Pälkäneen kirkossa on esillä 133 pata­lappua – ne ovat Sinikka Mäki-Äijön korona-ajan päivä­kirja

Alussa oli kummitädin vanha käsityökori ja sen jäännöslangoista syntynyt patalappu. Pälkäneläinen Sinikka Mäki-Äijö oli tehnyt käsitöitä läpi elämänsä, mutta pari kolme vuotta sitten hän huomasi, ettei jaksanut tehdä mitään.

Kahdeksan vuotta aiemmin Mäki-Äijö oli jäänyt pois lastentarhanopettajan työstään ryhtyäkseen vanhempiensa täysipäiväiseksi omaishoitajaksi. Kun ajanjakso tuli päätökseensä, Mäki-Äijö havahtui väsymykseensä.

Ensimmäinen langanpää, josta hän sai kiinni, löytyi kummitädin korista.

– Huomasin, että patalappuja jaksan virkata. Aloin tehdä niitä äidin vanhoista langoista ja omistani, sitten ihmiset alkoivat tuoda minulle lankojaan. Mitään en ostanut. Patalapuista rupesi tulemaan voimaannuttava juttu.

Alkoi korona-aika. Mäki-Äijö jatkoi virkkaamista ja ryhtyi antamaan patalapuille nimiä. Hän kuvasi lappuihin oman elämänsä ja maailman tapahtumia ja julkaisi niitä Facebookissa koronapäiväkirjan nimellä.

– Vuosi sitten, kun patalappuja oli koossa sata, kirkkoherra Jari Kemppainen sanoi, että nämä pitää laittaa esille kirkkoon. Luulin sitä ensin vitsiksi, mutta tänä vuonna hän otti asian uudelleen puheeksi.

Lappuja on nyt 133. Tällä viikolla ne ripustettiin esille Pälkäneen suuren kirkon penkinpäätyihin. Jokaisen patalapun kohdalla on kerrottu työn nimi.

Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen kertoo pitäneensä tärkeänä, ettei patalappuihin kirjattu korona-aika jäisi vain Mäki-Äijön laatikoihin.

– Jotkut ovat kirjoittaneet ahdistuksestaan, hän virkkasi. On hienoa, että jokaisella patalapulla on aihe. Meillä on ollut aiemminkin tiekirkkokausilla taidetta esillä. Nyt näyttely on tällainen.

Patalapputaiteilija Sinikka Mäki-Äijö ja kirkkoherra Jari Kemppainen näyttelyn avajaisissa Pälkäneen kirkossa. Kemppaisen stola on Pälkäneen Marttojen virkkaama. Mäki-Äijön sylissä on kummitädin käsityökori, josta kaikki alkoi. Kuva: Tiina Trimeloni

Patalappujen aiheina ovat niin veljen lasten häät ja suvun vauvojen ristiäiset, Leijonien olympiavoitto, Ukrainan sota, vesijuoksua Kostianvirralla. On kukkia, mustikkametsää, syksyn pimeyttä, isän kuolema.

Sadas patalappu on suurempi kuin muut. Sen Mäki-Äijö on omistanut kotikirkolleen.

– Olen syntyperäinen pälkäneläinen, ja lapsuudenkotini oli aivan kirkon vieressä. Pälkäneen kirkko on minulle oman kodin jälkeen elämäni toiseksi rakkain rakennus. Isäni lauloi kirkkokuorossa, ja minä laulan siinä nykyään. Lähden myös tauon jälkeen ehdolle seurakuntavaaleihin tänä syksynä, kun on taas aikaa ja voimia.

Tänä kesänä Sinikka Mäki-Äijö toimii kirkossa myös vapaaehtoisena tiekirkkopäivystäjänä.

– Voisin olla siellä koko ajan, ihmisten kanssa on niin ihana jutella. Viime vuodet ovat syventäneet hengellisyyttäni. Se on suuri voima tässä maailmanajassa, jossa ei tiedä, miten suhtautua asioihin.

Patalappu numero 100: Kotikirkkoni. Kuva: Sinikka Mäki-Äijö

Patalappu numero 110: Hautakivet. Sinikka Mäki-Äijön vuosi sitten kuollut isä laskettiin hautaan, johon oli haudattu edellisen kerran vuonna 1901. Kivi teetettiin vanhaan kiveen sopivaksi. Kuva: Sinikka Mäki-Äijö

Patalappu numero 118: Hienoa, leijonat! (Olympiakulta). Kuva: Sinikka Mäki-Äijö

Patalappu numero 119: Ukraina mielessäni. Kuva: Sinikka Mäki-Äijö

Sinikka Mäki-Äijön käsityöideologiaan kuuluu kokeileminen ja vapaus. Leikkimielisiin käsitöihin hän on rohkaissut aiemmin myös työssään päiväkodissa.

– Patalapuissa tekemiseni tapa näkyy niin, että mitään en ole purkanut. Jos väri ei sovi, vaihdan sen, mutta en pura.

Patalapuissa on vaikutteita räsymatoista, joita Mäki-Äijö on kutonut paljon. Nuorena, heti ylioppilaaksi päästyään, hän kävi kotiteollisuuskoulussa kankaankudonnan linjan. Mäki-Äijö on kiinnostunut myös perinnekäsitöistä: hänellä on viisi rukkia, joukossa molempien mummojensa rukit.

Sinikka Mäki-Äijön 133 patalappua ovat esillä Pälkäneen kirkossa elokuun loppuun saakka. Kirkko on avoinna sunnuntaihin 7.8. päivittäin kello 11–16. Myöhemmin elokuussa patalappuihin voi tutustua messujen ja muiden tilaisuuksien yhteydessä.

– On Taivaan Isän lahja, että luovuuteni on otettu tällä tavalla käyttöön. Samalla saan kerrottua, miten pienestäkin tekemisestä voi olla suuri apu. Minulle tämä on ollut terapiaa.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Pälkäneen kirkossa on esillä 133 patalappua – ne ovat Sinikka Mäki-Äijön korona-ajan päiväkirja

Edellinen artikkeli”Olemme osa kosmologista koneistoa, joka ei ole kiinnostunut ihmisestä” – Teologi Olli-Pekka Vainio pohtii, missä elämä voi kukoistaa ja mitä siitä seuraa
Seuraava artikkeliKolumni: Kastemaljan äärellä ei tulisi mieleenkään erotella kummeja toisistaan

Ei näytettäviä viestejä