”Päätöksenteossa ei saa takertua pikkuseikkoihin”

Rauman seurakunnan kirkkovaltuustossa ensimmäistä kauttaan istuva Tarja Ujula, 66, lähti mukaan seurakunnalliseen luottamustehtävään jäätyään eläkkeelle siviilityöstään.

– Sain päiviini lisää aikaa, ja päätin lähteä ehdokkaaksi. Minua kiinnostavat yhteiset asiat laajalla rintamalla, eli koen tehtävän erittäin mielekkääksi.

Seurakunta on kaikkien juttu

Kuluvan valtuustokauden haastavimmaksi kokonaisuudeksi hän nostaa talouden, sillä raha on seurakunnissakin tiukalla.

– Meidän on mietittävä tarkasti mihin panostamme ja mitä pidämme tärkeänä. Kriittisen tarkastelun alla ovat muun muassa seurakunnan tilat ja kiinteistöt, Ujula kertoo.

Huolta aiheuttaa kirkon vähenevä jäsenmäärä.

– Varsinkin työssäkäyviä, kiireisiä vuosia eläviä henkilöitä pitää saada innostettua enemmän kirkon jäsenyyteen ja toimintaan. On toki tärkeää panostaa myös niin nuoriin kuin eläkeläisiinkin. Seurakunta on kaikkien juttu.

Työntekijöistä on pidettävä huolta

Tarja Ujula nostaa lyhyen valtuustouransa kipeimmäksi hetkeksi työntekijän irtisanomisen.

– Se tuntui pahalta, sellaista ei haluaisi kenellekään. Joskus on kuitenkin tehtävä ikäviäkin päätöksiä.

Hän peräänkuuluttaa työntekijöistä huolehtimista.

– Henkilökunta on seurakunnan moottori ja voimavara, he hoitavat käytännön työt. On erittäin tärkeää kannustaa ja motivoida työntekijöitä. Tässäkin asiassa on yhteistyöllä ja henkilökunnan kuuntelemisella suuri merkitys, Ujula painottaa.

Sitoutuneisuutta ja laajakatseisuutta

Kirkkovaltuutetun tärkeimmiksi ominaisuuksiksi Ujula listaa sitoutuneisuuden ja laajakatseisuuden.

– Asioita täytyy tutkia ja niihin on perehdyttävä. Kun päätöksiä tehdään, täytyy käytössä olla kaikki mahdollinen tieto.

– Asiat täytyy nähdä isoina kokonaisuuksina. Pikkuseikkoihin ei saa takertua. Muutoin oleellinen saattaa painua taka-alalle.

Ujula ei halua nähdä politikointia kirkollisessa päätöksenteossa. Sen sijaan politiikka ei haittaa valtuutettua.

– Kaikki sujuu hyvin, kun päätökset tehdään oikeilla perusteilla yhteistyössä muiden kanssa.

Kirkko on elämän peruspilari

Kirkko on Ujulalle peruspilari, joka on kuulunut elämään lapsuudesta saakka.

– Saan kirkosta turvallisuutta ja vakautta. Minulle on vierasta ajatella olevani kirkon ulkopuolinen ihminen.

Ujula ei ole kuitenkaan ehtinyt mukaan vapaaehtoistyöhön. Syy siihen on ymmärrettävä.

– Minulla on neljä eri paikkakunnilla asuvaa alle kouluikäistä lastenlasta. He tarvitsevat paljon mamman apua, mihin tehtävään lähden tarvittaessa mielelläni. Vapaa-aikani kuluu pitkälti heidän kanssaan.

Kuva: Tarja Ujulan kotialbumi.

Edellinen artikkeliLuther-puisto luontevampi Roomassa kuin Suomessa
Seuraava artikkeli22-vuotias Patrick Tiainen perusti oman kirkkokunnan

Ei näytettäviä viestejä