Pääkirjoitus: Kirkon pitäisi avata vaalinsa laajemmalle äänestäjäjoukolle

Vuosi 2018 on poikkeuksellinen vaalivuosi. Vuoden käynnistävät presidentinvaalit. Sen ensimmäinen kierros käydään 28. tammikuuta. Maakuntavaalit järjestetään ilmeisesti lokakuussa. Näissä molemmissa vaaleissa toteutuu yleinen äänioikeus.

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään 8. helmikuuta. Virallinen ehdokasasettelu käynnistyi tämän viikon maanantaina.

***

Arkkipiispan vaalissa äänioikeutettuja ovat arkkihiippakunnan papit ja lehtorit sekä seurakuntien valitsemat maallikkovalitsijat. Heitä on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Sen lisäksi arkkipiispanvaalissa saavat äänestää kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Äänioikeus on yhteensä 1 525 henkilöllä.

Arkkipiispa toimii kirkon julkisuuskuvan nokkahenkilönä. Tähän tehtävään nähden liian pieni joukko kirkon jäseniä ja työntekijöitä saa osallistua äänestykseen. Vaikka kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaan Turun arkkihiippakunnan äänten painoarvoa on vähennetty, arkkipiispan valinta painottuu edelleen liikaa yhteen hiippakuntaan.

***

Ensi vuoden marraskuussa käydään seurakuntavaalit viestintäkonseptilla #minunkirkkoni. Seurakuntavaalien virallisten sivujen mukaan viestintäkonsepti tarkoittaa sitä, että ”kirkko merkitsee meille kaikille eri asioita ja siksi se on meidän kaikkien kirkko”. Tätä ajatusta on varaa vielä kirkastaa.

Seurakuntavaaleissa kirkko toimii edelläkävijänä äänioikeutettujen suhteen. Äänioikeus on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä.

Äskettäin Ruotsissa järjestetyt kirkollisvaalit onnistuivat kasvattamaan äänestysprosenttiaan niin, että se oli 18,25. Suomessa edellisten seurakuntavaalien äänestysprosentti oli 15,5.

Äänestysprosentin nostaminen seurakuntavaaleissa on tärkeää paikallisesti, mutta erityisen tärkeää myös valtakunnallisen päätöksenteon näkökulmasta. Seurakuntavaalien tulos ratkaisee sen, keitä valitaan kirkolliskokoukseen päättämään koko kirkon suunnasta.

Elämme yhä sellaisessa kirkkodemokratiassa, jossa valtaosalta kirkon jäseniä puuttuu oikeus äänestää kirkolliskokousedustajaa.

Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Valitkaamme arkkipiispa toisella tavalla

Edellinen artikkeliSeurakuntien kirkollisverotulot kääntyivät laskuun – kahdeksan seurakuntaa pahasti alijäämäisiä
Seuraava artikkeliNaispapittoman messun peruminen kuohuttaa Oulussa – Tuomiorovasti: ”1990-luvulle ei ole paluuta”

Ei näytettäviä viestejä