eri paikoissa on hiukan eri tavat ja säännöt.
Lapsemme ovat olleet pienestä saakka hoidossa isovanhemmillaan. Ensimmäisen kerran molemmat ovat olleet yön yli kylässä mummolassa puolivuotiaina. Olemme halunneet opettaa lapsille, että he ovat turvassa, vaikka omat vanhemmat eivät aina olisikaan paikalla. Lapsille on syntynyt vahva luottamussuhde isovanhempiinsa. On ollut myös tärkeää päästä joskus kahden kesken treffeille oman miehen kanssa.
Tapaamme isovanhempien kanssa usein lyhyelläkin varoitusajalla, ja se on toiminut meillä hyvin. Arvostamme, kun isovanhemmat elävät lasten kanssa aivan tavallista arkea. Mitään erityistä ei tarvita. Pienelle lapselle on jo elämys olla hiekkalaatikolla tai pulkkamäessä jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa.
Kun lapset ovat isompia, isovanhemmat toki voivat halutessaan viedä heitä vaikka teatteriin tai sponsoroida lasten harrastuksia. Mutta tärkeintä on yhdessäolo ja arjen jakaminen.
En ole kaivannut sitä, että isovanhemmat osallistuisivat lasten uskonnolliseen kasvatukseen. Päiväkodissa käydään esimerkiksi joulukirkossa, ja se on lapsille mukava tapa tutustua hengellisiin asioihin. Toki isovanhemmatkin saavat halutessaan viedä lapsia kirkkoon. Heidän pitää vaan sitten olla valmiita myös vastailemaan lasten kysymyksiin Jumalasta.
Mummona ja vaarina olemisesta ei kannata ottaa paineita. Ei tarvitse antaa lahjoja tai karkkia tai tehdä mitään erikoista. Jos isovanhempi kokee, ettei osaa leikkiä, sekään ei haittaa. Kun hän vain istuu vieressä ja seurailee leikkimistä, lapsi kokee läsnäolon erityisenä. Vieressä istumallakin voi luoda hyvän suhteen lapsenlapseen.”
Kuva: Cristian Medel
Juttu on julkaistu Askel-lehden numerossa 1/2018.